Arki ja elämä

Juhannuskuulumisia

Me vietettiin mökillä koko juhannus ja voi että miten taivaallista oli nauttia rauhasta luonnon helmassa. Sanoinkin miten terapeuttiselta tuntui olla niin kaukana kaupungista ja muista ihmisistä. Puhelin ja some sai pääosin unohtua, mutta joitain storeja tuli otettua Instaan. Viime mökkireissu meni aika penkin alle, kun jouduttiin lähteä yötä vasten kotiin. Frans itki ja pelleilli sillä kerralla yli viisi tuntia putkeen ja käytimme oikeasti kaikki keinot… Tällä kertaa Fransin isovanhemmat olivat tehneet mökille verhovirityksen jonka avulla saatiin peitettyä näkyvyys meihin. Yöt sujuivatkin tämän avulla hyvin ja koko perhe sai nukutuksi.

Haasteina mökkeilyssä on tullut huomattua lapsiarkea ajatellen narisevassa ovessa ja tilan puutteessa. Kun rahatilanne antaisi myöden niin mökissä monikin asia pitäisi laittaa uusiksi. Fransin eri vaivat vaativat kuitenkin paljon päivittäistä hoitoa eikä niitä kaikkia ole helppo hoitaa keittiön lattialla. Iltapalan syöminen on myös aina Fransin herättävää, koska hän nukkuu keittiön puolella. Nyt siis Pinterest auki ja keksimään ideoita! Jos olisi mahdollista niin unelmahan olisi pyytää ammattilaiset hoitamaan kunnon sisustussuunnitelmat keittiöstä lähtien. Itselläni kun sisustussuunnittelijan koulutuksesta huolimatta ei ole taitoja niinkään säilytyksien piiloratkaisuihin tai todella pienen tilan hyödyntämiseen muuten vauva-arki ystävälliseksi.

Viikonlopun aikana raivattiin mökkipihaa, uitiin, kalastettiin ja ajoin hiukan myös mun crossilla. Eksyttiin yllättäen taas lampaiden ja lehmien luo. Järven rannalla auringonlaskua ihastellessa aloin haaveilemaan omasta SUP -laudasta ja suunnittelinkin tähän jotain alkeiskurssia. Olipa kerrankin täydellisesti onnistunut mökkireissu ja juhannus. Tuli nautittua niin hyvin perheen keskeisestä ajasta, hyvistä ruuista ja kivoista puuhista, että pitkästä aikaa arkeen paluu oikeasti harmittaa! Olisin ollut ihan valmis vielä jatkamaan yhteistä lomailua. Onneksi kuitenkin parin viikon päästä Matiaksella alkaa loma.

Nähdään myös instassa!

-Iida

Ajatuksia kesästä

Onpa ollut rentouttavaa viettää useat päivät auringon lämmössä. Jatkuisipa tällaiset säät elokuun loppupuolella saakka! Käytiin viikonloppuna pitkästä aikaa mökillä ja reissu oli iltaan asti todella onnistunut, jonka jälkeen Fransin unet vaikeutuivat niin pahasti, että oli pakko lähteä ajamaan yötä vasten kotiin. Oli kuitenkin ihan parasta päästä valmiiseen ruokapöytään ja Frans pääsi testaamaan ensimmäistä kertaa saunomista ja uimista uimarenkaalla järvessä. Mökillä oli paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja käytiin moikkaamassa lehmiäkin. Ikävöin nyt jo mökkimaisemiin ja järvilintujen ääniä. Onneksi juhannuksena päästään takaisin.

Kesä on alkanut paljon sairastellen ja pahemmat hormonaaliset ongelmat ovat vaikeuttaneet arjesta selviytymistä. Odotan tältä kesältä erityistä stressittömyyttä ja monia rentouttavia päiviä. Toivon kovasti, että nämä päivät ovat tänä kesänä vielä edessä. Ainakin kesäksi on to do -listalla huikeita juttuja joista kerron kohta lisää. Mulla on ollut itseasiassa todella kova huoli omasta terveydestä, sillä lukuisista lääkärireissuista ja tutkimuksista huolimatta ei olla osattu löytää vielä syytä monenlaisille oireille. Osittain oireilut voisivat eriävien syiden seurauksena johtua munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä jota epäiltiin, mutta tämäkään ei selittäisi kuin ihan pienen murto-osan.

Kesän to do -lista

-Päiväreissu Yyterin hiekkarannalle
-Juhannusreissu mökille

-Häät ja häämatka vuoristoon
-Kasvohoito ja ripsien kestotaivutus
-Ravintolaan yksille juhlistamaan ystävän synttäreitä
-Fransin 1-vuotissynttärit

– 1-vuotis ja perhekuvaukset
-Suurena toiveena olisi road trip Hankoon tai Vanhaan Porvooseen. Uudenkaupungin päiväretki Isokarin majakalle vaikuttaa myös kiinnostavalta.

