Allergiaelämää vauvan kanssa ja erityisherkkyys

Neuvolakuulumisia ja kiinteiden aloitusta.

Tänään oli 5kk neuvolan vuoro, jossa saatiin rokotteita, katsottiin mitat ja kehitystä. Frans olikin kasvanut nyt enemmän ja kirinyt edellisen neuvolakäynnin vähäistä kasvua kiinni. Painoa oli nyt 7.1kg ja pituutta 64cm. Saatiin lupa aloitella nyt soseiden ja erityisallergiapuuron ohella lihatuotteita, kananmunaa ja viljoja. Frans onkin tykännyt hirmu paljon soseista ja se on helpottanut arkea ja nukkumista, kun ei heräile parin tunnin välein syömään. Etenkin ero on näkynyt yöunien pituudessa positiivisesti!

Aiemmin saimme ohjeita kiinteiden aloitukseen yksityiseltä ravitsemusterapeutilta, johon Fransia hoitava lääkäri meidät ohjasi. Siitä oli meille suuri apu, sillä näin allergiaherkälle lapselle oli todella vaikeaa löytää sopivia ruokia. Huomasimmekin heti ruokalistan olevan vääränlainen ja yleisiä allergiatekijöitä löytyikin äkkiä. Olimme antaneet makeita soseita valmiina piltteinä ja muutamia suolaisiakin. Kiinteiden aloitus vaikutti liian helpolta ollakseen totta. Monet makeat piltit eivät olleetkaan täyttä hedelmää tai marjaa vaan joukkoon olikin sujautettu muun muassa mehutiivisteitä. Ennen ravitsemusterapeutin aikaa en olisi osannut ajatellakkaan edes itse allergikkona, että nämä voisi olla osa syy allergisiin reaktioihin.

Fransilla oli ripulia, vatsanväänteitä, atopian pahenemista ja kipukohtauksia, joissa kroppa kouristeli ja itkulle ei näkynyt loppua. Omena paljastui yhdeksi pahimmista allergioista ja tätähän on lähes jokaisen piltin joukossa. Allergioita on löytynyt pitkin soseiden maistelua lisää, joka vaikeutti hommaa entisestää. Nauta sen sijaan sisältää samaa proteiinia, kuin lehmänmaito, jonka vuoksi sitä ei voi antaa missään muodossa. Vauvojen ensipuuropaketteja selatessa huomasin niidenkin sisältävän maitoa. Olikin pakko jo alkaa valmistamaan melkein kaikki makeat sekä suolaiset ruoat itse alusta lähtien. Toisaalta nyt, kun soseet on tehnyt itse niin se ei tunnukkaan yhtään hullummalta tai erityisesti aikaa vievältä. Olen löytänyt suuren innostuksen tästä ja arvostan todella paljon itse valmistettua ruokaa. Toki valmiit ruoat voisi joskus helpottaa arkea, mutta enpä syö sellaisia itsekkään.

Olen tehnyt soseita isompia määriä kerralla pakkaseen pieniin pusseihin, jolloin ne menevät hyvin pieneen tilaan. Marjasoseisiin olen sekottanut riisijauhoa perunajauhon tapaan paksuntamaan niitä, mutta näissä mittasuhteissa on vielä paljon treenattavaa. Fransin allergioiden myötä on tullut arvostus vielä vahvemmin kotimaisia raaka-aineita ja luomuruokaa kohtaan. On hieno ajatus valmistaa omalle lapselle luomuruokaa. Reagoin itse vauvana kaupan lihoihinkin ja silloin äitini haki suoraan maatilan tilalta lihaa. Katsotaan onko meillä sama edessä! Muutamia hedelmäpilttejä ja ainakin bataattia löytyy myös luomuna ja 100% raaka-aineena ilman mehutiivisteitä kaupan hyllyltä. Viikonlopun aikana aloitellaan soseiden syöminen maidon ohella säännöllisemmin, jolloin päivärytmi saa myös selkeämpää muotoaan. Frans alkaa syömään kaksi lämmintä ruokaa päivässä, yhden välipalan ja iltapuuron.

Neuvolan ja Terveystalon lääkärin ”diagnoosina” erityisherkkä lapsi.

