Arki ja elämä

Nuori vanhemmuus

Halusin tulla kirjoittelemaan ajatuksistani nuoresta vanhemmuudesta, sillä se tuntuu itselle kuitenkin jo aika ajankohtaiselta vaikkei vauva olekaan vielä syntynyt. Tämä aihe nousee mielestäni aika usein esille erilaisissa tilanteissa ja erityisesti somessa. Itselläni tämä aihe menee jopa vähän tunteisiin, sillä paljon saa kuulla sitä miten etenkin alle 23- vuotiailla vanhemmilla kaverit ja ystävät lopettavat juhliin ja yhteisiin hetkiin kutsumisen vanhemmuuden myötä ja jopa unohtavat ystävänsä, koska heidän elämäntilanteensa muuttuu raskauden myötä. Ilmiötä ei onneksi esiinny kaikilla nuorilla vanhemmilla, niinkuin ei varsinaisesti minullakaan.

Tuntuu, että monesti kuulee mm. parikymppisiltä (jotka tosin eivät ole vielä vanhempia) siitä miten lapsen myötä menettää nuoruuden, eikä enää ole minkäänlaista vapautta elämässä. Välillä tulee sellainen olo, että vanhemmuuteen olisi jotenkin erityisen tarkat kriteerit millainen elämäntilanteen tulisi olla, jotta on ikään kuin oikeus perheeseen.

Itse koen, että olen saanut jo kokea paljon teinivuosista parikymppiseksi. Saanut bilettää ja mennä vapaasti ja suoraan sanoen en edes ole kokenut sitä omakseni. Olen aina haaveillut nuoremmasta äitiydestä ja perheen perustamisesta eikä siihen mielestäni ole mitään mittaria, milloin elämässä olisi juuri se täydellinen hetki. En usko elämässä olevan ikinä täysin täydellistä hetkeä lapsen hankintaan, sillä ainahan sitä löytää parannettavaa tai muutettavaa jostain.

Kyse ei mielestäni ole niinkään siitä, että perheen tullen entinen elämä on ikään kuin menetetty. Itse ajattelen, että asiat muuttavat vain muotoaan. Toki vauva muuttaa paljon, mutta se myös antaa vielä enemmän <3. Eihän vauva kuitenkaan poista asioita elämästä, vaan muuttaa niiden toteutustapaa. Aiotaan ottaa pientä mukaan moniin paikkoihin ja tehdä asioita mahdollisimman normaalisti.

Ihmisten pitäisi myös miettiä ”tuomitessaan” nuoret vanhemmat, että taustalla voi olla myös sairauksia, jotka vaikuttavat myöhempään hedelmällisyyteen, raskaus voi olla hyvinkin odotettu ja toivottu iästä riippumatta. Meissä nuorissa vanhemmissa on yhtälailla paljon voimaa ja rohkeutta! Voimme olla yhtä hyviä vanhempia iästä huolimatta. Itse nostan hattua meille kaikille, jotka lähdemme tähän nuorempana elämäntilanteistamme riippumatta ja voimme olla ylpeitä siitä mitä olemme saavuttaneet <3.

Vanhemmuus on elämän hienoin lahja!

-Iida

Meistä tulee perhe!

MEISTÄ TULEE PERHE! 

Viime kuukaudet on kuluneet vauvakuplassa, sillä meidän perhe kasvaa syksyllä pienellä ihmeellä<3 Miten ihanaa!! Käytiin jo heti alkuraskaudessa  varhaisultrassa, jossa pienellä oli kaikki hyvin. Päästiin kokemaan jo silloin ihan mieletön hetki, kun kuulimme sydänäänet ensimmäistä kertaa. Parin päivän päästä ensimmäinen kolmannes on selätetty.

Ajatuksia raskauteen liittyen on niiin paljon, etten oikein tiedä edes mistä aloittaa! Nyt kirjoittelenkin varmasti eniten tänne blogin puolelle vauva- ja raskausaiheisia postauksia, mutta tulen kyllä jatkamaan täällä muillakin aiheilla postauksilla normaaliin tapaan.

Ollaan ensinnäkin erityisen kiitollisia siitä, että meille on suotu tämä mahdollisuus. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tähän, eikä sekään ole itsestäänselvyys, että kaikki menee hyvin raskauden aikana. Itse jouduin viime vuonna kokemaan keskenmenon ja se oli todella raskasta… Tuntui kuin elämältä olisi pudonnut pohja pitkäksi aikaa. Toivomme kovasti kaiken menevän hyvin tässä raskaudessa. Nyt ainakin herkin vaihe on takana päin ja uskaltaa iloita raskaudesta paljon paremmin. Perhe ja lapsen saaminen on mielestäni elämän upein asia<3.

Ollaan tehty jo muutamia hankintoja vauvalle. Kierrelty kirppareita, alennusmyyntejä ja osteltu Torista pari juttua. Onneksi mun puolella on myös läheisiä, joilta saadaan paljon tarvikkeita lainaan. Voi miten ihanaa pieniä vaatteita onkaan hypistellä <3. Sukupuoli ei ole meillä vielä tiedossa, mutta itselläni on ihan sellainen olo, että tyttö olisi tulossa! Uskon tämän fiiliksen johtuvan myös siitä miten vaikea alkuraskaus mulla on ollut. Tottakai suurin toiveemme on, että lapsi olisi terve, mutta toivomme kyllä kovin pientä tyttöä <3. Saa nähdä kumpi tulee.

Olen ollut ihan kamalan huonovointinen, jonka vuoksi olen ollut käytännössä jatkuvasti neljän seinän sisällä kotona.  Pahoinvointi (joka yllätti mut täysin voimakkuudellaan), nälkä ja väsymys on ollut loputonta, itkukohtauksia on tullut lähes tyhjästä, melkein kaikki yöt ovat menneet suurimmaksi osaksi jatkuvasti heräillen… Aika hullua miten niin pieni voi saada niin paljon kehossa aikaan.

Mulle ei koskaan ole sopinut hormonaaliset ehkäisyt ja uskonkin myös sen vuoksi raskausoireiden olevan niin voimakkaat. Lisäksi mut yllätti täysin se miten itkukohtauksien rinnalla oli paljon ahdistusta. Uskon sen olevan kiinni juurikin hormoonimääristä. Olen kuullut paljon siitä ”raskaushehkusta” ja sitä ei ole toistaiseksi kyllä näkynyt :D…

Matias on joutunut jo nyt melko paljon koetukselle, koska kaikki kotityöt on aikalailla ollut hänen vastuullaan mun olojen vuoksi. Pitkään päivät menivät leväten, kyökkäilen, oksennellen, syöden jne. Onneksi kaikki tämä on kuitenkin sen arvoista vaikka epätoivon hetkiä on ollutkin <3. Myöhemmin tuskin enää edes muistan näistä ajoista mitään. Ei malteta odottaa, että saadaan pieni maailmaan!!

Puolitoista viikkoa on mennyt nyt viruksen kourissa, joka on ollut todella sitkeä ja saanut mut huonoon kuntoon. Pääsin onneksi päivystykseen suonensisäiseen nesteytykseen ja lääkintään. Nyt olo alkaa olla hyvä ja lääkkeet on alkaneet pysyä sisällä ja tehoamaan. Toivottavasti nyt menisi hetken vähän rauhallisemmin olojen kanssa, niin saa keräiltyä voimia. Ensi viikon perjantaina päästään niskanturvotusultraan moikkaamaan pientä <3.

Kivaa viikonloppua 🙂

-Iida

2007 päivää yhdessä

17.1.2020 tuli täyteen viisi ja puoli vuotta yhteistä taivalta Matiaksen kanssa <3. On ihan huikeeta miettiä, miten ollaan oltu yhdessä jo kohta 6 vuotta! Yhteiseen matkaan on mahtunut niin paljon rakkautta, onnellisuutta, naurua, surua, vihaa, mielettömiä elämyksiä, seikkailuja, yllätyksiä… Luettelo olisi loputon.