Oma vointi ja pelko siitä ettei hormonaalisten ongelmien vuoksi tulisi toista lasta ehkä jopa ollenkaan on saanut ajatukset myös oman kehon arvostukseen. Keho on tehnyt monta kuukautta upeaa työtä kantaessaan meidän miniä. Eikä ole ihme, että kehossa on muistoja edelleen siitä matkasta. Olen huomannut miten kesän tullen ajatukset harhautuvat taas bikinikroppaan. ”Millainen sen pitäisi olla” ja millaisessa kropassa nauttisin olostani rannalla. Haluaisin oppia nauttimaan omasta kehosta piilottamatta vatsan IBS:n suurta turvotusta tai lantiolle jääneitä muutamia raskauskiloja. On ollut haastavaa hyväksyä oma kroppa hieman erilaisena ja edelleenkään en pystyisi tuomaan esille sitä valtavaa turvotusta, joka muistuttaa mahaa kuin raskauden puolivälistä.

Aamuisin vatsa on ihan litteä kunnes taas syön aamupalan. Ehkä pitäisi oppia hyväksymään tämä kaikki tällaisenaan tsekaten kuitenkin vielä vatsaystävällinen ruokavalio kuntoon. Tämä on osa mua ja osa monen muunkin elämää. Eihän synnytyksestäkään ole kulunut vielä vuotta. Uskon treenaamisen ja runsaamman liikunnan lisääntyvän vauva-arjen ja oman terveyden haasteiden hellittäessä. Pitkään kävinkin 10km lenkeillä, pyöräilin ja vahvistin lihaksia. Nyt siihen on kuitenkin tullut taukoa. Se saa riittää meille kaikille, että yritetään parhaamme ja nautitaan kesästä omanlaisilla uniikeilla kropillamme. Meillä kaikilla on kehossa ”epäkohtia”, mutta loppuen lopuksi kukaan muu ei kiinnitä niihin huomiota saaman tapaan, kuin me itse.

Toivon kesältä paljon ulkoilua ja retkiä, auringonsäteite ja niiden kimmellystä vedessä. Odotan monia mökkireissuja, koivujen tuoksua ja lehtien havinaa. Saunailtoja puusaunan tunnelmassa ja järviuinteja järvilintujen laulussa. Hääpäivää, kun saan pukea unelmien mekkoni päälle ja Fransin ensimmäistä syntymäpäivä juhlapäivää. Fiilis kesästä on toiveikas ja nyt haluankin ottaa kaiken irti viime kesän mentyä raskaushaasteiden kourissa. Toivottavasti teillä siellä ruudun toisella puolella on kivoja kesäsuunnitelmia luvassa.

Nähdään myös Instassa!

-Iida

3. kihlajaispäivä ja kuulumisia

(Paimion Optiikan passikuvaus saatu Fransille)

Viimeisen kuukauden aikana olen edistänyt paljon omaa yritystä ja vihdoin se on pystyssä! Oman yrityksen perustaminen oli vauva-arjen keskellä melko rankkaa, mutta palkitsevaa. Nyt on myös takana pari Vaikuttajamedian kurssia. Aikalailla arki on siis pyörinyt töiden ympärillä. Frans on voinut allergioiden ja yleisterveyden puolesta hyvin ja vihdoin unet ovat myös korjaaneet. Mikä helpotus!! Pari päivää sitten Frans oppi kävelemään kävelykärryn avulla ja nyt sanavarastona on hauva, mamma, äiti ja isi. Ensi viikolla Fransilla on neuvolassa kasvukontrolliaika. Matias sai ensimmäisen koronarokoteajan ja mulla rokotus olikin viime kuussa muistaakseni.

Häät on alle kuukauden kuluttua, ihan hullua. Viimeisiä juttuja on järkkäilty niihin liittyen. Kävin hakemassa meille upean näköisen vihkiraamatun, passihakemukset on laitettu menemään, valokuvaajan kanssa käyty läpi päivän kulkua, tapaaminen varattu papin kanssa ja varasin Nauvosta ravintolasta juhlistuspaikan johon siirrymme vihkitilaisuuden jälkeen. Kukkatilaukset on myös tehty, vihkisormus saatiin kotiin ja kampaajat sekä meikkaajat valmiina hääpäivää varten.

Fransin passikuvaus saatiin hoidettua lähikuvaamossa Paimion Optiikassa ja vitsi miten kivaa oli taas käydä heillä asiakkaana. Asiakaspalvelu on ollut aina ihan huippua ja asiantuntevaa aurinkolasien lisäksi passikuvauksessa. Vielä jäädään odottelemaan koronatilanteen etenemistä muutamaksi päiväksi, jotta tietäisi minne maahan lähdetään seikkailemaan. Vahvoiva ykkösinä on nyt Saksa ja Italia. Vähän jänskättää kuinka viimetippaan päätös jätetään, mutta toisaalta aika hauska lähteä lähes äkkilähdöllä! 😀

Eilen oli meidän 3. kihlajaispäivä. En muista koska olisi ollut noin rentouttavaa kahdenkeskeistä aikaa. Vietettiin juhlapäivää aaltojen liplatuksessa piknikillä. 7. vuosipäivä häämöttää enkä meinaa uskoa todeksi meidän olleen jo näin kauan yhdessä! Oon vaan niin uskomattoman onnellinen, kun saan jakaa elämän just Matiaksen kanssa. Hänen seurassa olo tuntuu niin turvalliselta, onnekkaalta ja rakastetulta. Joka päivä saadaan nauraa yhdessä ja iloita Fransin kehitysaskelista. Matias on maailman paras isi meidän minille ja tekee aina kaikkensa, jotta meillä kaikilla olis kaikki hyvin. En malta odottaa mitä lähivuodet tuo tullessaan yhteiselle polullemme. Toivottavasti vähintään yhtä paljon ihania hetkiä, kun aiemmat vuodet.

Rentouttavaa viikonloppua!

Nähdään myös instassa

Lue myös:
Fransin 1-vuotissynttärit
Iida Hay Media
Netflix -suosikit

-Iida

Fransin 1-vuotissynttärit

Fransin ensimmäisten synttäreiden suunnittelu on aloitettu! Olen odottanut oman lapsen synttäreiden järkkäilyä niin kovin ja vihdoin pääsen toteuttamaan unelmasynttäreitä. Etenkin yksivuotissynttärit ovat tärkeät, koska ne on ne ihka ensimmäiset. Inspiraatiot ja luovuus on päässyt taas kunnolla valloilleen. Vielä kun saan päättää itse juhlien teeman olen todellakin käyttänyt tilaisuuden hyväksi. Juhlien teemana on Maileg -puput ja villikesäkukat.

Löysin netistä Maileg -serviettejä joista koko juhlateema sai alkunsa. Lisäksi jo aiemmin löysin Helsinkireissulta luonnonkukkakuosisen pahvisen laatikon jonne voimme sujauttaa 1v. synttärilahjan. Muutama päivä sitten aloin pakastamaan ja kuivaamaan luonnonkukkia kakunkoristeiksi, mutta en ole varma miten pakastettujen kukkien lopulta käy niiden sulatettua. Kakku tulee olemaan vadelmakakku, johon muotoilen kaulinmassasta Maileg -pupun päälle. Lisäksi kakkua koristaa luonnonkukat. Saattaa olla, että teen myös kermakakusta poiketen kaulinmassalla päällystetyn fantasiakakun, sillä kakun pitää olla maidoton.

Kutsukorteissa näkyy myös ihanasti luonnonkukkateema! Kävipä tuuri, kun löydettiin ohkaista paperia jonka sisälle on aseteltu kukan terälehtiä. Leikkasin valmiiksi koristeviiriin viirit joissa lukee ” wild one”. Lisäksi koristellaan tietty valkoisilla ilmapalloilla ja luonnonkukilla. Synttäreiden ollessa elokuussa, halusin myös söpöä lapsenmielistä mansikkateemaa tuomaan hieman pirtsakkuutta juhliin. Toivottavasti synttäreiden aikaan olisi hyvä ilma niin voitaisi osittain olla myös ulkona!

-Iida

Iida Hay Media

Nyt suuri unelmani on vihdoin julkista! Perustin nimittäin oman yrityksen, Iida Hay Median. Iida Hay -nimi tulee tulevasta sukunimestäni Heinilästä, joka ei ole kovin kaukainen väännelmä heinästä. Matias voikin kokemuksesta sanoa, että mikäli sukunimi kuullaan väärin, se on aina lähes poikkeuksetta ”Heinälä”. Tämä sopiikin loistavasti luonnonläheiseen teemaani. Olen haaveillut omasta yrityksestä jo pidempään, mutta ideointi ja brändäys vaatii rutkasti suunnitteluaikaa. Yrityksen ja nettisivujen kehittely ei ole ollut pieni homma – itseasiassa suurempi homma kuin osasin odottaa. Blogisivuni onkin nyt uudistettu ja kategorioista löytyy myös tuotekuvauksille oma sivunsa.

Tulen tekemään tuotekuvauksia yrityksille vähän epätavanomaisempaan tapaan. Tuotekuvauksien kuvausmiljöönä tulee toimimaan kaunis suomalainen luontomme – purot ja kosket, merenrannat, kuusimetsien kannot ja kalliot, lehdot, polut, tunturit ja suot… Luonnonläheinen teema näkyy myös muualla. Jokaisesta tuotekuvauksesta sekä maksetusta kaupallisesta yhteistyöstä istutetaan puu luonnon hyväksi Grow my tree -organisaation kautta.

Olen niin innoissani päästessäni toteuttamaan luovaa puoltani rajattomilla kuvausmahdollisuuksilla uudella tavalla! Suunnitteilla on ollut myös yritysten sosiaalisen median kanavien ylläpito sekä somekoulutukset, mutta niiden aika ei ole ihan lähitulevaisuudessa. Vielä täytyy kehittyä ja osallistua koulutuksiin. Tuotekuvaukset saan mahdutettua vielä vauva-arkeen hyvin, mutta lisäprojekteja täytyy pohtia vasta Fransin mennessä päiväkotiin tai perhepäivähoitoon.

Löydät minut nyt somesta seuraavilta tileiltä:
Henkilökohtainen Instatili @iidahay
Iida Hay Median Instatili @iidahaymedia
Iida Hay Facebooktili, joka on suunnattu blogia lukeville.

Kuvien kaunis kukkaseppele on saatu yhteistyönä Kukkakauppa Katariinasta.

-Iida

Netflix -suosikit

Istahdetaan joka ilta päivän päätteeksi katsomaan sarjaa Netflixistä. Sarjahetki tyhjentää aina päivän ajatuksia ja keho saa luvan rauhoittua päivän tohinan jälkeen. Etenkin viikonloppuisin meillä on tapana syödä samassa spesiaalimpaa ruokaa tai juoda jotkut herkkujuomat. Vuosien aikana onkin tullut katsottua monenlaisia sarjoja ja leffoja, joista muutamat ovat nousseet meidän lemppareiksi. Sarjat pyörivät usein rikoksien, mysteerien ja yliluonnollisten ilmiöiden ympärillä.

Kirjoittelin edelliseen blogisivustooni Lily:n alle joskus suosikkeja sarjoista ja leffoista. Silloin listasin sarjoista nämä: Silta, Sorjonen, Karppi, Dark, Riverdale, Maailman erikoisimmat kodit, Glitch, OA, Alppimaja, Scream ja Grimm. Leffoista nämä: Kauhea kankkunen, Koskemattomat, Shhh, Kirottu, Haikein terveisin, Adrift. Nyt suosikeiksi on muodostunut neljä uutta sarjaa joista kirjoitan pienet esittelyt teille.

Lucifer
Lucifer on yhdysvaltalainen draamakomediasarja jonka päähenkilönä on Lucifer Morningstar. Hän tulee suoraan helvetistä ”hopeakaupungista” Los Angelesiin saadessaan tarpeeksi helvetissä olosta. Hän haluaa ymmärtää ihmiskuntaa paremmin ja ryhtyy Los Angelesissa auttamaan ihmiskuntaa kärsimyksissään kokemustensa sekä telepaattisten kykyjensä avulla. Lucifer tuo kykyjensä avulla ihmisten syvimmät toiveet ja ajatukset esille. Hän tapaa rikosetsivä Chloe Deckerin omistamassaan yökerho Lux:issa ja ryhtyy LAPD-konsultiksi. Myöhemmin selviää Chloessa olevan jotain erityistä ja erilaisten kommelluksien ja käänteiden myötä he rakastuvat Luciferin kanssa.

Valhallan murhat –
Menneisyyden traumoista kärsivä oslolaisetsivä palaa kotimaahansa Islantiin auttaakseen poliisia salaperäiseen valokuvaan liittyvän sarjamurhaajan jahdissa. Tää sarja on aika kylmä ja karu.

Orphan Black –
Orphan Black on kanadalainen scifisarja, jonka päähenkilönä on Sarah Manning. Sarah varastaa kaksoissiskonsa henkilöllisyyden tämän tehtyä itsemurhan. Hetken kuluttua hänelle selviikin siskonsa olleen vain yksi monista klooneista. Sarah luulee ratkaisevansa kaikki ongelmansa siivoamalla kuolleen naisen säästöt. Etsimällä vastauksia hän ajaakin lopulta itsensä ja perheensä vaaraan. Geneettisesti identtiset yksilöt ovat istutettu epätoivoisiin vanhempiin. Sarahilla ei ole aavistustakaan kuka kloonit loi ja hänen on löydettävä syy kiireellisesti, koska salamurhaaja tappaa heidät yksitellen. Klooneille muodostuu sairauksia joihin lähdetään kehittelemään hoitokeinoja.

Katvealue –
Katvealue on ranskalais-belgialainen yliluonnollinen trilleri. Villerfrance on pieni kylä, jossa poliisipäällikkö ja omalaatuinen uusi syyttäjä tutkivat syrjäisessä kaupungissa tapahtuneita hirveitä rikoksia. Kylässä puhelimet eivät toimi ja murhia tehdään jatkuvasti enemmän.

Loukussa –
Loukussa on islantilainen sarja, jossa talvimyrsky pyyhkäisee Itä-Islannissa sijaitsevan pikkukaupungin samalla, kun vuonosta löytyy paloiteltu ruumis. Kylä ja kolme poliisia jäävät loukkuun viikkokausiksi muutaman sadan asukkaan kylään lumimyrskyn vuoksi. Reykjavikista ei saada apua kovan lumimyrskyn vuoksi murhamysteeriin ja kolmen poliisin on selvitettävä se keskenään.


-Iida

Millä ”ohjeilla” me lähdetään avioliittoon?

