Raskaus

Kuulumisia ja keskenmenosta palautuminen

Mitä kuuluu meidän taaperolle? Entä muuten arkeen ja keskenmenosta palautumiseen?

Viimeinen kuukausi on hujahtanu läpi ihan silmänräpäyksessä ja pian eletäänkin jo syyskuuta! Oon innoissani syksystä ja epäonnisista käänteistä huolimatta jälleen erityisen inspiroitunut tästä vuodenajasta ja etenkin tulevasta kuukaudesta. Syksy on aina uuden alkua itselle ja kesän jälkeen ruska, viilenevät ilmat, aamu-usva, saunaillat ja rennot neuleet tuntuvat erityisen hyvältä. Tekee niin hyvää haistella raikasta syksyistä ilmaa kuuma kahvikupillinen kädessä. Odotan innolla tulevaa viikonloppua ja venetsialaisia joita mennään viettämään mökille. Useina vuosina ollaan unohdettu venetsialaiset, mutta vihdoin olisi aika juhlistaa mökkikauden päätösjuhlaa. Tarkoituksena olisi saunoa, syödä hyvää ruokaa, rentoutua ja ajaa enduroa.

Fransin kuulumiset:

Frans täytti viime kuussa yksi vuotta ja käytiin tämän viikon alussa 1v neuvolassa. Siellä kaikki meni hyvin ja taitoja on ikään nähden huimasti. Frans onkin ollut ihanan ylpeä uusista taidoistaan, jotka on näytettävä aina kavereille, mammalle, kummitädille ja milloin kenellekin. Taitoja ja kehittymistä on ollut tähän mennessä ihaninta seurata just nyt, kun monet taidot ovat myös erityisen suloisia. Vihdoin ollaan päästy myös tekemään kunnolla juttuja yhdessä ja siitä jos jostain nautin. 😍 Meillä tulee taitoja yleensä paljon kerralla ja ne tuleekin sen myötä usein uniin. Etenkin päiväunet ovat haasteellisia pienissä pätkissä nukuttuja. Pituutta Fransilla oli tullut tällä kertaa vähän enemmän kerralla ja kasvu ollut tasaista hänen kasvukäyrällään.

Nyt tuli myös rokotukset ja seuraavat saadaankin vasta puolen vuoden päästä. Rokotteiden kanssa on mennyt toistaiseksi suhteellisen helposti. On ollut lähinnä kuumeilua, väsymystä ja ruoka ei ole maistunut normaaliin tapaan. Toistaiseksi nämä rokotteet eivät ainakaan pahentaneet refluksia tai tehnyt ripulia, mutta varoiteltiin että osa oireista voi ilmaantua vasta viikon kuluttua. Fransin rauhallisuus rokotteiden myötä on ollut nyt keskenmenosta palautuessa etu jos niin voisi sanoa. Toivottavasti kuitenkin pieni paranee nopeasti ja pääsee jatkamaan riehakkaita leikkejää!

Keskenmenosta ja komplikaatioista palautuminen:

Viimeisin keskenmeno on ollut rankempi mitä ikinä osasin odottaa. Ajattelin kaiken olevan ohi kuolleen sikiön keskeytyksen jälkeen. Lopulta lääkkeellinen keskeytys kuitenkin epäonnistui. Valittelin kovista kivuista, päivät ja yöt meni maksimi määrin särkylääkkeiden kanssa ja sekään ei auttanut. Tyksin toimesta päätettiin kuitenkin odottaa, sillä kohtuun jäävän materiaalin pitäisi oirehtia erityisen korkealla kuumeella ja runsaalla vuodolla. Kivut koveni entisestään enkä kestänyt niitä enää mitenkään päin. Lopulta pääsin Tyksiin osastolle ja tulehdusarvot olikin korkeat. Kaikki viittasi kohtutulehdukseen ja ultrassa selvisikin kohdussa olevan edelleen jäämiä raskausmateriaalista. Naistenpoli oli kuitenkin tässä vaiheessa niin kiireinen, että lähettivät mut kotiin ja sanoivat soittavansa, kun saavat otettua mut vastaan.

Sain kirurgiseen kaavintaan ajan seuraavalle päivälle. Sain vihdoin pienen toivonjyväsen kaavinnasta. Ehkä vihdoin palautuminen voi alkaa ja uutta raskautta voikin yrittää pian. Yleensähän kaavinnas onnistuvat ongelmitta ja hcg-hormoni lähtee nopeastikin laskuun. Pari päivää kaavinnan jälkeen meni tilanteeseen nähden ihan hyvin. Vuoto alkoi loppumaan ja kivut hellittivät ainakin pääosin. Tiputteluvuotoa alkoi tulla uudelleen, kivut kovenivat ja lämpö nousi. Soitin naistenpolille ja sain taas sen klassisen vastauksen ” Odotetaan vielä jos luonto hoitaisikin tämän.” Tänään päädyin kuitenkin istumaan jälleen Tyksin penkille. Odotettiin labroja ja odotin taas epätoivossa allapäin vuoroani miettien mitähän tällä kertaa löytyy? Onko taas uusi komplikaatio?.

Niinhän siinä jälleen kävi, että kaavinta oli epäonnistunut. Siis kaikki sekin tuska oli turhaa…Lääkäri ultrasi kaavinnan jälkeenkin eikä kohdussa hänen mukaansa näkynyt mitään. Nyt sieltä löytyi kuitenkin taas hyytymää ja istukkaa edelleen. Jouduin toistamiseen lääkkeelliseen keskeytykseen. Pelkäsin joutuvani tähän uudelleen ja kokevani taas ne karmivat kivut oksentaen kaiken mahdollisen ulos. Istun parhaillaan sängyllä kirjoittaen tätä tekstiä ja joudun taas toteamaan jonkin menneen pieleen ainakin todennäköisesti. Lääkkeet eivät ole edistänyt tilannetta mitenkään ja päädyin soittamaan miljoonannen kerran naistenpolille mitä nyt vuorostaan tehdään. Kukaan ei tiedä ja huomenna olen taas yhteydessä polille. Seuraavana operaationa on kohdun tähystys ja seuraava kontrolli aika olisikin ollut ensi torstaille kaiken mennessä hyvin.

