Arki ja elämä

Viimeinen postaus

Monien käänteiden ja tulevaisuuden suunnitelmien vuoksi on tullut aika kirjoittaa viimeinen postaus. Olo on haikea ja aika tyhjä, mutta lähden innolla kohti uusia tuulia. Olen kirjoittanut blogia yli kaksi vuotta melko säännöllisestikin ja tästä muodostui itselleni tietyn tyylinen oman ajanviete sekä terapiamuoto. Päätös lopetuksesta ei ollut helppo. Pyörittelin ja punnitsin ajatuksia päässäni todella kauan. Lopulta kyselin Instagramin puolella toiveita jatkoon tulisiko postauksia Instagramiin lyhyemmässä muodossa vai blogiini sekä Instaan. 80% toivoi kaikkien postauksien siirtyvän Instaan. Lukijamäärät ovat jääneet mielestäni sen verra vähäisiksi, että on aika aloittaa postaukset vain Instan puolella. Täältä pääset profiiliini.

Uskon yhtenä suurena tekijänä lukijamääriin vaikuttavan nykypäivän suosion YouTubea, Instaa ja Reelsejä kohtaan. Ne jotka ovat aloittaneet bloggauksen jo vuosia sitten tilanne on ollut toinen. Silloin on mielummin luettu blogin puolelta pitkiäkin vaikuttajien tekstejä. Heille on jäänyt tietty iso määrä vakkarilukijoita, jotka lukevat nykypäivänä edelleen heidän postauksia. Blogin kirjoitus on ollut ihanaa, rentouttavaa, upeaa ja kokemusrikasta, sillä tämän avulla on tullut lähdettyä myös useammille road tripeille pidemmällekin. Nyt kasvaneempana, taitavampana kirjoittajana sekä valokuvaajana siirrän taitoni Instaan ja yrittäjyyteen. Pääsen nauttimaan kaikesta armollisemmin ja selkeämmin linjaten kaikki yhteen paikkaan. Se on itseasiassa teille lukijoillekkin selkeämpää.

Blogitekstini jäävät kokonaisuudessaan näille nettisivuilleni, mutta itse sivut tulevat muuttumaan lähiaikoina todella rutkasti. Nyt kun tämä ei ole enää pääosassaan blogialusta vaan näistä nettisivuista tulee yritykseni Iida Hay Median sivut. Haluan kiittää teitä kaikkia ruudun toisella puolella siitä, miten olette olleet blogitaipaleessani mukana. Ilman teidän tukea, ideoita ja tsemppauksia en olisi jatkanut tätä varmasti näinkään pitkään. Te olette olleet mun voima ja inspiraatio. Toivottavasti olette sitä myös jatkossa. Suuri kiitos tästä matkasta kuuluu myös aviomiehelleni, joka on jaksanut ottaa upeita kuvia kerrasta toiseen blogiini sekä muihin somekanaviin. Ilman häntä ei olisi ikinä ollut näin kuvantäyteisiä postauksia. ❤️

Kaikki loppuu aikanaan ja nyt tie vie kohti oman näköisempää arkea sekä somea. Nähdään ja kuullaan siis Instassa!

– Iida

Mitä meidän parisuhteeseen kuuluu?

Uppoudun usein kirjoittelemaan teille mitä Fransille kuuluu, mitä uusia taitoja tai vaiheita on tullut ja unohdankin mainita monia asioita mitä meille aikuisille yleisesti kuuluu. Parisuhteesta en olekaan kirjoittanut hetkeen mitään, joten eiköhän ole aika kertoa myös parisuhteen kuulumisia ja miten vauvavuosi sekä taaperoaika on vaikuttanut meihin. Raskausajalla pelkäsin aika kovinkin miten vauvavuosi tulee muuttamaan parisuhdetta. Toki tiedosti jo, että moni asia tulee muuttumaan eikä arki ole enää samanlaista. Kauhukuvat uuden arjen aloituksesta laantui kuitenkin pian ensimmäisten kuukausien aikana. Vaikka kahdenkeskeistä aikaa ei ole ollut paljon ja tukiverkostomme on hyvin pieni, ollaan saatu silti tehtyä monia asioita keskenämme Fransin nukkuessa.

Pelottelujen myötä ajateltiin Matiaksen kanssa kummatkin ettei omaa aikaa tai parisuhdeaikaa jää ollenkaan. Olen super kiitollinen siitä, kun me ollaan osattu järjestää näitä kumpaakin edes jossain määrin. Useinhan se on järjestelykysymys ja tinkaamista muista asioista. Parisuhdepäivät on tehnyt erityisen hyvää vaikka olisi vain pari tuntia aikaa tehdä yhdessä jotain kivaa tai hoitaa ihan vaan arkisia asioita yhdessä ilman häiriötekijöitä. Ajoittain on ollut pitkiäkin jaksoja kun arki on tuntunut niin uuvuttavalle, ettei ole jaksanut ”panostaa” suhteeseemme juuri lainkaan. Ne vaiheet on luonnollisesti saanut nihkeyttä välillemme…On ollut ihanaa huomata miten super kinkkisistäkin hetkistä ollaan selviydytty ihan koko seitsemän vuotisen parisuhteemme ajalta. Lapsen myötä tunteista ja ajatuksista puhuminen on lisääntynyt ja ehkä juurikin avoimuus kaikessa. Se helpottaa omien ajatuksien jäsentelyä hirmu paljon ja on rakentanut vankempaa luottamusta.