Avioliitto on niin suuri asia, että sitä on halunnut pohtia jo vähän syvällisemmin. Lähinnä ehkäpä on pohdituttanut ne meidän ”ohjeet” avioliittoon joilla me halutaan tiiminä pitää suhde hyvänä. Eihän naimisiin meno varsinaisesti muuta parisuhteessa mitään, mutta ehkä viimeistään tässä seitsemän vuoden kohdalla on hyvä pysähtyä ja käydä läpi kenties parisuhteen ongelmakohtia, joita voi vielä olla jäljellä. Myös niitä asioita miten parantaa entisestään suhdetta ja voisiko yhdessä olla vieläkin onnellisempi niin, että kummatkin osapuolet voi kaikilta osin hyvin. Usein aina löytyy jotain parannettavaa.

Meidän parisuhteen ja avioliiton ”ohjeet

– Rakastetaan toisiamme myös vaikeimmilla hetkillä, ollaan tukena ja apuna tilanteessa kuin tilanteessa väheksymättä toisen tunteita. Ollaanhan me kummatkin yhtä arvokkaita ajatuksinemme. On oltava omat mielipiteet, joihin ei anna muiden vaikuttaa, eikä yritä niillä miellyttää toista. Vuosien varrella muussa kuin parisuhteessa on tullut huomattua miten omien mielipiteiden feikkaaminen ajaa syvään umpikujaan.

– Kuunteleminen keskeyttämättä ja kuulluksi tuleminen.

– Välillä on hyvä katsoa peiliin ja nähdä virhekohtia myös itsessä. Usein riitatilanteissakin voi lähteä ajamaan omaa etuaan liikaa ja tiettyyn pisteeseen asti se onkin ok, mutta täytyy muistaa toisen kunnioitus. On kannettava oma vastuu liitossa – hyvässä sekä huonossa. Se muodostaa luottamusta ja vahvistaa siteen kolhuja kestäväksi. Luottamus on parisuhteen pohja ja sen on mun mielestä ihan ensisijaisesti oltava kunnossa.


– Ei yritetä muuttaa toisiamme. Se jos joku on suhteen surma, sillä asiat joihin sanoo haluavansa muutosta viestii siitä, ettei puoliso ole riittävän hyvä.

– Oma aika!! Niin tärkeää antaa omaa aikaa ja lapsiarjessa sen tärkeys vain korostuu. Se on itseasiassa jännä miten oma aika vahvistaa tunteita ja intohimoa kaiken muun positiivisen energian ohella. Oma aika siis todellakin puhdistaa ilmaa.

– Avoimuus.

-Ei pidä toista itsestäänselvyytenä. Tuntuu usein siltä, että toista alkaa pitää liiankin itsestäänselvänä asiana ja ajoittain tuntuu pistävän työjuttuja ja muuta ohjelmaa parisuhteen edelle ajatellen ”tottakai toinen pysyy tässä”. Tämä on seikka mikä mun pitäisi muistaa useammin.

– Keskusteluhetket onnellisuudesta, parisuhteesta ja unelmista. Vaikka olisi ollut yhdessä pitkään, näen silti hyväksi kertoa ajoittain niitä omia tulevaisuuden haaveita ja unelmia. Usein parisuhteessa lähdetään keskittymään yhdessä toteutettaviin asioihin ja olisi yhtä tärkeää saada toteuttaa niitä omiakin juttuja, sillä eihän parisuhde saa haudata niitä.

– Yhteinen aika perheen kanssa ja kahdenkesken sekä riittävä säännöllinen läheisyys.

-Iida

Viimeinen terapiakäynti

Viimeinen terapiakäynti on torstaina ja hiukan on iskenyt jännitys, miten sen jälkeen tulee menemään. Onhan terapiaa ollut päälle puolitoista vuotta ja se on ollut omanlainen rutiininsa arjessa. Terapiakertoja oli kriittisimpien hetkien aikaan jopa kolme kertaa viikossa. On ollut aina joku jolle kertoa ne synkimmätkin murheet pelkäämättä ja epäröimättä. Vielä niin, että toinen ihan oikeasti ymmärtää vaikka itsestä on tuntunut ihan hölmöltä jopa sanoa asioita ääneen. Terapiaan hakeutuessani olin aivan ihmisrauhio, näin kaikessa synkkää, en nukkunut, näin painajaisia ja aloin saamaan päivittäisiä ahdistuskohtauksia. Tämän kaiken aktivoi vuosien jälkeen uudeelleen ikävät elämänkäänteet, joista en voi avata enempää mitään sillä niihin liittyy myös muita ihmisiä.

Vaikka olin umpiromuttunut eikä missään tuntunut olevan mitään järkeä tai elämäniloa voisin kuitenkin sanoa tässä olevan hyviä puolia. Psykofyysinen fysioterapia on opettanut mulle äärimmäisen paljon ja ilman terapiaa en olisi ikinä ollut tää parempi versio itsestäni. Ongelmia korjattavaksi/käsiteltäväksi kuitenkin riitti. Mulla on kova tahto ja luotto siihen, että pärjään viimeisen terapiakerran jälkeen. Samalla pelkään tulevan sen ison romauttavan tekijän tietäen tuetun jakson päättyvän lopullisesti. Terapia teki ihan älyttömän suuria muutoksia muhun ja oon siitä kerrankin ylpeä.

En yleensä osaa kehua itseä tai ajatella, että oon jossain erityisen hyvä. Nyt kuitenkin voin sanoa, että olen hyvä oman kehon tuntemisessa. Osaan ymmärtää itseäni, mielen maisemaani ja kehon välittämiä reaktioita. Ymmärrän mistä hurjimmatkin reaktiot johtuu ja osaan hallita niitä paljon paremmin. En vielä täydellisesti eikä mun tarvitsekaan. Olen aina elämäni polulla oppimassa uutta ja harjoittelemassa. Ensimmäistä kertaa elämässäni tiedän omat rajani sekä arvoni ja osaan asettaa niitä niin itselle kuin Fransillekin. Nämä asiat luo turvallisuuden tuntua ja voin tuntea miten jalkani ovat vahvasti maassa kuin puun juuret. Oksat ei enää huojuta minua samalla tavalla kuin ennen.

Pitää vain luottaa itseensä ja siihen mitä olen oppinut. Täytyy vain yrittää parhaansa, olla armollinen ja hyväksyä myös ne mahdolliset romahdukset. Olen noussut niin syvästä suosta monen monta kertaa, että olisi ihme jos tulisi vielä jotan pahempaa mistä en selviäisi. Nyt kaikki on hyvin ja meillä on onnellinen perhe kasassa. Voidaan tukea kaikki toisiamme tiiminä. Tuntuu muuten todella ihanalle, miten nyt omat voimavarat riittävät myös muiden tukemiseen ja auttamiseen. Välillä oli pitkiäkin jaksoja, kun jouduin keskittymään ainoastaan itseeni, jotta sain itseni pysymään kasassa viimeisillä voimavaroilla. Vihdoin voimavarani ovat alkaneet palautua. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

-Iida

Pohdintaa oman lapsen kasvatuksesta

Lapsen kasvatus on todella laaja aihealue, josta löytyisi höpistävää vaikka kuinka paljon. Olen miettinyt jo raskausajasta lähtien todella paljon omaa kasvatustani, oman lapsen kasvatusta ja kaikkea siltä väliltä. Mikä olisi oikein, mikä väärin, mikä tuntuisi omalta ja miten Matiaksen ja mun kasvatuksen arvot kohtaavat. Meillä onkin siitä onnekas tilanne, että ollaan todella samoilla linjoilla halutusta kasvatustavasta. Tapojahan on monia eikä mielestäni niinkään selkeää oikeaa tai väärää tapaa. Jokainen tehkööt tietenkin niin kuin itse haluaa enkä kirjoita tätä tekstiä siitä näkökulmasta miten kaikkien pitäisi toimia. Tässä siis ainoastaan meidän ajatuksia ja meidän toimintatapoja.

Monesti aikuisiällä saattaa alkaa miettiä oman lapsen synnyttyä millaiset kasvatusperiaatteet omassa perheessä on ollut, millaiset miehen perheessä ja mitä tapoja toivoo toteutuvan oman lapsen kasvatuksessa tai jopa niitä mitä ehdottomasti ei halua tuoda oman lapsen kohdalla toimintatavoiksi. Lapset rakastavat rajoja ja ne pitävät mielestäni tientynlaista arkirutiinia yllä. Ilman rajoja ja opetusta lapsen pää olisi varmasti yhtä pyörremyrskyä eikä lapsi voisi voida erityisen hyvin. Koen myös ettei rajoja voi rustata paperille niin, että ne toimisivat aina, vaan täytyy ottaa lapsi huomioon yksilönä, sillä kaikki ei toimi kaikilla. Ikää tulee lisää vuosien saatossa jolloin toimintatavat muuttuvat ja ehkä me kaikki ollaan aina matkalla oppimassa uutta, eikä meistä tule ikinä valmista.

Kasvatus on mun mielestä hyvä muodostaa pienestä asti positiivisuuden kautta välttäen jatkuvaa toistamista ”Älä, älä, älä”, ”Älä tee noin”, ”Ei saa”, ”Älä koske”, ”Anna sen olla”. Pienen lapsen on vaikea eri kehitysvaiheissa olla tutkimatta ympäristöä ja kokeilla sallittuja rajoja. Itsesäätely ja aivojen kasvu on vielä niin kesken eikä itsestäsikään olisi varmasti mukavaa kuulla jatkuvia ohjeita jotka ovat kieltoja. Usein nämä tilanteet ovat varmastikkin niitä joissa lapsen aivot menevät niin jumiin, että kontrollin saaminen on jo vaikeaa tai mahdotonta. Tästä oikeastaan päästäänkin hyvin siihen miten tärkeää on kannustaa ja tsempata lasta ihan pienissä arkisissakin asioissa. Myöhemmässä vaiheessa ruokakauppareissuihinkin on kiva muodostaa ohjeet positiivisuuden kautta esimerkiksi kehumalla miten hyvin on jaksanut kauppareissun ajan, miten hienostii kerää pussiin hedelmiä ym.