Jo pidempään etenkin minua hämmästytti miten herkkä Frans on ollut. Ajattelin alkuun herkkäunisuuden, voimakkaamman kivun tuntemuksen, itkuisuuden, kovien iltakoohotuksien ja muiden arjessa näkyvien asioiden olevan vain normaalia vauvan elämää ja kehitystä. Kuitenkin viikko toisensa jälkeen kaikki tämä alkoi ihmetyttämään enemmän ja mietin onko vauvat normaalisti näin herkkiä, kuin meidän poika? Frans on ollut todella iloinen, naureskeleva ja valloittava hurmuri. Temperamenttisuus on ollut näkyvissä ja vastakkaisena puolena esille on entisestään puskenut erityisen herkkä reagointi monenlaisiin asioihin. Frans reagoi uusiin tilanteisiin silmin nähden jännittyneesti ja hän tuo tunteet esille vahvasti, joka puolestaan on mielestäni kuitenkin hyvä ja tärkeä asia.

Eilinen kuitenkin näytti taas entistä vahvempaa puolta siitä, miten Frans reagoi normaalista arkipäivistä poikkeavaan päivään. Käytiin ystävän luona Turussa ja Frans pääsi leikkimään vauvakaverinsa kanssa. Huomasin hänessä jännittyneisyyttä ja itkuisuutta, tosin päiväunet oli jäänyt vähäisemmiksi. Iltaa kohden hän muuttui koko ajan enemmän läheisyydenkipeämmäksi ja ensimmäistä kertaa häntä ei saatu vain nukahtamaan muualle, kuin syliin ja meidän väliin. Poikkeava päivä oli todennäköisesti aiheuttanut hämmennystä, ehkä lievää ahdistustakin. Iltaisin hänen on erityisen vaikea nukahtaa, kädet ja jalat vipattaa hulluna ja koohotus vain kovenee. Kuitenkin unilelun hiplailu rauhoittaa häntä, kun on jotain johon keskittää ajatuksia ja energiaa. Kerrattiin lääkärien kanssa arjen vaikeuksia ja reagointeja erilaisiin tilanteisiin ja kummankin mielestä kyseessä on selkeä erityisherkkä lapsi.

Erityisherkällä lapsella haasteena on uudet tilanteet ja niihin sopeutuminen niin kuin Fransillakin. Aistiyliherkkyys, joka puolestaan näkyy tällä hetkellä muun muassa nukkumisessa ja käyttäytymisessä useiden ärsykkeiden ympäröimänä. Hän aistii todella herkästi meidän tunteita ja hämmästelee vakavana, jopa itkuisena esimerkiksi minun itkiessäni. Aivastelu, niistäminen ja muut vähän kovemmat äänet säikäyttävät hänet toden teolla saaden kovankin itkun aikaiseksi. Frans reagoi erityisherkän lapsen tavoin pienempäänkin kipuun kovemmin ja saa siitä joskus paniikkikohtauksen kaltaisen reaktion.

Tämä kaikki on itselleni tuttua, sillä olen ”kärsinyt” samasta herkkyydestä syntymästä asti ja synnynnäistä tämä onkin ymmärtääkseni kaikilla. Se on tuonut elämään haasteita, mutta toisaalta myös tietynlaisia etuja. On helpompaa tulevaisuudessakin ymmärtää, ohjata ja tukea omaa lasta tietäen mistä on kyse ja miltä tämä kaikki koettu tuntuu. Toki me erityisherkätkin ollaan kaikki yksilöitä eikä kaikilla ilmene tämä samoilla oireilla. Tämän hetkinen päätavoitteemme Fransin kasvatuksessa onkin tukea häntä hänen kehityksen polullaan hänen tarpeiden mukaisesti. Tsempataan, annetaan olla lähellä tarpeen mukaan, muodostetaan säännöllinen tuttu ja turvallinen arkirytmi sekä uusiin paikkoihin mennessä otetaan kotoota tuttu lelu mukaan ja huomioidaan hitusen enemmän näin nuorella iällä. Lääkärin kanssa onkin ollut jo suunnitteilla neurologin aika yhden vuoden iässä, jossa tehdään näihin liittyviä tutkimuksia.

-Iida

1 ajatus aiheesta “Allergiaelämää vauvan kanssa ja erityisherkkyys”

  1. Paluuviite: Taaperon nopeat välipalavinkit -

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös