Raskaus

Raskauden eteneminen puoleenväliin asti

Janni Eharin raskaudenetenemis-blogipostauksen innoittamana päätin tehdä myös itse samantyyppisen postauksen  positiivisen raskaustestin teosta raskauden puoliväliin asti. Olen koonnut joka viikon pääraskausoireita apteekista saatavaan vauvan odotus -oppaaseen, jossa on ollut tilaa omille muistiinpanoille. Niihin on näin jälkikäteen ollut helppo palata, kun muuten ei muistaisi mitenkään näin monen viikon takaisia juttuja.

Ennen positiivisen raskaustestin tekoa

Itselläni on ollut aina melko epäsäännöllinen kierto ja sen aikana on tapahtunut vähän väliin jotain outoja kummallisuuksia. Kuitenkin minulla oli jotain selittämätöntä erikoista fiilistä siitä, että olisinkohan raskaana vaikka kuukautiset olikin tullut sen kuukauden aikana. Uutena vuotena käytiin Matiaksen kanssa yksillä ja joku vahva fiilis mulla selkeesti oli jostain, koska päätin jättää siiderin parin hörpyn jälkeen juomatta. Onneksi tein sen päätöksen ja luotin vaistooni!

Positiivinen testi

3.1 illalla päätettiin tehdä raskaustesti ja sehän olikin positiivinen ❤️. Viivat oli niin vahvat, että en kyllä epäillyt edes testin olevan väärässä, joten jätin testien teon ihan vain siihen yhteen. Raskausviikot 4-6

Rv5 tein positiivisen raskaustestin, jolloin mitään oireita ei muistaakseni vielä ollut. Pikkuhiljaa alkoi ilmaantumaan aamupahoinvointia, pissahätä oli jatkuvasti ja mielialani vaihteli ihan laidasta laitaan. Raivostuin ihan kaikesta ja itkupotkuraivarit olivat jatkuvaa arkea… Hajuaisti oli myös herkempi ja monet ruokien, pesuaineiden ja parfyymien hajut oksettivat. Kahvin juonti jäi pois, sillä sen haju ja maku tuntuivat todella voimakkailta ja sai etovaa oloa aikaan.Myöskään lämpimät ruoat eivät uponneet ja pelkkä lihan ajattelu sai voimaan pahoin.

Raskausviikot 7-9

Rv7 kävimme varhaisultrassa ja viikot olivatkin pidemmällä mitä ajateltiin. Tällöin viikot oli rv8 (7+3). Ultrassa nähtiin pienen pieni rakkaamme ja sydän löi niin vimmatusti! Fiilikset olivat todella hämmentävät ja samalla olo oli todella onnellinen ja huojentunut. Yöunet olivat todella katkonaisia ja pahoinvointia oli todella paljon!! Muistan, kun ultraan mennessäkin kyökkäilin automatkan ajan ja kotona kuljin pesuvati kädessä :D. Näillä viikoilla myös rinnat olivat todella kipeät ja maha turvonnut.

Raskausviikot 10-13

Pahoinvointi senkun jatkui, jonkinlaisia kuukautismaisia jomotuksia oli ajoittain ja yöunet olivat todella huonoja. Heräilin jatkuvasti janoon, nälkään, vessahätään ja jotenkin en vain saanut nukuttua. Rajut mielialamuutokset yllättivät meidät täysin. Luulin olevani jo sekoamassa. Tunteita ei saanut yhtään hillittyä, vaan suusta tuli jatkuvasti ties mitä sammakoita ja jopa haarukan tiputtaminen oli maailmanloppu…

Mielialamuutokset näkyivät niin vahvoina, että koin rv10 jo helpommaksi kertoa omille läheisilleni raskaudesta, sillä yhteydenpito oli todella hankalaa kun oloa ei voinut peitellä. Ostin Torista myös kotidopplerin näillä viikoilla, jotta sai kuunneltua vauvan sydänääniä itse. Doppleri on rauhoittanut mieltä paljon ja sydänääniä tulikin kuunneltua alkuun joka päivä.

Rv10 oli ensimmäinen neuvolakäynti, jonne mentiin Matiaksen kanssa yhdessä. Huhh sitä tunteiden vuoristorataa. Rv11 alkoi ihan todellinen oksentelu ja olo oli todella voimaton. Väsymys painoi päälle ja sain viruksen jonka myötä jouduin suonensisäiseen nesteytykseen ja lääkintään, koska ihan kaikki tuli ulos ja kuume piti saada laskuun. Taisin tehdä muutamat ensimmäiset hankinnat vauvalle ensimmäisen kolmanneksen jälkeen ja samoihin aikoihin kerrottiin lopuille läheisille raskaudesta.