Haluan vaalia perheen yhteistä aikaa ja muodostaa arjessa hoidettavista asioista kivaa perheen aikaa. Aina ei tarvitse olla niitä spesiaaleja päiviä, jolloin tehdään kaikenlaista arjesta poikkeavaa ja kalliimpaa. Lapset ja tietty monet aikuisetkin nauttivat myös pienemmistä puuhailuista, kuten metsäretkistä itse tehdyillä eväillä. Luonnossa on paljon kauneutta, tutkittavaa ja samassa aivoja nollaavaa raikasta ulkoilmaa. Hyvinvoivaan yhteiseen arkeen vaikuttaa paljon kuulluksi tuleminen. Rakastan keskustella päivien jälkeen Matiaksen kanssa mitä ollaan Fransin kanssa puuhailtu, kysellä miten hänellä meni töissä ja vaihtaa yleisesti kuulumisia. Lapselle/ lapsille haluan antaa jakamatonta ja kiireetöntä huomiota, jolloin he saavat myös kertoa päivän ajatuksia. Eihän sitä itsekään saa edes nukuttua hyvin, jos jokin asia kaivertaa mieltä ja ei ole tuntenut tulevansa kuulluksi tai välitetyksi.

Tärkeänä kasvatuksessa pidän myös pyyteettömyyttä, rehellisyyttä, muiden kunnioitusta, hellyyden ja rakkauden välittämistä. Usein tuntuu olevan niin, ettei pojille anneta ehkä niin paljon silittelyä, halauksia ja yleistä hellyyttä. Kuitenkin mun mielestä pojat tarvitsevat sitä yhtä paljon kuin tytötkin eikä muissakaan aihealueissa mielestäni nykypäivänä ole erikseen pojille ja tytöille sopivia juttuja. Haluan olla äiti, joka arvostaa tilanteessa, kuin tilanteessa lapsen mielipidettä. Iästä riippumatta heidänkin ajatukset ovat arvokkaita ja huomioon otettavia. Tämä on myös suuri osa hyvinvointia. Haluan antaa omaa tilaa, luoda turvallisuutta ja luottamusta meitä vanhempia kohtaan. Toivon yhtenä asiana eniten, että Frans uskaltaisi aina puhua ihan mistä tahansa, sillä se on ihan hirveä tunne jos tuntuu ettei oteta vakavasti, huomioon, tai yritetä ymmärtää.

Turvallisuuden tunteen lisäksi myöhemmällä iällä me tuodaan sopivissa määrin esille maailman vaaroja ja opastetaan turvalliselle polulle. Henkilökohtaisesti kuitenkin inhoan tapaa tuoda vaaroja liian rajusti esille, niin ettei lapsi osaa olla enää rennosti nauttien elämästä ja alkaa nähdä kaikessa vaarallisuutta sekä pahaa. Välillä kuulee näitä, miten perheessä on ehkä opetettu varomaan tietyn maalaisia ihmisiä lokeroimalla heidät tiettyyn kategoriaan. Meillä sitten taas opetetaan pienestä asti suvaitsevaisuutta ihnoväristä, uskonnosta tai erilaisuuksista huolimatta ja tuodaan esille miten me kaikki ollaan yhtä arvokkaita. Mun omassa kasvatuksessani olen ehkä ylpein siitä, miten opetettiin avarakatseisuutta. Se on ollut suuri rikkaus elämässä, joka on mielestäni kantanut useissa aioissa aika pitkällekkin.

Oma minäkuva, arvot ja terve itsetunto on elämän mittainen matka. Me kehitetään kokoajan itseämme ja löydämme uusia puolia. Itse olen vasta nyt toisen pidemmän terapiataipaleeni myötä oppinut näitä asioita ja nyt uusia asioita oppineena ja uusia tietoja rikkaampana pystyn myös jakamaan oppia Fransille. Minäkuva, arvot ja itsetunto on aikaa vievää harjoittamista, joka vaatii itsetutkiskelua sekä kehon ja mielen hallintaa eikä sitä suoranaisesti voi opettaa. Musta on super tärkeetä antaa lapsen tunteille tilaa ja antaa niiden kaikkien näyttäytyä meissä, sillä ne ovat ainoita jotka näyttävät meistä eri puolia joista voimme myös oppia lisää. Jokainen tunne tai reaktio on merkki jostain ja ilman eri tunteiden sallittua näyttämistä emme voi löytää edes itseämme.