Aika paljon kuuli jo raskausajalla miksi ei olisi hyvä hankkia nuorena lapsia, mitä haasteita se tuo tullessaan ja miten helposti parisuhdekin voi tähän kaikkeen kaatua. Täältä pääset lukemaan näistä ajatuksista lisää. Meille kävi kuitenkin niin onnekkaasti, ( jota en edes epäillyt ) että suhde parani entisestään ja perhe-elämä on tuonut ihanaa lämmintä fiilistä välillemme ja kinastelut on jäänyt paljon vähäisemmiksi. Nykyään ei riidellä juuri koskaan lukuunottamatta vaikeita hormoonimyrskyjä jolloin nostan milloin minkäkin kissan pöydälle. 😅 Välillä olen jopa miettinyt olisiko mun ja Matiaksen välinen suhde näin upealta tuntuva ilman lasta. Tavallaan uskon paljonkin siihen miten juuri vanhemmuus lähensi meitä eniten koskaan. On ollut ilo huomata miten luontaisesti Matias on sujahtanut isin rooliin ja miten luonnolliselta perhearki on meille tuntunut. Tuntuu kuin oltaisi oltu tässä aina! ❤️

Meidän taloudessa kummatkin tekee kaikkea eikä mitään kotitöitä ole jaoteltu sukupuolen mukaan. Oon kuullut ja lukenut aika paljonkin sitä miten monet äidit hoitavat arkea yksin vaikka mies olisi siinä vieressä. Nykypäivänä sanoisin sen olevan älyttömän epäkunnioittavaa eikä sen kuuluisi mennä niin. Toisen kehuminen ja kiittäminen arkisistakin pienistä asioista on myös ollut hyvin tärkeää ja se saa jaksamaan arkea ihan eri tavalla. Vahvan suhteemme takana on seitsemän vuoden mittainen mutkikas ja kuoppainen tie. Näin nuoriksi olemme kokeneet ihan hirvittävän paljon asioita niin hyvässä kuin pahassa. Yhteiset kokemukset on onnistunut rakentamaan niin vahvan pohjan ettei tätä ole juuri mikään pystynyt enää horjuttamaan. Ainakin silloin on pitänyt olla hyvin suuret jutut kyseessä.

Vaikka me ollaan monissa jutuissa samaa mieltä ja samantyylisiä, on meissä silti niin paljon erilaista, että se täydentääkin meitä. Mä olen meidän parisuhteessa se äkkipikaisempi räväkämpi tyyppi, kun taas Matias se osapuoli joka tuo rauhallisuutta eikä liikaa hötkyilyä. Usein musta tuntuu, että ilman aviomiestäni olisin kalteva torni ja elämä olisi aika päätöntä menoa! 😂 Yhteinen harrastus on tuonut paljon iloa meille. Matias on harrastanut enduroa ihan pikkupojasta asti ja mä päätin liittyä joukkoon. Nyt ollaan jo useamman vuoden ajan harrastettu yhteistä harrastusta, mutta erilaisten käänteiden myötä vasta nyt olen itse aktivoitunut tämän osalta. Kesän haasteiden jälkeen yhteiset enduroajelut on ollut mieletön voimavara! Odotan jo innolla seuraavia ajokertoja. Viimeksi saatiin kummatkin pitkäksi ajaksi voimaa arkeen ja perus arkea hoidettiin ihan hymyssä suin.

Multa on usein kysytty mikä on pitänyt meidät näin kauan yhdessä, mikä on se meidän parisuhteen salaisuus ja punainen lanka?

Tiivistäisin kaiken niin, että lapsi nuorella iällä on ollut todellinen mahdollisuus ja rikkaus. Se on antanut meille paljon ja tehnyt parisuhteestamme erityisempää ja lämminhenkisempää. Samanlaisuus ja erilaisuus sopivissa määrin, avoimuus ja päivittäinen keskusteleminen sekä omien että toisen ajatuksien kunnioittaminen. Lisäksi rohkeasti uusien juttujen testaaminen vaikka se ei olisikaan ihan omaan makuun, avarakatseisuus ja toisen kehuminen sekä kiittäminen arkisistakin asioista. Kahden keskeisen ajan järjestäminen ja oman ajan antaminen kummallekkin. Tietty rentous sekä armollisuus eli nipottaminen vähemmälle ja nauttii pienistäkin jutuista.

Nähdään myös Instassa!

Lue myös:
Miksi nuorena vanhemmaksi?

-Iida

Syysvinkit Turkuun

Nyt kun ollaan tällä hetkellä väliaikaisesti Turkulaisia onkin sopiva väli tehdä postaus syysvinkeistä Turkuun. Täällä on paljon nähtävää ja etenkin ruskan aikaan aurajokiranta pääsee oikeuksiinsa mun mielestä. Syksyllä tuleekin liikuttua perheen kesken Turussa aika paljon. Vuosien saatossa on tullut testailtua eri ravintoloita, kahviloita ja kokemuksia. Jaan teille mun vinkit täältä suosikkipaikoista.

Kansainväliset Suurmarkkinat
Aurajokirantaan on tulossa tällä viikolla Kansainväliset Suurmarkkinat 23.9-26.9. Nämä markkinat ovat mulle yksi syksyn kohokohdista. Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla ideana on tuoda eri maiden ja maakuntien ruokia ja erikoistuotteita esille. Tänä vuonna mukana on 100 kauppiasta 25 eri maasta. Näillä markkinoilla on erityinen tunnelma, kun niitä vietetään täällä kauneimmalla alueella ja illalla kojuja valaisee erilaiset valot. Kannattaa tulla siis käymään kauempaakin!

Ulkoilupaikat

Ruissalo –
Ruissalo on lehtipuiden valloittama saari, josta löytyy monenlaisia ulkoilumahdollisuuksia. Ruissalossa on ihania kallioisia rantoja, polkuja, sienimetsiä, satumaisia pitsihuviloita ja meidän yhtenä vakkaripaikkana pysynyt Kuuvannokka.

Kurjenrahka –
Kurjenrahka on laaja suoalue, joka ulottuu useammille paikkakunnille. Varsinaisesti tämä ei ole siis pelkkää Turkua. Kurjenrahka on meidän lemppari retkeilyalue täältä seuduilta ja käydäänkin siellä aina syksyisin ihastelemassa ruskaa ja käppyräisiä havupuita retkieväiden kera.