Mulla ei enää meinaa vaan riittää sanat tähän. Miten komplikaatioita tulee kerta toisensa jälkeen ja miksi aina mut laitetaan kivuissa takaisin kotiin odottamaan luonnon hoitavan asian olettaen, että saisin tietenkin samassa hoidettua taaperon. Mieshän ei saa näistä kuitenkaan sairaslomaa. Onneksi yksi asia onnistui mutkitta ja sain keskusteluapua naistenpolilta jo ensi viikolle. Se motivoi mua ja ehkä sitten saan taas enemmän toivoa ja pääsen irti jatkuvista painajaisista sekä huonosti nukutuista öistä. Jos vaan päästään viikonlopuksi mökille viettämään niitä venetsialaisia niin se jos jokin tulee tekemään erityisen hyvää.😍 Mulla on myös osteopaattiaika varattuna niin saa omaa kehoakin huollettua. Kuntoutumisen myötä alan varmasti treenaamaan myös säänöllisesti kotona tai jopa salilla.

-Iida

Pieni enkelimme

Olen pitänyt jo pidempään sometaukoa monenlaisista syistä. On kuitenkin yksi erityinen syy, josta halusin tulla kertomaan teille. Aihe on todella kirpaiseva ja raskas, mutta erityisen tärkeä. Mun oli tarkoitus kertoa teille tällä viikolla mitä ihanimpia uutisia, että meille olisi tulossa alkuvuodesta perheenlisäys. Oltiin asiasta niin onnellisia! Mikä valonpilkahdus tämän vuoden takaiskujen synkkyydessä. Enpä uskonut matkaan tulevan muuttujia ja etten tulekaan kertomaan teille ilouutistamme. Käytiin varhaisultrassa jo aiemmin, jossa vauvalla oli kaikki hyvin. Voi miten ihanaa oli pitkästä aikaa kuulla sydänäänet – tuntui kuin omaan kroppaan olisi tullut vielä yksi puuttuva palanen lisää. Myöhemmin käytiin ultrassa uudelleen ja sydänääniä ei enää kuultu, vauva oli menehtynyt…💔 Eka kolmannes alkoi vetelemään viimeisiään ja kaikki hajosi yhtäkkiä palasiksi.

Ennen Fransia sain ensimmäisen keskenmenon, joka lähti itsestään käyntiin. Sen jälkeen onneksi saatiin toivottaa mitä huipuin minimies tervetulleeksi maailmaan, jonka jälkeen hedelmällisyyteen liittyviä takaiskuja onkin tullut toistuvasti. Tuli tuulimunaraskaus, joka keskeytettiin lääkkeellisesti, liuta biokemiallisia raskauksia, epäily keskenmenosta ja nyt taas keskenmeno. Tuulimunaraskauden keskeytyksen jälkeen kuukautiskierto ikään kuin pysähtyi eikä kuukautisia enää kuulunut. Tehtiin tutkimuksia ja pois suljettuna on ainakin endometrioosi ja monirakkulaoireyhtymä. Laaja verenkuva katsottiin tietty myös. Viimeisimpänä testinä tehtiin kromosomitutkimus mulle sekä Matiakselle ja niiden tuloksia odotellaan vielä. Lääkäri oli hyvin ihmeissään miten saimme Fransin ja miten näin nuorilla on käynyt näin monta kertaa näin huonosti.

Viimeisin kuva ”pikusta” joka ehdittiin saamaan.

Kuukautisia alettiin käynnistää lääkkeellisesti ja onnekseni tuolloin sain pitää kädessäni kauan odotettua positiivista raskaustestiä. Sitä ennen olin pitänyt kädessäni biokemiallisista raskauksista johtuvia positiivisia testejä ja liikaa niitä negatiivisia. Halusin toivoa ja uskoa, että vihdoin alkuvuodesta saamme pitää pikkusisarusta sylissämme, mutta epäonnen saattelemana saimme hänet liian aikaisin. 👼🏼 Ei ollut vieläkään meidän aikamme ja se sattuu paljon… Raskauden keskeytys oli todella rankka. Se eteni odotettua rajummaksi ja verta tuli aivan järjettömästi. Sairaalassa onneksi saatiin verentulo suonensisäisillä lääkkeillä hoidettua. Palautuminen ei ole mennyt vielä erityisen hyvin ja kipuja on ollut paljon, eikä lainkaan ihme, sillä keho joutui taas kerran tekemään suuren työn.

Fransin synnytyksestä oppineena päätin heti varailla osteopaattikäyntejä. Henkinen palautuminen vie paljon aikaa, eikä tällaisista pääse ikinä kokonaan yli. Mun mielestä niin ei ole ehkä tarkoituskaan. On kuitenkin kyse omasta lapsesta ja itse haluan pitää hänet ikuisesti muistoissa ja käydä häntä muistolehdossa muistamassa. Just nyt elämä tuntuu erityisen pahalta ja koko vuoden se on tuntunut rankaisevalta. Meitä on varmasti paljon samassa tilanteessa ja onneksi voimme jakaa vertaistukea toinen toisillemme. Ehkä jonain päivänä saamme vielä onnistuneesti toisen lapsen. Ainakin lääkärit yrittävät tehdä nyt kaikkensa ja tutkimuksia tehdään tarpeen mukaan lisää. Helpottaa tietää, että meidän ”piku”-vauva pääsi sairaalapapin käsissä ryhmätuhkaukseen ja nyt voimme käydä muistamassa häntä perheenä.

”Punainen viiva testissä tuo, kertoi sinun tulevan meidän luo. Onnessamme olimme, sua ilolla odotimme.

Sinua rakkaani niin jo kaipasin, pian saisin sinut aarteni kultaisin. Mut oli luojan suunnitelma toinen, mitä tuskin koskaan ymmärtää voinen.

Sinä synnyit rakas lapseni, kuolleena tulit syliini. Olit enkeli pienoinen, siitä heti olin tietoinen.

Olit niin pieni ja hento, elämäsi lyhyt kuin tähdenlento. Luonamme vietit vain pienen hetken, teit maailmaan pienen enkeliretken.

Susta luopua millään voinut olis en mutta ken saattoi arvata sen, että taivaassa oli paikka sulle, enkelille pienelle rakastetulle. ”

– Iida

35 päivää jäljellä

Tänään raskautta on jäljellä 35 päivää ja virallinen äitiyslomani alkoi! Töissähän en ole nyt muutenkaan ollut henkilökohtaisista syistä, joten olen saanut tietyllä tapaa lomailla jo pidempään. Tämä on ollut itselle todellinen pelastus raskauden aikana, koska lepääminen päivien aikaan on ollut tietty helpompaa. Äitiysloman ensimmäinen päiväni alkoi uuden äitikaverin kanssa lounastamalla, kun kävimme syömässä Turun Kembuz cafessa.

Oli ihanaa päästä vaihtamaan kuulumisia ja höpöttelemään kunnolla, ennen kuin meidän vauvat on syntynyt❤️. Seuraavaksi treffataankin varmaan jo vauvat mukana. Ihan hullua!!❤️ Tänään myös Matiaksella alkaa loma ja sen kunniaksi käydään nauttimassa kesäillasta Naantalissa. Suunnitelmissa olisi käydä vanhan kaupungin Amandis -kahvilassa herkuttelemassa vohveliannokset, joita olen himoinnut niiin pitkään!

Kävin eilen Lohjan synnärillä lääkärin vastaanotolla, jossa vauvan tämän hetkiseksi painoarvioksi annettiin 2363 g. Hän kasvaa hieman keskikäyrän alapuolella, mutta ei onneksi paljoa. Menin käynnille perustarkastuksen lisäksi myös kovien kipujen ja supistelujen vuoksi. Nämä ovatkin vallannut arjen nyt lähes kokonaan, enkä pysty juurikaan mitään enää tekemään. Keskustelimme käynnillä käynnistysmahdollisuudesta, sillä kipujeni takana on muun muassa perussairauteni, jotka vaatisivat hoitomuotoja, joita ei voida raskauden aikana toteuttaa. Kohdunkaulaa oli edelleen hyvin jäljellä, mutta pientä avautumista oli alkanut tapahtua eikä kyllä ihme, sillä tuntemukset onkin ollut sen mukaiset 😀.

Tänään sain tiedon lääkäriltä käynnistyksestä, joka toteutetaan viimeistään rv39 (38+0), sillä vauva ei tarvitsisi tässä kohtaa kuitenkaan erityisiä hoitotoimenpiteitä ja oma terveys on monestakin syystä jo todella huono. Toki vointi tuntuu varmasti entistä huonommalta ja väsyneeltä, kun en saa enää nukuttua kipujen vuoksi, mutta onneksi ollaan jo todella loppusuoralla. Meidän pienestä tuleekin siis todennäköisesti elokuinen! Otan lähiaikoina myös kohdunkaulan kypsyttämisen avuksi vyöhyketerapian, jossa aktivoidaan tiettyjä kehon pisteitä. Innolla odotan saadaanko tällä pikkuhiljaa edistymistä aikaan, ettei tarvitsisi aloittaa käynnistystä lääketieteellisin keinoin. Olisi mukavaa saada synnytys käyntiin luonnollisemmin, jotta ei tuotettaisi lisäkipua erilaisilla käynnistysmenetelmillä.

Olen suunnitellut nyt jättäväni blogin pääosin tässä kohtaa pienelle tauolle. Ehkä tulen vielä kirjoittelemaan ennen synnytystä tänne joitain kuulumisia vointini mukaan. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että keho alkaa todella vaatimaan lepoa, eikä ajatus virtaa enää yhtään samalla tavalla 😀. En kuitenkaan pidä mitään täys sometaukoa, sillä tämä on itelle niin mieluista hommaa, mutta tässä vaiheessa raskautta entistä rennommalla otteella! Nyt on luvattu hetkeksi taas niin hyvää säätä, että kelpaakin lomailla ja rentoutua!

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua just sulle siellä ruudun toisella puolella ❤️. Palaan blogin puolelle viimeistään, kun ollaan päästy kunnolla kotiutumaan vauvan kanssa ❤️.

Kuvat: ellitoivonen.net

-Iida

Babyshowerit

Mut yllätettiin eilen niin ihanilla babyshowereilla!!! Kun tultiin kaupasta kotiin, täällä odottikin monien kuvaavien kameroiden lisäksi kunnon herkkutarjoilut ja kauniit koristelut ❤️. Mulla oli aavistus näistä juhlista jo pidemmän aikaa, mutta en voinut tietenkään olla ihan varma niiden ajankohdasta. Muistan, että juttelin yhden ystäväni kanssa jo ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, että jos mulle pidetään babyshowerit niin haluaisin ne ehdottomasti ennen elokuuta.

Olin itseasiassa arvioinut tuon juhlien järjestämisen ”viimeisen” ajankohdan hyvin, sillä olohan onkin ollut kaikinpuolin jo todella kipeä ja tukala. Juhlat osuivatkin siis juuri oikeaan hetkeen, sillä oli niin piristävää nähdä rakkaita ystäviä ja siskoa samaan aikaan rennoissa merkeissä kotona. Olen niin kiitollinen siitä, että mulla on näin ihania ja välittäviä ihmisiä ympärillä! Uskomaton fiilis, että olen saanut nyt kokea päivän, josta olen haaveillut jo useamman vuoden ajan. Mietin jo nuorempana miten ihanaa olisi saada juhlistaa tällaisilla juhlilla oman vauvan tuloa!

Eilisissä juhlissa herkuttelun lisäksi sain todellakin tarpeeseen tulleen jalkahoidon!! Vitsi tätä on toivottu hartaasti 😀. Tehtiin yhdessä kirjaa juhlista muistoksi johon kiinnitettiin kuvia ja erilaisia visailulappuja sekä lopuksi kirjoittelin juhlista muistiin tekstejä. Huomasin jälkikäteen, että kirjan taakse oli tehty vielä lahjakorttejakin mulle mm. koiran ja lapsen hoitoon! ❤️❤️ En kestä miten upeita ystäviä ja läheisiä mulla on rinnalla.

Kiitos vielä teille kaikille ketkä olitte mukana eilisessä ❤️.

-Iida

Sairaalakassin pakkaus

Sairaalakassi on pakattu nyt h-hetkeä varten valmiiksi ja tämän pakkauksessa riittikin mietittävää! Tavaraa voi ottaa niin rajallisesti ja on ollut vaikeaa miettiä oikeasti tarpeellisia juttuja mukaan. Tuntuu, että silti kassiin on sujahtanut kaikenlaista, mille ei loppuenlopuksi tule edes käyttöä 😀. Olen kuunnellut Äititreffien- podcastjakson, jossa on vieraana kätilö kertomassa kyseisestä aiheesta ja olen pyrkinyt etsimään tietoa kassin pakkauksesta netin syövereistä.

Sairaalakassin sisältöjä on ollut todella monenlaisia, joten toivottavasti olen poiminut niistä riittävästi hyödyllisiä juttuja! Monet ovat varautuneet kassin pakkauksessa vain pariin yöhön sairaalassa, mutta itse olen pakannut hieman laajemmin juttuja, sillä meillä on toivomallemme synnärille kuitenkin matkaa aika paljon. Toiveenamme on myös perhehuone, joten tavaraa on jonkin verran pakattu myös Matiakselle. Listaan tähän teille mitä meidän sairaalakaseista löytyy.

Itselle:

-Autoon pyyhkeitä matkaa varten, sillä se on tosiaan meillä pidempi ja voi joutua suojaamaan auton penkkejä.

-Kansio, joka sisältää laajat ruoka-aineallergiat, hoitotahdon, synnytystoivelistan, henkkarit ja neuvolakortin.

-Juomapullo!! (Iso pillillinen juomapullo oli itselle ihan ehdoton juttu synnytykseen, ja se tulee varmasti olemaan kovassa käytössä.)

-Flipflopit

-Pieni Tivoli audio kaiutin, sillä koen tietynlaisen musiikin rauhottavan itseäni ja se saa varmasti ajatuksia hieman muualle synnytyskivun keskellä.

-Jatkojohto. Tätä monet suosittelivat mukaan, jotta kovissa kivuissa voi pitää puhelimen latauksessa lähempänä. Ilmeisesti sairaalassa pistokkeet ovat melko kaukana sängystä.

-Puhelin+laturi

-Kuulokkeet päätin ottaa varuiksi, jos perhehuone ei olekaan mahdollinen vaan huoneen joutuukin jakamaan muiden synnyttäneiden kanssa.

-Piikkipallot. Nämä toimivat helpotuksena synnytyksen aikana. Koen, että pysyn näitä käsissä ja jalkojen alla pyörittelemällä paremmin läsnä hetkessä ilman, että vaivun kivusta liiallisesti omaan kuplaan.

-Eväät (TRIP-mehuja, mustikkakiisseliä, pähkinäpatukoita, välipalakeksejä, kuivalihaa, pilttipusseja ja kuivattuja jälkiuuniruislastuja.)

-Hygieniatuotteet+kosmetiikka (ponnareita, hiusharja ja kampa, shampoo, hoitoaine, suihkusaippua joka ei kuivata ihoa, deudorantti, hammasharja+hammastahna, kosteusvoide kasvoille ja vartalolle, kosteuttavia silmätippoja joita käytän päivittäin, tarvittavat lääkkeet, minihiuslakka (mulla on raskausajalla kasvanut pieniä hiuksia niin paljon, että pitää kampailla hiuslakalla pois silmiltä 😀), huulirasva, bebanthen(vahvemmaksi huulirasvaksi), kasvovesi, vanulaput+topsipuikot, nännivoide ja omat liivinsuojukset.) Liivinsuojuksia saa ymmärtääkseni myös sairaalalta, mutta halusin silti omia mukaan.

Otin testiin nyt LV:n shampoon ja hoitoaineen, kun tarvitsee pestä hiuksia todennäköisesti vain pari kertaa. Katsotaa mitä mun hiuksen meinaa kyseisiin tuotteisiin. Mun hiustyyppi on ollut jotenkin todella hankala eikä monetkaan tuotteet tunnu sopivan, mutta LV:n muut tuotteet toimineet niin täydellisesti mun iholla, niin ehkä nämäkin on yhtä hyvät!

-Vaatteet kotiinlähtöön (sukkia, lämpöiset pörrösukat, mukavia alushousuja, rennot collegehousut ja paita, imetystoppi ja imetysliivit.)

Vauvalle:

-Turvakaukalo

-Viltti

-Harso

-Ensimmäisiä kuvia varten puinen ”hei vaan maailma”- kyltti.

-Vaatteet kotiin lähtöön (Ohkaisempi jumpsuit ja paksumpi haalari, sillä säästä ei ole tietoa. Villasukat, pipo, tumput, sisäkäyttöön sukat, pipo ja tumput sekä body ja housut.)

Vaipat saa kuulemma myös sairaalalta, joten en pakannut niitä turhaan mukaan.