Raskausviikot 14-16

Rv14 oikeastaan päälinmäiset oireet olivat edelleen pahoinvointi, huonounisuus, liitoskivut ja voimattomuus.Tyksin äitiyspolilla oli niskanturvotusultra, jossa kaikki oli juuri niin kuin pitää eikä kehitysvammaisuuden merkkejä ollut. Saatiin myös jo tässä ultrassa todella vahva veikkaus tytöstä. En osannut edes kuvitella sitä tunnetta, kun näkee oman lapsen ultrassa ensimmäistä kertaa ihan pientä ihmistä muistuttavana. Hetki oli ainutlaatuinen ❤️. Laskettu aika oli 11.9 josta se siirtyikin mittauksien mukaan 4.9.

Tunsin ensimmäisiä potkuja pienenä kuplintana ja hipsutuksena alavatsassa. 13+4 olikin ensimmäisen neuvolalääkärin aika. Liitoskivut olivat voimistuneet ja pahoinvointi ei vielä tässäkään vaiheessa ollut helpottanut. Vatsa näkyi myös näillä viikoilla todella hyvin ja oli aika alkaa käyttää raskausvaatteita. Alamahassa tuntui usein paineen tunnetta ja napakipuja tuli välillä. Rv15 tehtiin ensimmäinen sokerirasituskoe, jossa selvisin ihan hilkulla raskausdiabetekselta. Jatkuva nälkä alkoi vaivata ihan kokoajan, mikään ruoka ei täyttänyt tarpeeksi ja tuntui että olin kokoajan jääkaapilla :D.

Raskausviikot 17-20

Rv17 ensimmäiset kunnon potkut tuntuivat! Vitsi miten sitä säikähti ensimmäisellä kerralla, kun ei osannut yhtään odottaa tässä vaiheessa jo potkuja, eikä tiennyt miltä ne tuntuisi. Ajoittainen pahoinvointi vaivasi ja närästystä oli paljon. Rv18 Matiaskin pääsi tuntemaan potkut vatsan läpi ensimmäistä kertaa ja tuntui että siinä kohtaa raskaus konkretisoitui entistä enemmän kummallekkin ❤️. Yöllä heräilin vauvan potkuihin ja liitoskivut kovenivat jälleen. Tuntui ettei missään asennossa ole hyvä olla ja fyysinen sekä henkinen rasitus sai supistuksia aikaan.

Rv19 ja rv20 aiemmat oireet jatkuivat ja supistuksia alkoikin tulla paljon ja todella kivuliaina. Paineen tunne alavatsassa koveni ja tuntui polttavaa sekä viiltävää kipua. Soittelin voimakkaista supistuksista neuvolaan ja jouduin vuodelepoon ainakin nyt alkuun viikoksi. Varasimme lääkärille ajan ja siellä katsotaan onko paikat kypsynyt jo tässä vaiheessa synnytystä varten. Huoli on jatkuvasti todella kova, etenkin kun on yksi keskenmeno jo takana. Toivottavasti pieni jaksaisi pysyä matkassa loppuun asti ja supistukset jäisivät vielä tässä vaiheessa pois❤️. Nyt pitää koittaa ottaa vaan rauhassa ja kuunnella omaa kroppaa.

Huhh miten pitkä kertomus tästä tuli! Tätä kirjoittaessa alkuraskauden oireet jopa nauratti jo itseäni. Miten hormoonit voikin saada aikuisen kuin neljä vuotiaan tasolle ajoittain :D. Ihanaa jos jaksoit lukea tällaisen tekstivyöryn loppuun asti.

Rentouttavaa pääsiäistä kaikille!

-Iida

Uudenlainen minä

Raskauden myötä naiseuden merkitys itselle on muuttunut  -on oppinut huomaamaan itsestä ja naisena olemisesta ihan uusia puolia, joita ei ole voinut aiemmin edes ymmärtää. Sen merkitys on nyt paljon suurempaa ja omaa kehoa osaa arvostaa uudella tavalla.