Koroisten lenkki –
Mä en oo itse vielä mennyt koko tätä lenkiä, mutta sain ystävältä vinkin tähän. Koroisten lenkki kulkee Tuomiokirkolta aurajokirantaa pitkin Koroisten kautta Halistenkoskelle ja Nummenrannan kautta takaisin. Lenkin pystyy menemään myös lastenrattaiden kanssa, joka helpottaa pienten lasten kanssa liikkumista.

Ravintolat

Lemppariravintoloita on ehtinyt kertyä päälle neljän vuoden aikana monta. Tässä listausta niistä.

-Nerå
-Di trevi
-Blanko
-Saaristoravintola Oobu
-Yangtze kiinalainen ravintola
-Crane 22
-Jolari (Thaimaalainen, jossa on muuten Turun parhaat thaikkuruoat.)
-Thai in town

Kahvilat

Kahviloita riittää Turussa todella paljon. Itselleni on kuitenkin modostunut kärkikolmikko. Rakastan kauniita ja rauhallisia kahviloita, joissa tarjoilujen ja kahvien pitää tietty olla erityisen hyviä. Fontanassa riittää vilskettä, mutta usein on tullut myös hetkiä, kun asiakkaita ei ole niin paljon ja saa nauttia tarjoiluista rauhassa.

-Cafe art
-Fontana
-Lilla Fabbes

Nähdään myös Instassa!

-Iida

Uraäiti vai kotiäiti?

Loppuvuoden lähestyttyä on katse suuntautunut työkuvioihin ja ammattihaaveisiin. Fransin olisi tarkoitus aloittaa päivähoito tammikuussa, mutta tähän vaikuttaa vielä moni asia. Silti päiväkodin aloituksen lähestyttyä mielessä on käynyt useasti työnteko ja myös mitä näissä työjutuissa pitää huomioida mahdollisen uuden raskauden myötä. Tässä kohtaa, kun koko vuosi on täyttynyt pieleen menneistä raskauksista on luonnollisesti toisen lapsen saanti muuttunut hyvinkin etäiseksi ajatukseksi. Mieleen on tullut vielä syvällisemmät pohdinnat töihin paluusta ja tavallaan jopa haluaisi arkeen työasioita ajateltavaksi.

Alunperin opiskelin sisustussuunnittelijaksi ja olinkin hetken aikaa tämän alan töissä. Ehkä silti joku tässä alassa tökki. Se ei tuntunut riittävän omalta ja pää ei vaan jostain syystä kestänyt tietynlaista jatkuvaa suunnittelua, joka tuntui jatkuvan kotonakin. Rakastan oman kodin sisustamista ja siihen se saa jäädäkin. Terveydentilanne esti useamman vuoden ajan työnteon ja lopulta Fransin raskauden aikana innostuin somesta. Somehommat muutti muotoaan ja päätinkin ryhtyä yrittäjäksi tehden tuotekuvauksia luonnossa. Kävin kursseja ja pohdinnassa oli jospa harppaisin heti isommalla askeleella eteenpäin ja tekisin muitakin media-alan töitä yrityksille.

Viimeisin keskenmeno sai voimat hupenemaan eikä ikuisuudelta tuntuva komplikaatioiden taival ollut kuukauden kuluttuakaan ohi. On ollut aikaa taas puntaroida haluanko varmasti tehdä yrittäjänä tuotekuvauksia vai olisiko ratkaisuni sittenkin olla vielä pidempään Fransin kanssa kotona. Jos emme saisikaan toista lasta, voisin ehkä ajatella haluavani nauttia pidemmästä hoitovapaasta Fransin kanssa. Toisaalta taas se työntekokin houkuttelisi paljon ja aivot ei olisi ehkä näin höttöä lapsiarjesta. Uusimpana ja kaikista ammattivalinnoista pisimpään mielen päällä on ollut terveydenhoitajan, sairaanhoitajan tai kätilön ammatti. Nämä on alkanut kiinnostamaan entistä enemmän ja olisinkin valmis lähtemään heti kyseisen alan opintoihin. En ikinä osannut kuvitella haluavani vielä perheellisenä opiskelemaan. Näköjään elämä voi yllättää tässäkin.

Olen pohtinut paljon haluanko sittenkään luovista rakkaista asioistani työtä vai oisko kuitenkin mukavampaa pitää niin sanotusti harrastus ja työ erillään, vaikka tästä kaikesta nautinkin. Näkisin itseni hyvinkin suurimmassa intohimossani, eli kätilön työssä tai jossain muussa sairaanhoidon tehtävässä. Olenkin viettänyt teinivuosistani asti paljon aikaa Googlessa muun muassa raskauksista, vauvoista ja naistentaudeista lukien. Viihtyisin näiden aiheiden parissa tunteja. Odotin myös alatiesynnytystä vuosia! Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin se oli mun yks suurin haave.

Oman vaikean raskauden, synnytyksen ja monien pieleen menneiden raskauksien myötä innostus kätilönammattia tai ihan vaikka sairaanhoitoa kohtaan on vain noussut. Koen, että multa löytyisi palavaa intohimoa tähän, tekisin näitä hommia täydellä sydämellä ja tuntuu kuin mulla olisi oikeasti paljon annettavaa näissä muille. Olen todella nuori, mutta sitäkin enemmän kokenut näissä asioissa. Vauvavuosi oli myös haasteellinen jo synnäriltä asti, joten siitäkin löytyisi hirmu paljon vertaistukea ja apua annettavaksi. Ainoa mitä olen miettinyt lähinnä kätilön työtä ajatellen on se kolmivuorotyö. En osaa oikein sanoa olisiko musta siihen, sillä mun perussairaudet vaativat aikalailla säännöllisyyttä, jotta ne pysyisivät tasapainossa. Sehän ei oikeastaan selviäisi kuin kokeilemalla ja toki paljon valkenisi opiskeluajalla ja työharkassa.