Ihanaa loppuviikkoa! Toivottavasti tää postaus jeesaa sua sairaalakassin pakkaamisessa.

-Iida

Isyyspakkaus

Me äidit saadaan odotusajalla äitiysavustus joko äitiyspakkauksena tai rahana, mutta tasa-arvo ei kohtaakkaan isien kohdalla. Halusin muistaa Matiasta tasa-arvon merkeissä pienellä isyyspakkauksella, joka on mielestäni ihan super ihana idea ❤️. Isät jää muutenkin raskausajalla melko taka-alalle, joten tämä on vauvakuplan keskellä kiva osoitus myös siitä, että heidätkin muistetaan.

Isyyspakkauksia tehdään todella paljon erilaisia ja itse päätin jättää pakkauksesta kaikenlaiset vauvan hoitotarvikkeet pois, sillä niitä riittää muutenkin. Kokosin pakkauksen kaikista pienistä piristävistä asioista ja tarvikkeista vauvan ja isän yhteisiin hetkiin. Aloitin tämän teon jo itseasiassa toisen kolmanneksen aikana, mutta joku aika sitten saapui viimeiset tuotteet postissa ja annoin isyyspakkauksen meidän 6. vuosipäivänä.

Pakkauksen sisältö:

-Hyvää yötä, hyvää huomenta-kirja, jonka sivuille on kiinnitetty käsin tunnusteltavia pintoja esimerkiksi erilaisiin eläimiin.

-Vauva-omistajan opas-kirja. Tämä taitaa olla isyyspakkauksissa nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus 😀. Kirjassa on siis huumori tyyliin kirjoitettu vauvan hoitoon liittyviä ohjeita.

-Kylpyleluja

-Isi-kahvikuppi. Tilasin käsintehdyn kahvikupin Kustavin savipajalta ja samaan tilaukseen tilasin jo itselleni äiti-kahvikupin.

-Body vauvalle. Halusin tässä erottua joukosta, enkä ostanut ns. perinteistä ”i love you dad”-vaatteita, vaan bodyn jolla on Matiakselle suurempi merkitys. Hänen harrastuksiin on kuulunut pikkupojasta lähtien kaksipyöräiset ja tällä hetkellä pihastamme löytyykin Suzuki moottoripyörä. Mikä olisikaan siis ollut parempi idea, kuin Suzuki aiheinen body ❤️.

-Lemppariherkut ja kofeiinipitoiset juotavat kuuluvat myös yleensä isyyspakkaukseen, joten pitihän niitä ostaa myös muutamat! Arjen vaikeita hetkiä helpottamaan pakkauksesta löytyy Löfbergs maapähkinä kahvia, Fazer suklaa-lakritsipalloja, Fazer maapähkinäsuklaata ja yksi lemppariolut eli Peroni.

-Lisäksi tein lahjakortteja 6kpl.

1.”Käytä kortti, kun haluat kahdenkeskeistä laatuaikaa treffi-illan merkeissä.”

2.”Tämä kortti oikeuttaa yhteen vapaailtaan kavereiden kanssa!”

3.”Käytä kortti, kun haluat peli-illan ilman häiriötekijöitä.”

4.”Käytä kortti, kun haluat omaa aikaa. Lähdetään minin kanssa vaikkapa vaunulenkille.”

5.”Tällä kortilla voit päästää mut irti vauvakuplasta tuulettumaan esim. kaverin luokse tai viihteelle.”

6.”Tällä kortilla vapaudut yhdestä vaipanvaihdosta.”

-Iida

Vauvan sukupuoli -ultra ja uskomukset vs. todellisuus

Olen viime aikoina pikkuhiljaa sulatellut itselle suurehkoa asiaa, jota jotenkin en vielä ole pystynyt tuomaan somessa esille. Nyt kuitenkin koen, että on oikea hetki kertoa uutisista, jotka saimme joku aika sitten kuulla yllättäen raskauden ultrassa rutiinikäynnillä Lohjan äitiyspolilla. Tällä hetkellä mennään raskauden viimeisellä kolmanneksella raskausviikolla 33. Olenkin aiemmin jo maininnut useampaan otteeseen, että meille olisi syntymässä terve tyttö syyskuun alussa. Ollaan oltu tässä uskomuksessa noin. raskausviikolta 12-13 asti ja kutsuttu meidän pikkuista meidän kesken nimellä, tässä vaiheessa tietty laitettu huone kuntoon ja ostettu vaatteet ihanissa tyttömäisissä sävyissä ja kuoseissa❤️.

Nyt kuitenkin näin alle pari kuukautta ennen laskettua aikaa saimme kuulla, että jotenkin ihmeen lailla vauva on onnistunut rakenneultrankin läpi piilottamaan todellisen sukupuolensa ja lääkärin sanoin meidän ”99% varma” tyttö muuttuikin pojaksi. Viime äitiyspoliultrauksen aikana viimeisillä minuuteilla sanoin naurahtaen lääkärille, että onhan hän edelleen se meille ”luvattu” tyttö, nyt kun on lukenut somessa paljon tarinoita miten sukupuoli onkin synnytettyä eri mitä on sanottu. Lääkäri menikin todella vaikeaksi ja varovasti sanoi, että ”eeeihän tämä tyttö ole vaan aivan selkeä poika”. En mitenkään voinut uskoa kuulemaani siinä hetkessä, ajattelin vain että lääkärin täytyy olla väärässä, sillä tyttöä luvattiin tosiaan rakenneultrassakin. Oma fiilis, leikkimieliset sukupuolitestit, vanhan kansan uskomukset, kiinalainen syntymäkalenteri ja raskausoireet viittasivat kaikki tyttöön.