Kotiarestit, jäähylle joutumiset, puhelinkiellot ym. ovat tapoja, joita emme Matiaksen kanssa halua ottaa käyttöön. Me ollaan puhuttu näistä jonkin verran ja ajatellaan ehkä tietyissä määrin niiden provosoivan lasta lisää ja se kääntää mielestäni väärään suuntaan lapsen tunteiden näyttämistä ja tunteiden hallinnan oppimista. Siitä voi jäädä oikeesti pitkätkin seuraamukset aikuisikään saakka ja meillä aikuisilla on ihan järjetön vastuu tässä kaikessa, jotta ei saateta omia lapsia vuosien mittaisiin ongelmiin. Kaikenlaiset erimielisyydet, sääntöjen rikkomiset ja riidat tullaan ainakin meillä ratkaisemaan puhumalla ei aresteilla tai fyysisenä kurituksena. Anteeksi pyytäminen, anteeksi antaminen ja oikeudenmukaisuus ovat myös hyvin tärkeitä taitoja. Tässä haluan silti nostaa esille, että kaikkea elämässä ei silti kuulu katsoa läpi sormien ja antaa anteeksi on oltava itsesuojelua ja arvostettava itseä.

Hyvää loppuviikkoa sinne ruudun toiselle puolelle!

Lue myös:
Vanhempainvapaa loppuu, mitä seuraavaksi?
Miksi nuorena vanhemmaksi?
Parhaimmat hankinnat vauvalle osa 2

Nähdään myös Instassa!

-Iida

Vanhempainvapaa loppuu, mitä seuraavaksi?

Vanhempainvapaa loppuu kesäkuussa, joka hirvittää mua oikeesti rahan puolesta. Laskut, ikuisuuksiin jatkuvat lääkärikäynnit, allergiaruoat ym. maksavat todella paljon eikä kotihoidontuella eletä mun puolesta tällaista perhe-elämää. Tässä kohtaa näkisin monenkin sanovan mulle, että ainahan mä voin mennä töihin jonnekin. Noh suuri ongelmahan onkin, kun oma terveys ei riitä 8h työpäiviin esimerkiksi sisustusuunnittelijan hommissa. Onneksi vihdoin olen saanut yrittäjyyttä alulleen ja tämä jos joku motivoi ja inspiroi mua arjessa. Olo on itseasiassa siinä mielessä erityisen huojentunut jopa, koska moninaisia somealan hommia terveyteni kestää paljon paremmin. On siis joku vaihtoehto josta lähteä purkamaan tilannetta, eikä vaan ”joku” vaan unelmatyö!

Seuraajamääräni sekä näkyvyyteni ovat vielä niin pientä, ettei vaikuttajan työllä pysty tienaamaan elantoa. Olenkin huikeella yritysidealla keksinyt oman polun työntekoon toteuttaen tuotekuvauksia, ehkä yritysten somekanavien ylläpitoa sekä omien somekanavieni ylläpitoa. En voisi olla innokkaampi näitä ideoita luodessa ja tällä kertaa tuntuu, että lähden oikeesti elämään sitä elämää miksi täällä ollaan. Lähden toteuttamaan mun suurimpia unelmia, joista en vielä pari vuotta takaperin tiennyt. Luottamus itseen, omaan työhön, taitoihin sekä ideointiin on jo melko varma lähtökohta jonkinmoiselle menestykselle. Tämän viikon aikana olisi tarkoitus perustaa toiminimi, muokkailla nettisivuja ronskimmalla kädellä blogini ja yrityksen yhteiseksi sivuksi ja päivitellä mediakorttia.

Frans on kotona todennäköisesti 1,5-2 vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen uskon hänen menevän perhepäivähoitoon tai yksityiseen päiväkotiin. Saa nähdä miten meidän käy, sillä paikkoja voi olla myös hyvin rajallisesti. En ole vielä erityisemmin ottanut hoitopaikoista selvää, mutta jotenkin uskon olevan itse levollisempi, jos Frans pääsisi vähän pienempään hoitopaikkaan. En halua joutua ikinä näkemään, miten aikuisilla ei olekaan ollut aikaa päiväkodissa huomioida tarpeeksi Fransia ison lapsiporukan ympäröimänä. Eikä se kaikissa paikoissa varmasti niin olekaan, mutta kyllähän te tiedätte miten näitä kauhutarinoita riittää. Hyvistä tosin ei ehkä vain tuoda ilmi niin paljon positiivista palautetta.

Kun Frans menisi hoitoon saisin aikaa enemmän töille, mutta just nyt haluan nauttia ajasta hänen kanssa tehden pienimuotoisesti somekanavieni ylläpitoa ja tulevan yritykseni töitä. Työt tulevat ajoittumaan varmasti paljon iltapäivään-iltaan ja viikonloppuihin, jolloin Matias on kotona auttamassa. Tulee varmasti olemaan haasteellista pitää kaikkea balanssissa ja perheen sekä parisuhteenkeskeistä aikaa riittävänä unohtamatta ystäviä. Aina ei kuitenkaan ole varaa valita ja on mukauduttava ympäröiviin muutoksiin. On myös haastavaa erottaa työaikaa muusta, kun teen tätä kaikkea niin mielelläni. Some ja valokuvaus on mulle kuin oma unelmaharrastus, jossa saan tuoda omia parhaita puolia esille.

Lue myös:
CFS ja äitiys

-Iida

Vieritä ylös