Ehkä ensimmäinen askeleeni unelmiani kohti voisi olla toipua ensisijaisesti keskenmenon komplikaatioista Fransin kanssa kotona samalla tehden yrittäjänä töitä. Voisin aloittaa erilaiset preppauskurssit ja opetella etenkin englantia ja matikkaa. Sairaanhoitajan kanssa työelämästä keskustelu avarsi näkemyksiäni entisestään. Jos toinen lapsi on tullakseen niin mieluusti jatkaisin hoitovapaata ja lähtisin viimeistään sen jälkeen opiskelemaan näitä juttuja. Ellei yrittäjyys sitten käännykin todelliseksi unelmatyöksi. Voi myös olla, että ehdinkin innostumaan opiskelusta niin paljon, että haen jo seuraavissa hauissa opiskelemaan.

Nähdään myös Instassa!

Lue myös:
Taaperon syysvaatteet
Miten äitiys on muuttanut mua?

-Iida

Taaperon syysvaatteet

Syksy on virallisesti täällä ja nyt on saanut luvan kanssa fiilistellä nauttien syksyisestä tunnelmasta. Tää vuodenaika yllättää aina vaan kauneudellaan sekä tunnelmallaan. Syksyn myötä myös vaatekaapit saavat kokea pientä uudistusta. Mulle syksyn tullen vaatteiden päivitys muutamalla uudella on ollut jotenkin tärkeämpää, kuin muina vuodenaikoina. Ehkä siihen vaikuttaa se oma inspiroituminen ja tällöin saan myös itseä mielyttävämpiä vaatteita sävymaailman puolesta. Tänä vuonna omien vaatehankintojen lisäksi listalla on ollut taaperon vaatteiden hankinta joihin meillä on paljonkin kriteerejä. Alkuun vauvanvaatteita tuli ostettua vähän kaikkialta, mutta nyt on kuitenkin näyttäytynyt ne toimivimmat tuotteet just meidän taaperolle. Meillä ei ole toiminut vielä paidat vaan ostetaan mielummin body muodossa paidat. Neuletakit ovat silti kovalla käytöllä.

Merkkeinä meillä on käytössä Lindex ja Name it. Ulkovaatteita on ollut Kuling, Reima ja Polarn O. Pyret merkeiltä. Näistä en tule luopumaan missään vaiheessa enää ja ostan näiltä merkeiltä myös mahdollisen tulevan lapsen vaatteet ainakin pääosin. Kyseisien merkkien vaatteet ovat ainakin meillä ollut todella kestäviä ja kauniita. Etenkin Lindexin sisävaatteet ei tunnu menevän pesussa ja kovassakaan käytössä miksikään ja ovat vielä sen verran reilumpia, että menee pidempään bodyen säätövarankin ansiosta. Kestävyyden, käytännöllisyyden ja ulkonäön lisäksi me rakastetaan ostaa muun muassa luomupuuvillaisia vaatteita, merinovillavaatteita ja välillä myös pellavasta valmistettuja. Oon hurahtanut taas ihan totaalisesti lämminenkisempiin vaatteisiin. Rakastan syksystä huolimatta etenkin oranssin, keltaisen, ruskean ja kerman sävyjä. Oon myös huomannut miten Fransin silmää miellyttää kaikki lämpimän sävyisen jutut. Pääosin ollaan ostettu vaatteet uutena, mutta muutamia aarteita on tullut löydettyä kirpparilta!

Vauvavuoden viimeisinä päivinä Frans oppi ottamaan ensiaskelia ilman tukea. Nyt hän kävelee jo muutamia askelia kerralla. Tämähän on tarkoittanut myös sitä, että kenkähankinnat ovat tulleet ajankohtaiseksi. Aiemmin en osannut ajatella juuri mitään vauvan tai taaperon kengistä ja niiden vaikutuksesta jalan oikeanlaiseen kehitykseen. Kenkäaihe puhuttaa paljon ja se jakaa mielipiteitä ihan laidasta laitaan. Me ollaan otettu kuitenkin selkeä linja tähän ja halutaan käyttää useamman vuoden ajan paljasjalkakenkiä, jotta jalka pääsisi kehittymään oikealla tavalla oikeassa asennossa. Tutustuin näihin hyvän ystäväni kautta alunperin ja se todella kannatti! Jos voin vain mitenkään suojella oman lapseni kehitystä oikeaan suuntaan niin teen sen ehdottomasti. Meille on tulossa Stonz Booties kengät jotka ovat ainakin jalkaterapeuttien ja neuvolojen suosittelemia. Ostettiin näihin myös ihana lampaan villalta näyttävä sisävuori.

Mitkä sitten ovat paljasjalkakengät ja miksi sellaiset kannattaisi hankkia?

Paljasjalkakengillä kävely muistuttaa nimensä mukaisesti paljain jaloin kävelyä, mikä kehittää lihaksistoa ja tasapainoa. Nämä kengät sallivat jalkojen toimia luonnollisella tavalla. Kengissä on jalkaterän muotoinen kärjestä leveä lesti jolloin varpaat pääsee levittymään vapaasti. Pohja on täysin tasainen eli niissä ei ole tukia eikä iskunvaimennusominaisuutta. Jos näitä kenkiä käytetään lapsesta asti alaraajat ja muu tuki- ja liikuntaelimistö kehittyy alusta alkaen oikeaan suuntaan.

-Iida

(Paljasjalkakenkien lähteenä käytetty terveyskirjaston ja suomalaisen varuste.net tietoja jossa on muuten laajasti lisätietoa näistä.)

Kuulumisia ja keskenmenosta palautuminen

Mitä kuuluu meidän taaperolle? Entä muuten arkeen ja keskenmenosta palautumiseen?