Tätä uutista on nyt sulateltu pidempään, sillä tottakai näin pitkillä viikoilla se oma muovaantunut mielikuva tytöstä, fiilistelyt ja tytölle ostetut jutut ovat olleet niin vahvana mielessä, ettei niistä ole helppoa päästää irti. Tämä on ollut itselle suuri elämän opetus siitä, miten tällaisissakaan tilanteissa mitään ei pitäisi suunnitella pitkälle etukäteen ja miten pitäisi osata vaan kaikista ultrauksista ja niistä lääkärin ”varmoista” toteamuksista huolimatta sanoa itselle miten kaikki voi olla elämässä mahdollista. Ollaan osteltu nyt pojalle sopivia vaatteita, pakattu tytön vaatteet säilöön ja päivitelty hieman huoneen piensisustusjuttuja enemmän sukupuoleen sopivammaksi. Kaikki alkaa olla siis pikkuhiljaa häntä varten valmista ja odottelen postipaketteja saapuvaksi kotiin❤️.

Niin kuin tuossa mainitsinkin, etten uskonut kuulemaani äitiyspolin ultrassa, niin päätimmekin eilen käydä Vantaalla Kaunis Odotus -nimisessä paikassa 3D-ultrassa tarkistuttamassa sukupuoli ja fiilistelemässä vielä yhdessä meidän pientä rakasta. Koronan vuoksi Matias ei ole päässyt juuri mihinkään käynneille mukaan, joten tämä käynti oli mitä loistavin tähän hetkeen. Olin kuullut Kauniista Odotuksesta niin paljon hyvää, että oli pakko päästä kokemaan tämä paikka myös itse ja voin todella lämpimästi suositella tätä kaikille odottaville äideille. Paikka oli niin kotoisa, lämminhenkinen ja Tiina oli todella ammattitaitoinen! Ehdottomasti paras käyntikokemus kaikista raskausajan käynneistä!! Suurena plussana vielä se, että saatiin käynniltä tikulle 3D-videota ja kuvia vauvasta muistoksi❤️.

Haluan vielä muistuttaa teitä kaikkia odottavia äitejä siitä, miten useammat lääkäritkin voi olla väärässä ja miten netin syövereistä löytyvät tekstit sukupuolen uskomuksista ovat oikeasti nyt ihan todistetusti täysin leikkimielisiä juttuja. Niihin ei pitäisi missään kohtaa ”luottaa/uskoa” täysin, ei edes siihen omaan vahvaan fiilikseen vauvan sukupuolesta. Listaankin tähän alle nyt miten itsellä meni nämä uskomukset vs. todellisuus jutut 😀.

Uskomukset vs. todellisuus

Kiinalainen syntymäkalenteri-

Uskomuksen mukaan kalenteri ennustaa vauvan sukupuolen. Tarina kertoo, että syntymäjärjestelmä kehiteltiin Kiinassa yli 700 vuotta sitten. Kalenterista katsotaan hedelmöityskuukausi ja odottavan äidin ikä. Itsellä kalenteri näytti tyttöä.

Sooda-testi-

Muistaakseni tämä oli joskus muinoin kätilöiden kehittämä sukupuolen selvitystesti, jossa ruokasoodaa laitetaan lasiin ja sen päälle hieman virtsaa jos sooda ei reagoi poreilemalla kyseessä olisi tyttö, jos sooda alkaa poreilla kyseessä olisi poika. Itselläni tämän mukaan olisi tullut tyttö.

Linea negra-

Jos vatsaan muodostuva tumma viiva loppuu napaan vauva olisi tyttö, kun taas sen jatkuessa navan yläpuolelle olisi kyseessä poika. Itselläni linea negra jatkuu ihan ylös asti eli kyseessä olisi poika.

Seksuaalinen kiinnostus-

Tyttölasta odottaessa odottajan seksuaalinen kiinnostus on huomattavasti vähäisempää, kuin aiemmin. Poikaa odottavalla seksuaalinen kiinnostus kasvaa. Tämän mukaan meille olisi tullut tyttö.

Närästys-

Puhutaan, että närästys viittaisi tyttöön. Itselläni on ollut raskauden alusta asti närästystä.

Hiusten ja ihon kunto-

Sanotaan, että tyttö vie äidin kauneuden ja poikaa odottavilla hiukset ovat hyväkuntoiset, eikä ihossa ole epäpuhtauksia. Raskausajalla omat hiukset on kyllä olleet erityisen kuivat, katkeilevat eikä ihokaan ole hehkuaan näyttänyt 😀 eli tämän mukaan olisi tyttö.

Mieliala-

Tyttöä odottavalla mieliala vaihtelee useasti enemmän, kun taas poikaa odottavalla sen pitäisi pysyä tasaisempana hormooneista huolimatta. Itselläni mieliala on vaihdellut hyvinkin paljon ja itkukohtauksia on tullut lähes tyhjästä -eli tämäkin olisi viitannut tyttöön.

Vatsan malli-

Yksi yleisin väite on, että jos raskausvatsa on leveä ja takaata päin erottaa raskauden, kyseessä olisi tyttö, ja jos se suuntautuu eteenpäin tulossa olisi poika. Tämän mukaan olisi tulossa tyttö.

Pahoinvointi-

Jotkut tutkimustulokset viittaavat siihen, että raju pahoinvointi tai hypermeesistä kärsivät äidit saavat todennäköisimmin tytön. Jossain taas kirjoitetaan, että aamupahoinvointi viittaa tyttöön ja päivällä pahoinvoinnista kärsivät saisivat pojan. Itselläni pahoinvointia oli jatkuvasti puoleen väliin asti ja oksentelin paljon eli kyseessä olisi ollut tyttö.

Mieliteot-

Tyttövauvaa odottavat himoitsevat makeita herkkuja ja poikavauvaa odottavat suolaisia sekä rasvaisempia ruokia. Omat mieliteot on keskittynyt makeisiin, raikkaisiin ja hedelmäisiin ruokiin eli tämän mukaan tyttö.

