Mitä meidän parisuhteeseen kuuluu?

Uppoudun usein kirjoittelemaan teille mitä Fransille kuuluu, mitä uusia taitoja tai vaiheita on tullut ja unohdankin mainita monia asioita mitä meille aikuisille yleisesti kuuluu. Parisuhteesta en olekaan kirjoittanut hetkeen mitään, joten eiköhän ole aika kertoa myös parisuhteen kuulumisia ja miten vauvavuosi sekä taaperoaika on vaikuttanut meihin. Raskausajalla pelkäsin aika kovinkin miten vauvavuosi tulee muuttamaan parisuhdetta. Toki tiedosti jo, että moni asia tulee muuttumaan eikä arki ole enää samanlaista. Kauhukuvat uuden arjen aloituksesta laantui kuitenkin pian ensimmäisten kuukausien aikana. Vaikka kahdenkeskeistä aikaa ei ole ollut paljon ja tukiverkostomme on hyvin pieni, ollaan saatu silti tehtyä monia asioita keskenämme Fransin nukkuessa.

Pelottelujen myötä ajateltiin Matiaksen kanssa kummatkin ettei omaa aikaa tai parisuhdeaikaa jää ollenkaan. Olen super kiitollinen siitä, kun me ollaan osattu järjestää näitä kumpaakin edes jossain määrin. Useinhan se on järjestelykysymys ja tinkaamista muista asioista. Parisuhdepäivät on tehnyt erityisen hyvää vaikka olisi vain pari tuntia aikaa tehdä yhdessä jotain kivaa tai hoitaa ihan vaan arkisia asioita yhdessä ilman häiriötekijöitä. Ajoittain on ollut pitkiäkin jaksoja kun arki on tuntunut niin uuvuttavalle, ettei ole jaksanut ”panostaa” suhteeseemme juuri lainkaan. Ne vaiheet on luonnollisesti saanut nihkeyttä välillemme…On ollut ihanaa huomata miten super kinkkisistäkin hetkistä ollaan selviydytty ihan koko seitsemän vuotisen parisuhteemme ajalta. Lapsen myötä tunteista ja ajatuksista puhuminen on lisääntynyt ja ehkä juurikin avoimuus kaikessa. Se helpottaa omien ajatuksien jäsentelyä hirmu paljon ja on rakentanut vankempaa luottamusta.

Aika paljon kuuli jo raskausajalla miksi ei olisi hyvä hankkia nuorena lapsia, mitä haasteita se tuo tullessaan ja miten helposti parisuhdekin voi tähän kaikkeen kaatua. Täältä pääset lukemaan näistä ajatuksista lisää. Meille kävi kuitenkin niin onnekkaasti, ( jota en edes epäillyt ) että suhde parani entisestään ja perhe-elämä on tuonut ihanaa lämmintä fiilistä välillemme ja kinastelut on jäänyt paljon vähäisemmiksi. Nykyään ei riidellä juuri koskaan lukuunottamatta vaikeita hormoonimyrskyjä jolloin nostan milloin minkäkin kissan pöydälle. 😅 Välillä olen jopa miettinyt olisiko mun ja Matiaksen välinen suhde näin upealta tuntuva ilman lasta. Tavallaan uskon paljonkin siihen miten juuri vanhemmuus lähensi meitä eniten koskaan. On ollut ilo huomata miten luontaisesti Matias on sujahtanut isin rooliin ja miten luonnolliselta perhearki on meille tuntunut. Tuntuu kuin oltaisi oltu tässä aina! ❤️

Meidän taloudessa kummatkin tekee kaikkea eikä mitään kotitöitä ole jaoteltu sukupuolen mukaan. Oon kuullut ja lukenut aika paljonkin sitä miten monet äidit hoitavat arkea yksin vaikka mies olisi siinä vieressä. Nykypäivänä sanoisin sen olevan älyttömän epäkunnioittavaa eikä sen kuuluisi mennä niin. Toisen kehuminen ja kiittäminen arkisistakin pienistä asioista on myös ollut hyvin tärkeää ja se saa jaksamaan arkea ihan eri tavalla. Vahvan suhteemme takana on seitsemän vuoden mittainen mutkikas ja kuoppainen tie. Näin nuoriksi olemme kokeneet ihan hirvittävän paljon asioita niin hyvässä kuin pahassa. Yhteiset kokemukset on onnistunut rakentamaan niin vahvan pohjan ettei tätä ole juuri mikään pystynyt enää horjuttamaan. Ainakin silloin on pitänyt olla hyvin suuret jutut kyseessä.

Vaikka me ollaan monissa jutuissa samaa mieltä ja samantyylisiä, on meissä silti niin paljon erilaista, että se täydentääkin meitä. Mä olen meidän parisuhteessa se äkkipikaisempi räväkämpi tyyppi, kun taas Matias se osapuoli joka tuo rauhallisuutta eikä liikaa hötkyilyä. Usein musta tuntuu, että ilman aviomiestäni olisin kalteva torni ja elämä olisi aika päätöntä menoa! 😂 Yhteinen harrastus on tuonut paljon iloa meille. Matias on harrastanut enduroa ihan pikkupojasta asti ja mä päätin liittyä joukkoon. Nyt ollaan jo useamman vuoden ajan harrastettu yhteistä harrastusta, mutta erilaisten käänteiden myötä vasta nyt olen itse aktivoitunut tämän osalta. Kesän haasteiden jälkeen yhteiset enduroajelut on ollut mieletön voimavara! Odotan jo innolla seuraavia ajokertoja. Viimeksi saatiin kummatkin pitkäksi ajaksi voimaa arkeen ja perus arkea hoidettiin ihan hymyssä suin.

Multa on usein kysytty mikä on pitänyt meidät näin kauan yhdessä, mikä on se meidän parisuhteen salaisuus ja punainen lanka?

Tiivistäisin kaiken niin, että lapsi nuorella iällä on ollut todellinen mahdollisuus ja rikkaus. Se on antanut meille paljon ja tehnyt parisuhteestamme erityisempää ja lämminhenkisempää. Samanlaisuus ja erilaisuus sopivissa määrin, avoimuus ja päivittäinen keskusteleminen sekä omien että toisen ajatuksien kunnioittaminen. Lisäksi rohkeasti uusien juttujen testaaminen vaikka se ei olisikaan ihan omaan makuun, avarakatseisuus ja toisen kehuminen sekä kiittäminen arkisistakin asioista. Kahden keskeisen ajan järjestäminen ja oman ajan antaminen kummallekkin. Tietty rentous sekä armollisuus eli nipottaminen vähemmälle ja nauttii pienistäkin jutuista.

Nähdään myös Instassa!

Lue myös:
Miksi nuorena vanhemmaksi?

-Iida

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Vieritä ylös