Viimeinen kuukausi on hujahtanu läpi ihan silmänräpäyksessä ja pian eletäänkin jo syyskuuta! Oon innoissani syksystä ja epäonnisista käänteistä huolimatta jälleen erityisen inspiroitunut tästä vuodenajasta ja etenkin tulevasta kuukaudesta. Syksy on aina uuden alkua itselle ja kesän jälkeen ruska, viilenevät ilmat, aamu-usva, saunaillat ja rennot neuleet tuntuvat erityisen hyvältä. Tekee niin hyvää haistella raikasta syksyistä ilmaa kuuma kahvikupillinen kädessä. Odotan innolla tulevaa viikonloppua ja venetsialaisia joita mennään viettämään mökille. Useina vuosina ollaan unohdettu venetsialaiset, mutta vihdoin olisi aika juhlistaa mökkikauden päätösjuhlaa. Tarkoituksena olisi saunoa, syödä hyvää ruokaa, rentoutua ja ajaa enduroa.

Fransin kuulumiset:

Frans täytti viime kuussa yksi vuotta ja käytiin tämän viikon alussa 1v neuvolassa. Siellä kaikki meni hyvin ja taitoja on ikään nähden huimasti. Frans onkin ollut ihanan ylpeä uusista taidoistaan, jotka on näytettävä aina kavereille, mammalle, kummitädille ja milloin kenellekin. Taitoja ja kehittymistä on ollut tähän mennessä ihaninta seurata just nyt, kun monet taidot ovat myös erityisen suloisia. Vihdoin ollaan päästy myös tekemään kunnolla juttuja yhdessä ja siitä jos jostain nautin. 😍 Meillä tulee taitoja yleensä paljon kerralla ja ne tuleekin sen myötä usein uniin. Etenkin päiväunet ovat haasteellisia pienissä pätkissä nukuttuja. Pituutta Fransilla oli tullut tällä kertaa vähän enemmän kerralla ja kasvu ollut tasaista hänen kasvukäyrällään.

Nyt tuli myös rokotukset ja seuraavat saadaankin vasta puolen vuoden päästä. Rokotteiden kanssa on mennyt toistaiseksi suhteellisen helposti. On ollut lähinnä kuumeilua, väsymystä ja ruoka ei ole maistunut normaaliin tapaan. Toistaiseksi nämä rokotteet eivät ainakaan pahentaneet refluksia tai tehnyt ripulia, mutta varoiteltiin että osa oireista voi ilmaantua vasta viikon kuluttua. Fransin rauhallisuus rokotteiden myötä on ollut nyt keskenmenosta palautuessa etu jos niin voisi sanoa. Toivottavasti kuitenkin pieni paranee nopeasti ja pääsee jatkamaan riehakkaita leikkejää!

Keskenmenosta ja komplikaatioista palautuminen:

Viimeisin keskenmeno on ollut rankempi mitä ikinä osasin odottaa. Ajattelin kaiken olevan ohi kuolleen sikiön keskeytyksen jälkeen. Lopulta lääkkeellinen keskeytys kuitenkin epäonnistui. Valittelin kovista kivuista, päivät ja yöt meni maksimi määrin särkylääkkeiden kanssa ja sekään ei auttanut. Tyksin toimesta päätettiin kuitenkin odottaa, sillä kohtuun jäävän materiaalin pitäisi oirehtia erityisen korkealla kuumeella ja runsaalla vuodolla. Kivut koveni entisestään enkä kestänyt niitä enää mitenkään päin. Lopulta pääsin Tyksiin osastolle ja tulehdusarvot olikin korkeat. Kaikki viittasi kohtutulehdukseen ja ultrassa selvisikin kohdussa olevan edelleen jäämiä raskausmateriaalista. Naistenpoli oli kuitenkin tässä vaiheessa niin kiireinen, että lähettivät mut kotiin ja sanoivat soittavansa, kun saavat otettua mut vastaan.

Sain kirurgiseen kaavintaan ajan seuraavalle päivälle. Sain vihdoin pienen toivonjyväsen kaavinnasta. Ehkä vihdoin palautuminen voi alkaa ja uutta raskautta voikin yrittää pian. Yleensähän kaavinnas onnistuvat ongelmitta ja hcg-hormoni lähtee nopeastikin laskuun. Pari päivää kaavinnan jälkeen meni tilanteeseen nähden ihan hyvin. Vuoto alkoi loppumaan ja kivut hellittivät ainakin pääosin. Tiputteluvuotoa alkoi tulla uudelleen, kivut kovenivat ja lämpö nousi. Soitin naistenpolille ja sain taas sen klassisen vastauksen ” Odotetaan vielä jos luonto hoitaisikin tämän.” Tänään päädyin kuitenkin istumaan jälleen Tyksin penkille. Odotettiin labroja ja odotin taas epätoivossa allapäin vuoroani miettien mitähän tällä kertaa löytyy? Onko taas uusi komplikaatio?.

Niinhän siinä jälleen kävi, että kaavinta oli epäonnistunut. Siis kaikki sekin tuska oli turhaa…Lääkäri ultrasi kaavinnan jälkeenkin eikä kohdussa hänen mukaansa näkynyt mitään. Nyt sieltä löytyi kuitenkin taas hyytymää ja istukkaa edelleen. Jouduin toistamiseen lääkkeelliseen keskeytykseen. Pelkäsin joutuvani tähän uudelleen ja kokevani taas ne karmivat kivut oksentaen kaiken mahdollisen ulos. Istun parhaillaan sängyllä kirjoittaen tätä tekstiä ja joudun taas toteamaan jonkin menneen pieleen ainakin todennäköisesti. Lääkkeet eivät ole edistänyt tilannetta mitenkään ja päädyin soittamaan miljoonannen kerran naistenpolille mitä nyt vuorostaan tehdään. Kukaan ei tiedä ja huomenna olen taas yhteydessä polille. Seuraavana operaationa on kohdun tähystys ja seuraava kontrolli aika olisikin ollut ensi torstaille kaiken mennessä hyvin.