Muistan miten pienenä tyttönä haaveilin poikaystävästä ja pelkäsin jo teinivuosien lähestyessä , löytyykö sitä oikeaa ikinä ja milloin se löytyisi. Olen joka ikinen päivä kiitollinen siitä, että meidän tiet kohtasivat ja olemme kokeneet tähän asti jo mielettömän yhteisen matkan <3. Se ei todellakaan ole ollut itsestäänselvyys tai helppo matka , mutta joka ikinen pienempi tai suurempi vastoinkäyminen ja onnistuminen on vahvistanut meitä ja on tehnyt meistä meidät. Vuosien varrella on edelleen oppinut toisesta ja itsestä uutta, kokenut uusia mahtavia asioita yhdessä ja ottanut elämässä suuriakin pelottavia askelia toisen tuella.

Välillä on jopa miettinyt onko itse toisen arvoinen ja ansaitseeko oman elämän kivisen polun rinnalle jotain niin ihanaa. Mutta kaikesta huolimatta on ollut sanoinkuvailemattoman upeaa huomata, miten toinen on pysynyt rinnallani. Rakkaudella on jokin niin suuri voima, mitä ei edes itse aina ymmärrä. On tärkeää muistaa olla kiitollinen elämän pienistäkin onnenjyvistä ja kiittää omaa rakkainta siitä että on tässä.

Yhteisten vuosien 2014-2020 pähkinänkuoressa.

2014-2016

Aloimme seurustella vuonna 2014<3. Vuosi oli täynnä toisiimme tutustumista, ihania kokemuksia ja yhdessäoloa. Asuimme tällöin Salossa vanhemmillamme ja lähdimme peruskoulun jälkeen opiskelemaan sisustussuunnittelua ja kaksoistutkinnolla teknistä suunnittelua. Teimme pieniä yhteisiä reissuja Tallinnaan ja nautittiin teinivuosista yhdessä. Vuosiin mahtui myös seikkailun ja rakkaushuuman lisäksi vaikeita elämänvaiheita.

2017-2019

Etsittiin yhteistä kotia pidempään ja vihdoin löysimme ihanan paritaloyksiön Kaarinasta! Tutustuimme uuteen kotikuntaamme ja haaveilimme runsaasti yhteisen tulevaisuuden jutuista. Tehtiin road trip autolla Saksaan ja vietettiin siellä meidän 3-vuotispäivää. 2018 yksi suurimmista unelmistani kävi toteen, kun Matias kosi mua <3. Kävimme 2018 Italiassa ja 2019 Kyproksen lämmössä, joissa koimme taas erityisiä kokemuksia ja nähtiin maailmaa yhdessä.

Nämä vuodet olivat kiireisiä ja paljon isoja käänteitä täynnä. Matias lähti inttiin, mulle tuli ensimmäinen työpaikka, josta jouduinkin lähtemään terveydellisistä syistä ja myöhemmin myös intin jälkeen Matias aloitti teknisen suunnittelijan työt yrittäjyyden jälkeen.

Vuosiin mahtui monenlaista ja etenkin itselle vuodet olivat osittain todella vaikeita mm. masennuksen myötä. Parisuhde oli todella koetuksilla, mutta kaikista hankalimmistakin asioista selvittiin yhdessä. Sain erilaisista terapiamuodoista apua ja elämän sai taas raiteilleen pikkuhiljaa. Nämä vuodet ovat olleet erityisen opettavaisia. Aloitin agilityn uudelleen muutaman vuoden jälkeen ja ihan uutena harrastuksena laulutunnit, jotka jouduin lopettamaan jokin aika sitten.

2020

Isomman kodin etsiminen on edelleen jatkunut tuloksetta, mutta eiköhän ihana koti löydy kevään aikana<3. Vihdoin myös Matiakselle saapui uusi auto Hollannista, joka on ihan huippu! Vuosi on tähän mennessä ollut jo melko tapahtumarikas, mutta upea! Vuoteen tulee mahtumaan paljon huikeita asioita, joista saadaan olla todella onnellisia ja kiitollisia<3.

Kivaa viikkoa!

-Iida

Vieritä ylös