Vauvan syke-

Jos sikiön syke on alle 140 se on poika ja jos syke on korkeampi se olisi tyttö. Meidän pienen sykkeet on ollut usein korkeammat eli kyseessä olisi tyttö.

Vauvan kallon muoto sekä nub -teoria-

Nub -teorian mukaan sikiön sukupuolen pystyisi määrittämään genitaalikyhmyn kulman perusteella. Jos kyhmy osoittaa selkärangan myötäisesti, vauva olisi tyttö, kun taas jyrkässä kulmassa selkärangasta poispäin kallistuva kyhmy olisi merkki pojasta. Kallon takaosan muodon takaraivosta alaspäin oltua suoralinjaisempi tai ”sulavampi” kyseessä olisi tyttö ja pojalla kyseinen alue menisi kaarevammassa muodossa sisäänpäin suuntautuneena. Nämä merkit oli hieman epävarmoja omissa nt-ultran kuvissa, mutta viittasivat enemmän tytön puoleen.

Niskanturvotusultra sekä rakenneultra-

Luonnollisesti ultrassa voidaan määrittää sukupuoli ja saimme näissä kyseisissä ultrissa tyttöveikkaukset. Nt-ultran tyttöveikkaus todellakin oli vain veikkaus, sillä silloinhan sukupuoli voi muuttua suuntaan tai toiseen, mutta meille veikattiin silti tyttöä. Rakenneultrassa sanottiin 99% varmuudella tytöksi.

Oma tunne-

Puhutaan, että äidin oma fiilis sukupuolesta on usein oikea. Itselläni sekä Matiaksella oli jotenkin todella vahva tyttöfiilis, mutta tämä tunne meni selkeästi pieleen 😀.

-Iida

Viimeinen kolmannes

Apua miten aika menee ihan siivillä! Raskausviikkoja on kertynyt 29 (28+0) ja viimeinen kolmannes lähti käyntiin tänään. Äitiyslomaankin on enää vain 50 päivää, aletaan viemään siis melko viime metrejä. Ensimmäisen kolmanneksen aikaan tuntui, että loppu häämöttää jossain todella kaukana tulevaisuudessa, eikä aika kulkenut mihinkään. Nyt sitä miettii, miten tämä voi olla jo pian ohi 😀. Tuntuu, että raskauden puoleen väliin asti inhottavia raskausoireita oli ihan jatkuvasti ja olo oli todella tukala. Nyt on pystynyt pikkuhiljaa vasta oikeasti nauttimaan raskausajasta ja myös kroppa on alkanut tuntua ns. omalta.

Vauva on todella aktiivinen päivittäin ja onkin tuntunut ihanalta tuntea liikkeitä niin paljon. Istukka on kiinnittynyt mulla niin hyvään paikkaan, että sen ansiosta tuntee pienimpiäkin liikkeitä. Viime neuvolakäynnillä terveydenhoitaja opetti tunnistamaan vauvan ruumiinosia vatsan läpi -niin suloista miten pienen pään ja pepunkin voi tuntea jo omin käsin ❤️. Välillä sitä pysähtyy vain miettimään miten rakkaus pientä kohtaan vahvistuu vain joka päivä. Uskomatonta miten paljon pieni ihminen voi saada tunteita aikaan! Välillä ihan puhun Matiakselle miten ”ikävöin” meidän pikkuista ja miten kovin odotan, että päästään tutustumaan häneen ❤️.

Edellispäivänä olin Tyksissä käyrillä, josta mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa. Samassa varmistettiin ultraamalla kaiken olevan varmasti kunnossa. Oli niin rauhoittavaa nähdä hänet taas pitkästä aikaa! Siellä pieni potkiskeli taas vauhdilla ja jo kolmella peräkkäisellä ultrauskerralla hän on ollut raivotarjonnassa. Toivottavasti pysyisikin siinä loppuun asti! Supistukset ja kivut helpottivat taas parin päivän levolla ja nyt on ollut taas suhteellisen hyvä olla. Mitään kipuja ei juurikaan ole ollut ja yötkin on vihdoin tässä vaiheessa raskautta alkanut sujumaan ongelmitta. Heräilen enää pariin kertaan vessaan, mutta muuten saa vihdoin näin 196 päivän jälkeen nukuttua yöt putkeen 😀. Lähiaikoina on huomannut, miten helposti on alkanut hengästymään ja kenkien pukeminen on jo melkoisen haasteellista tässä vaiheessa.

Vauvan kaikki hankinnat onkin jo aikalailla hankittu, eikä enää puutu kun ihan jotain pieniä ”turhempia” juttuja mitä ei heti tarvitsekaan olla hänen synnyttyä. Huoneen seinät on maalattu ja laminaatti vaihdettu. Odottelen vielä listojen paikalleen asennusta ja sen jälkeen pääsenkin toden teolla laittamaan huonetta valmiiksi. Tätä on odotettu niiin paljon! Voisin vähän myöhemmin tehdä postausta vauvan muutamista hankinnoista tänne.

-Iida

Synnytysajatuksia ja pelkopoli

Olen pidempään jo odottanut, että pääsen tämän postauksen pariin, sillä aiheena synnytys on aina kiinnostanut minua paljon. Fiilikset olivat pitkään melko hatarat tulevan synnytyksen suhteen. Tuli hetkiä, kun mietin miten meidät on luotu tähän, miten kaunis ja voimaannuttava synnytys voi olla ja miten vahvoja olemmekaan, kun pystymme moiseen. Toisinaan taas tuntui, että tipahdan vahvasti pelkojen vietäväksi…

Kaikki raskauden aikaiset ongelmat, korona, hirvittävät synnytyskertomukset mm. läheisten pahemmin epäonnistuneet synnykset ja edellinen kivulias keskenmeno saivat mut pelkäämään synnytystä jotenkin ihan kauheasti. Pelkojen vuoksi pääsin toivomaani synnytyssairaalaan Lohjalle pelkopolille keskustelemaan kätilön kanssa tuntemuksista, kivunlievityksistä ja itse synnytyksen etenemisestä. Olo oli tosi helpottunut, kun kuulin muutama viikko sitten pääseväni sinne jo nyt raskausviikon 25 aikana!! Pelkopoli tuntui juuri oikealta vaihtoehdolta, kun koronan vuoksi erilaiset valmennuksetkin on peruttu.