Mulla ei enää meinaa vaan riittää sanat tähän. Miten komplikaatioita tulee kerta toisensa jälkeen ja miksi aina mut laitetaan kivuissa takaisin kotiin odottamaan luonnon hoitavan asian olettaen, että saisin tietenkin samassa hoidettua taaperon. Mieshän ei saa näistä kuitenkaan sairaslomaa. Onneksi yksi asia onnistui mutkitta ja sain keskusteluapua naistenpolilta jo ensi viikolle. Se motivoi mua ja ehkä sitten saan taas enemmän toivoa ja pääsen irti jatkuvista painajaisista sekä huonosti nukutuista öistä. Jos vaan päästään viikonlopuksi mökille viettämään niitä venetsialaisia niin se jos jokin tulee tekemään erityisen hyvää.😍 Mulla on myös osteopaattiaika varattuna niin saa omaa kehoakin huollettua. Kuntoutumisen myötä alan varmasti treenaamaan myös säänöllisesti kotona tai jopa salilla.

-Iida

Miten äitiys on muuttanut mua?

Tajusin pari päivää sitten etten ole kirjoittanut vielä siitä miten äitiys on muuttanut mua. Kuitenkin tämä kysymys on ollut vuoden verran mielessä todella useinkin. Äitiys kasvattaa todella paljon jo ensimmäisen vuoden aikana. Kukaan ei voi olla mun mielestä mikään huippuosaaja heti alkuun vaan oppimisen taival on elämänmittainen. Tällä matkalla oppii pikkuhiljaa uusia asioita ja yhtäkkiä huomaakin miten moni juttu on muuttunut rutiineiksi, joita ei huomioi arjessa. Fransin myötä on saanut erilaista perspektiiviä moniin asioihin. Aiemmin maailmanlopulta tuntuneet asiat eivät tunnukkaan enää juuri miltään, eikä niitä jää enää pohtimaan ja harmittelemaan tunneiksi tai jopa päiviksi.

Mä olin ennen omaa lasta melkoinen stressaaja, pelkäsin ihan jatkuvasti pahinta ja muodostin päässäni painajaisia ahdistukseen asti. Itsessään lapsiarjen hektisyys jo vie mahdollisuuden saada kaikenlaisia pitkäkestoisia tunnemöykkyjä aikaan. Eri tunteiden hyväksyminen ja näyttäminen on muuttunut täysin sallituksi eikä päässä pyöri enää ajatukset vanhoista totutuista tavoista ettei saisi näyttää jotain tunnetta sellaisena kun se on. Tunteiden näyttämisen ja käsittelemisen taito on äärimmäisen tärkeää ja jos sitä ei osaisi itse ei pystyisi opettamaan lapsellekaan. Matias onkin huomauttanut mua useampaan kertaan miten musta on tullut äitiyden myötä huolehtivaisempi, empaattisempi ja lämpimämpi tyyppi. Uskon tunteiden käsittelyn taidon vaikuttaneen tähän suureen muutokseen. Olen oppinut olemaan itselleni hyvinkin armollinen ja pyrin järjestämään nykyään aikataulut niin ettei ole jatkuva kiire ja stressi. Näin saan pidettyä parempaa huolta mielestä.

On ollut yhtenä upeimpana juttuna ilo huomata miten oman kehonkuvan hyväksyminen on muuttunut. Vihdoin on oppinut arvostamaan itseä sellaisena kun on ja se helpottaa oloa huomattavasti. Epävarmuus on alkanut kadota ja olen oppinut olemaan paljon luontevammin oma itseni. Totta puhuen olen huomannut aina lapsia hoitaessani olevani enemmän ”kotonani” ja rennompi. Se oli jossain kohtaa jopa aivojeni nollaustapa ja se parhain rentoutus. Äitinä olen oppinut priorisoimaan asioita paremmin ja se muuten ärsyttää todella paljon itseäni, jos joku muu ajattelee kaikessa pistävän epäolennaisempia juttuja tärkeämpien edelle. Ennen lasta oli haastavaa niellä ne totuuden hetket, kun huomasi että olisi luovuttava jostain itselle tärkeästä jutusta. Nyt vuosi myöhemmin huomaakin, että vaatteissakin lapsen vaatehankinnat menee aina edelle ja itse kulkee ei niin säänmukaisissa varusteissa.

Isona muutoksena on ollut myös ajatukset elämän merkityksestä. Aiemmin en ehkä edes osannut täysin sanoittaa tai ajatellakaan mikä on just mun elämän merkitys ja mikä siitä tekee merkityksellisen. Nyt olen oppinut sen muuttuneen minäni avulla. Elämässä ei tarvitse olla aina jotain spesiaalia ja suurta eikä sen tarvitse olla jatkuvaa iloa ja onnea. En usko, että kenenkään elämä on pelkkää onnea vaikka ulkokuori näyttäisi siltä. Elämän merkitys on mulle olla onnellinen omalla tavallani just tässä ja nyt luoden sitä oman onnen polkua arjen pienistäkin hetkistä. Merkitys syntyy ympärillä olevista asioista ja tunteista. Vaikka tulee takapakkeja niin mulla on aina se onni perheestä. Unelmien mies ja oma lapsi oli elämäni suurimmat toiveet ja tavoitteet, jotka vielä toteutuivatkin.

-Iida

Pieni enkelimme

Olen pitänyt jo pidempään sometaukoa monenlaisista syistä. On kuitenkin yksi erityinen syy, josta halusin tulla kertomaan teille. Aihe on todella kirpaiseva ja raskas, mutta erityisen tärkeä. Mun oli tarkoitus kertoa teille tällä viikolla mitä ihanimpia uutisia, että meille olisi tulossa alkuvuodesta perheenlisäys. Oltiin asiasta niin onnellisia! Mikä valonpilkahdus tämän vuoden takaiskujen synkkyydessä. Enpä uskonut matkaan tulevan muuttujia ja etten tulekaan kertomaan teille ilouutistamme. Käytiin varhaisultrassa jo aiemmin, jossa vauvalla oli kaikki hyvin. Voi miten ihanaa oli pitkästä aikaa kuulla sydänäänet – tuntui kuin omaan kroppaan olisi tullut vielä yksi puuttuva palanen lisää. Myöhemmin käytiin ultrassa uudelleen ja sydänääniä ei enää kuultu, vauva oli menehtynyt…💔 Eka kolmannes alkoi vetelemään viimeisiään ja kaikki hajosi yhtäkkiä palasiksi.