Raskaus on yllättänyt mut ihan täysin muun muassa sillä, mihin meidän naisten kropat ihan oikeasti pystyy. Aiemmin en ole miettinyt yhtään näin syvällisesti sitä, mitä spesiaalia meille monille on annettu ja miksi joudumme ”kärsimään” joka kuukausi menkoista. Meidän sisälle pystyy kehittymään ihan uusi elin, pystymme kantamaan sisällämme pientä lasta kuukausien ajan, synnyttämään noin kolme kiloisen pienen ja monet vielä ruokkimaan jälkeläistämme omasta kehostamme. Aika huikeeta miettiä tätä kaikkea.

Nyt oloni on oikeasti ollut vahvin koskaan. Tunnen itseni merkityksellisemmäksi ja jonkun elämästä riippuvaiseksi hyvällä tavalla <3. On mieletöntä miten keho työskentelee nyt joka ikinen päivä ja miten on saanut jostain ihan erilaista voimaa arkeen. Aiemmin on ollut jotenkin todella kriittinen oman kehon ulkonäön suhteen ja ehkä vielä alkuraskaudenkin puolella, mutta nyt olo on mitä hienoin. Uudenlaiseen kehoon on alkanut tottumaan ja jopa rakastamaan sitä omalla tavallaan.

Muistakaa arvostaa omaa kehoanne, tehdä sen eteen asioita ja nähdä siinä hyviä puolia. Ihanaa naistenpäivää <3.

-Iida

Nuori vanhemmuus

Halusin tulla kirjoittelemaan ajatuksistani nuoresta vanhemmuudesta, sillä se tuntuu itselle kuitenkin jo aika ajankohtaiselta vaikkei vauva olekaan vielä syntynyt. Tämä aihe nousee mielestäni aika usein esille erilaisissa tilanteissa ja erityisesti somessa. Itselläni tämä aihe menee jopa vähän tunteisiin, sillä paljon saa kuulla sitä miten etenkin alle 23- vuotiailla vanhemmilla kaverit ja ystävät lopettavat juhliin ja yhteisiin hetkiin kutsumisen vanhemmuuden myötä ja jopa unohtavat ystävänsä, koska heidän elämäntilanteensa muuttuu raskauden myötä. Ilmiötä ei onneksi esiinny kaikilla nuorilla vanhemmilla, niinkuin ei varsinaisesti minullakaan.

Tuntuu, että monesti kuulee mm. parikymppisiltä (jotka tosin eivät ole vielä vanhempia) siitä miten lapsen myötä menettää nuoruuden, eikä enää ole minkäänlaista vapautta elämässä. Välillä tulee sellainen olo, että vanhemmuuteen olisi jotenkin erityisen tarkat kriteerit millainen elämäntilanteen tulisi olla, jotta on ikään kuin oikeus perheeseen.

Itse koen, että olen saanut jo kokea paljon teinivuosista parikymppiseksi. Saanut bilettää ja mennä vapaasti ja suoraan sanoen en edes ole kokenut sitä omakseni. Olen aina haaveillut nuoremmasta äitiydestä ja perheen perustamisesta eikä siihen mielestäni ole mitään mittaria, milloin elämässä olisi juuri se täydellinen hetki. En usko elämässä olevan ikinä täysin täydellistä hetkeä lapsen hankintaan, sillä ainahan sitä löytää parannettavaa tai muutettavaa jostain.

Kyse ei mielestäni ole niinkään siitä, että perheen tullen entinen elämä on ikään kuin menetetty. Itse ajattelen, että asiat muuttavat vain muotoaan. Toki vauva muuttaa paljon, mutta se myös antaa vielä enemmän <3. Eihän vauva kuitenkaan poista asioita elämästä, vaan muuttaa niiden toteutustapaa. Aiotaan ottaa pientä mukaan moniin paikkoihin ja tehdä asioita mahdollisimman normaalisti.

Ihmisten pitäisi myös miettiä ”tuomitessaan” nuoret vanhemmat, että taustalla voi olla myös sairauksia, jotka vaikuttavat myöhempään hedelmällisyyteen, raskaus voi olla hyvinkin odotettu ja toivottu iästä riippumatta. Meissä nuorissa vanhemmissa on yhtälailla paljon voimaa ja rohkeutta! Voimme olla yhtä hyviä vanhempia iästä huolimatta. Itse nostan hattua meille kaikille, jotka lähdemme tähän nuorempana elämäntilanteistamme riippumatta ja voimme olla ylpeitä siitä mitä olemme saavuttaneet <3.

Vanhemmuus on elämän hienoin lahja!

-Iida

Vieritä ylös