Suunnattiin tänään kohti Lohjaa pelkopolille ja siellä käynti auttoi todella paljon pelkoihini, ja sanoisin, että nyt olo on jopa todella luottavainen ja varma tulevan kannalta. Kätilö kertoi synnytyksen kivunlievitysvaihtoehdoista minulle hyvin kattavasti ja sain vastauksen kaikkiin askarruttaviin kysymyksiin.Oli helpottavaa nähdä minne tulemme sitten h-hetkellä, ettei paikka ole aivan vieras.

Ette ehkä ikinä usko, mutta kaikesta huolimatta olen päättänyt ehkä ryhtyä johonkin ihan hulluun; pyrin nimittäin luomusynnytykseen! Aion siis yrittää parhaani mukaan synnytystä luonnollisin kivunlievityksin ja ilokaasu olisi ehkäpä lääkkeellisistä kivunlievityksistä sellainen, jota haluaisin koittaa voimakkaiden kipupiikkien aikana. En kuitenkaan lyö näitä ajatuksia ”lukkoon”, koska harvemmin synnytys menee kuitenkaan juuri niin kuin on ajatellut.

Olen koittanut nyt mahdollisimman paljon imeä tietoa eri suunnista ja opetella synnytykseen liittyviä asioita, koska hyvin valmistautuminen lisää omaa luottamusta synnytykseen, rauhoittaa mieltä ja synnytyksen odottamista. Varmasti synnytyksen aikana on myös helpompi näiden pohjalta tehdä päätöksiä ja mahdollisesti luopua joistain jo aiemmin tehdyistä päätöksistä. Koen tulevan synnytyksen kannalta tärkeänä hengitysharjoituksia ja rauhallisena pysymistä mm. erilaisten kehollisten liikkeiden avulla. Toivon, että voisin synnyttäessä ajatella niin, että supistuksia tulee ja ne sattuu ihan hirveän kovin, mutta silti jokainen niistä tekee tärkeää työtä tuoden meidän pientä lähemmäksi.

Totta kai menen kaikessa silloin fiilispohjalta ja kuuntelen myös kätilön suosituksia, mutta parhaillaan tämä kaikki edellä mainittu tuntuu kaikkista eniten siltä omalta, vaikken voikaan todellisuudessa vielä tietää mitä synnytys on. Lääkkeellisillä kivunlievityksilläkin kuitenkin on ne omat varjopuolensa, joista ei aina ehkä ihan mainitakaan niin paljoa hyvien rinnalla. Uskon myös sen auttavan oloani, kun tiedän, että Matias on tukena hetkessä ja harjotellaankin hänen kanssa jo etukäteen muutamia juttuja, joissa hän voi auttaa synnytyskipujen lievittämiseksi. Ammattilaiset on myös tukena ja turvana tsemppaamassa niilläkin hetkillä, kun oma hallinnantunne tuntuu katoavan.

Tästä siis luottavaisemmin mielin eteenpäin ja koitan pitää pään ylhäällä loppuun asti! Onneksi on vielä aikaa valmistautua lisää tulevaan ja Lohjalle on tulossa ainakin yksi käynti ensi kuun aikana.

-Iida

Rakenneultrakuulumisia

Käytiin eilen kauan odoteussa rakenneultrassa, joka jännitti itseasiassa kaikista ultrista jostain syystä eniten. Sain lähetteen Aura klinikalle Tyksin sisäilmaongelmien vuoksi. Käynti oli todellinen pettymys…Olen saanut kyseisestä paikasta myös pari hyvää kokemusta, mutta tällä kertaa lääkäri oli todella epäammattimainen mielestäni monellakin tapaa ja meitä huolettavia asioita kohtaan hän oli väheksyvä eikä empatiaa löytynyt pätkääkään.

Ei saatu nähdä edes pientä juurikaan ruudulta, jota olimme odottaneet kummatkin kovasti ja käynti jäikin harmittamaan niin kovin, että päätimme mennä tänään vielä varmistamaan tiettyjä tärkeitä juttuja Terveystaloon. Onneksi siellä käynti oli todella ihana, lääkäri kuunteli meitä askarruttavat asiat, tutki kaiken tarvittavan vielä perinpohjaisesti ja varmisti lisäksi sukupuolen joka Aura klinikalla arvioitiin  vääräksi, todennäköisesti heikon kuvanlaadun ja napanuoraan sekoittumisen vuoksi. Olin myös aivan varma, että sikiökalvoon olisi tullut reikä jonka johdosta lapsivettä olisi hulahtanut, mutta tämäkin saatiin varmistettua ja lapsivettä se ei ainakaan ollut😀.

Onneksi kaikki oli hyvin! Saatiin sukupuoleen varmistusta ja edelleen on tyttö tulossa ❤️. Onneksi sukupuoli pysyi samana, sillä näin esikoista odottavana innokkuus hankintoja kohtaan on ollut melkoista ja laatikot onkin pursunnut jo pikkuhiljaa tyttöpainotteisia juttuja😀. Oma vahva fiilis tyttövauvasta on ollut aika alkumetreiltä asti, eikä selkeästi oma äidinvaisto ole ollut väärässä. En voi uskoa, että alkusyksystä meillä on pieni perheenlisäyksemme sylissä. Raskaus on ollut kohdallani rankempaa, kuin osasin koskaan odottaa, mutta samaan aikaan jotain niin maagista jota ei vain osaa sanoin kuvailla ❤️.

-Iida

Vieritä ylös