Ennen Fransia sain ensimmäisen keskenmenon, joka lähti itsestään käyntiin. Sen jälkeen onneksi saatiin toivottaa mitä huipuin minimies tervetulleeksi maailmaan, jonka jälkeen hedelmällisyyteen liittyviä takaiskuja onkin tullut toistuvasti. Tuli tuulimunaraskaus, joka keskeytettiin lääkkeellisesti, liuta biokemiallisia raskauksia, epäily keskenmenosta ja nyt taas keskenmeno. Tuulimunaraskauden keskeytyksen jälkeen kuukautiskierto ikään kuin pysähtyi eikä kuukautisia enää kuulunut. Tehtiin tutkimuksia ja pois suljettuna on ainakin endometrioosi ja monirakkulaoireyhtymä. Laaja verenkuva katsottiin tietty myös. Viimeisimpänä testinä tehtiin kromosomitutkimus mulle sekä Matiakselle ja niiden tuloksia odotellaan vielä. Lääkäri oli hyvin ihmeissään miten saimme Fransin ja miten näin nuorilla on käynyt näin monta kertaa näin huonosti.

Viimeisin kuva ”pikusta” joka ehdittiin saamaan.

Kuukautisia alettiin käynnistää lääkkeellisesti ja onnekseni tuolloin sain pitää kädessäni kauan odotettua positiivista raskaustestiä. Sitä ennen olin pitänyt kädessäni biokemiallisista raskauksista johtuvia positiivisia testejä ja liikaa niitä negatiivisia. Halusin toivoa ja uskoa, että vihdoin alkuvuodesta saamme pitää pikkusisarusta sylissämme, mutta epäonnen saattelemana saimme hänet liian aikaisin. 👼🏼 Ei ollut vieläkään meidän aikamme ja se sattuu paljon… Raskauden keskeytys oli todella rankka. Se eteni odotettua rajummaksi ja verta tuli aivan järjettömästi. Sairaalassa onneksi saatiin verentulo suonensisäisillä lääkkeillä hoidettua. Palautuminen ei ole mennyt vielä erityisen hyvin ja kipuja on ollut paljon, eikä lainkaan ihme, sillä keho joutui taas kerran tekemään suuren työn.

Fransin synnytyksestä oppineena päätin heti varailla osteopaattikäyntejä. Henkinen palautuminen vie paljon aikaa, eikä tällaisista pääse ikinä kokonaan yli. Mun mielestä niin ei ole ehkä tarkoituskaan. On kuitenkin kyse omasta lapsesta ja itse haluan pitää hänet ikuisesti muistoissa ja käydä häntä muistolehdossa muistamassa. Just nyt elämä tuntuu erityisen pahalta ja koko vuoden se on tuntunut rankaisevalta. Meitä on varmasti paljon samassa tilanteessa ja onneksi voimme jakaa vertaistukea toinen toisillemme. Ehkä jonain päivänä saamme vielä onnistuneesti toisen lapsen. Ainakin lääkärit yrittävät tehdä nyt kaikkensa ja tutkimuksia tehdään tarpeen mukaan lisää. Helpottaa tietää, että meidän ”piku”-vauva pääsi sairaalapapin käsissä ryhmätuhkaukseen ja nyt voimme käydä muistamassa häntä perheenä.

”Punainen viiva testissä tuo, kertoi sinun tulevan meidän luo. Onnessamme olimme, sua ilolla odotimme.

Sinua rakkaani niin jo kaipasin, pian saisin sinut aarteni kultaisin. Mut oli luojan suunnitelma toinen, mitä tuskin koskaan ymmärtää voinen.

Sinä synnyit rakas lapseni, kuolleena tulit syliini. Olit enkeli pienoinen, siitä heti olin tietoinen.

Olit niin pieni ja hento, elämäsi lyhyt kuin tähdenlento. Luonamme vietit vain pienen hetken, teit maailmaan pienen enkeliretken.

Susta luopua millään voinut olis en mutta ken saattoi arvata sen, että taivaassa oli paikka sulle, enkelille pienelle rakastetulle. ”

– Iida

Juhannuskuulumisia

Me vietettiin mökillä koko juhannus ja voi että miten taivaallista oli nauttia rauhasta luonnon helmassa. Sanoinkin miten terapeuttiselta tuntui olla niin kaukana kaupungista ja muista ihmisistä. Puhelin ja some sai pääosin unohtua, mutta joitain storeja tuli otettua Instaan. Viime mökkireissu meni aika penkin alle, kun jouduttiin lähteä yötä vasten kotiin. Frans itki ja pelleilli sillä kerralla yli viisi tuntia putkeen ja käytimme oikeasti kaikki keinot… Tällä kertaa Fransin isovanhemmat olivat tehneet mökille verhovirityksen jonka avulla saatiin peitettyä näkyvyys meihin. Yöt sujuivatkin tämän avulla hyvin ja koko perhe sai nukutuksi.

Haasteina mökkeilyssä on tullut huomattua lapsiarkea ajatellen narisevassa ovessa ja tilan puutteessa. Kun rahatilanne antaisi myöden niin mökissä monikin asia pitäisi laittaa uusiksi. Fransin eri vaivat vaativat kuitenkin paljon päivittäistä hoitoa eikä niitä kaikkia ole helppo hoitaa keittiön lattialla. Iltapalan syöminen on myös aina Fransin herättävää, koska hän nukkuu keittiön puolella. Nyt siis Pinterest auki ja keksimään ideoita! Jos olisi mahdollista niin unelmahan olisi pyytää ammattilaiset hoitamaan kunnon sisustussuunnitelmat keittiöstä lähtien. Itselläni kun sisustussuunnittelijan koulutuksesta huolimatta ei ole taitoja niinkään säilytyksien piiloratkaisuihin tai todella pienen tilan hyödyntämiseen muuten vauva-arki ystävälliseksi.

Viikonlopun aikana raivattiin mökkipihaa, uitiin, kalastettiin ja ajoin hiukan myös mun crossilla. Eksyttiin yllättäen taas lampaiden ja lehmien luo. Järven rannalla auringonlaskua ihastellessa aloin haaveilemaan omasta SUP -laudasta ja suunnittelinkin tähän jotain alkeiskurssia. Olipa kerrankin täydellisesti onnistunut mökkireissu ja juhannus. Tuli nautittua niin hyvin perheen keskeisestä ajasta, hyvistä ruuista ja kivoista puuhista, että pitkästä aikaa arkeen paluu oikeasti harmittaa! Olisin ollut ihan valmis vielä jatkamaan yhteistä lomailua. Onneksi kuitenkin parin viikon päästä Matiaksella alkaa loma.

Nähdään myös instassa!

-Iida

Ajatuksia kesästä

Onpa ollut rentouttavaa viettää useat päivät auringon lämmössä. Jatkuisipa tällaiset säät elokuun loppupuolella saakka! Käytiin viikonloppuna pitkästä aikaa mökillä ja reissu oli iltaan asti todella onnistunut, jonka jälkeen Fransin unet vaikeutuivat niin pahasti, että oli pakko lähteä ajamaan yötä vasten kotiin. Oli kuitenkin ihan parasta päästä valmiiseen ruokapöytään ja Frans pääsi testaamaan ensimmäistä kertaa saunomista ja uimista uimarenkaalla järvessä. Mökillä oli paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja käytiin moikkaamassa lehmiäkin. Ikävöin nyt jo mökkimaisemiin ja järvilintujen ääniä. Onneksi juhannuksena päästään takaisin.

Kesä on alkanut paljon sairastellen ja pahemmat hormonaaliset ongelmat ovat vaikeuttaneet arjesta selviytymistä. Odotan tältä kesältä erityistä stressittömyyttä ja monia rentouttavia päiviä. Toivon kovasti, että nämä päivät ovat tänä kesänä vielä edessä. Ainakin kesäksi on to do -listalla huikeita juttuja joista kerron kohta lisää. Mulla on ollut itseasiassa todella kova huoli omasta terveydestä, sillä lukuisista lääkärireissuista ja tutkimuksista huolimatta ei olla osattu löytää vielä syytä monenlaisille oireille. Osittain oireilut voisivat eriävien syiden seurauksena johtua munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä jota epäiltiin, mutta tämäkään ei selittäisi kuin ihan pienen murto-osan.

Kesän to do -lista

-Päiväreissu Yyterin hiekkarannalle
-Juhannusreissu mökille

-Häät ja häämatka vuoristoon
-Kasvohoito ja ripsien kestotaivutus
-Ravintolaan yksille juhlistamaan ystävän synttäreitä
-Fransin 1-vuotissynttärit

– 1-vuotis ja perhekuvaukset
-Suurena toiveena olisi road trip Hankoon tai Vanhaan Porvooseen. Uudenkaupungin päiväretki Isokarin majakalle vaikuttaa myös kiinnostavalta.

Oma vointi ja pelko siitä ettei hormonaalisten ongelmien vuoksi tulisi toista lasta ehkä jopa ollenkaan on saanut ajatukset myös oman kehon arvostukseen. Keho on tehnyt monta kuukautta upeaa työtä kantaessaan meidän miniä. Eikä ole ihme, että kehossa on muistoja edelleen siitä matkasta. Olen huomannut miten kesän tullen ajatukset harhautuvat taas bikinikroppaan. ”Millainen sen pitäisi olla” ja millaisessa kropassa nauttisin olostani rannalla. Haluaisin oppia nauttimaan omasta kehosta piilottamatta vatsan IBS:n suurta turvotusta tai lantiolle jääneitä muutamia raskauskiloja. On ollut haastavaa hyväksyä oma kroppa hieman erilaisena ja edelleenkään en pystyisi tuomaan esille sitä valtavaa turvotusta, joka muistuttaa mahaa kuin raskauden puolivälistä.

Aamuisin vatsa on ihan litteä kunnes taas syön aamupalan. Ehkä pitäisi oppia hyväksymään tämä kaikki tällaisenaan tsekaten kuitenkin vielä vatsaystävällinen ruokavalio kuntoon. Tämä on osa mua ja osa monen muunkin elämää. Eihän synnytyksestäkään ole kulunut vielä vuotta. Uskon treenaamisen ja runsaamman liikunnan lisääntyvän vauva-arjen ja oman terveyden haasteiden hellittäessä. Pitkään kävinkin 10km lenkeillä, pyöräilin ja vahvistin lihaksia. Nyt siihen on kuitenkin tullut taukoa. Se saa riittää meille kaikille, että yritetään parhaamme ja nautitaan kesästä omanlaisilla uniikeilla kropillamme. Meillä kaikilla on kehossa ”epäkohtia”, mutta loppuen lopuksi kukaan muu ei kiinnitä niihin huomiota saaman tapaan, kuin me itse.

Toivon kesältä paljon ulkoilua ja retkiä, auringonsäteite ja niiden kimmellystä vedessä. Odotan monia mökkireissuja, koivujen tuoksua ja lehtien havinaa. Saunailtoja puusaunan tunnelmassa ja järviuinteja järvilintujen laulussa. Hääpäivää, kun saan pukea unelmien mekkoni päälle ja Fransin ensimmäistä syntymäpäivä juhlapäivää. Fiilis kesästä on toiveikas ja nyt haluankin ottaa kaiken irti viime kesän mentyä raskaushaasteiden kourissa. Toivottavasti teillä siellä ruudun toisella puolella on kivoja kesäsuunnitelmia luvassa.

Nähdään myös Instassa!

-Iida

Vieritä ylös