Uudenlainen minä

Raskauden myötä naiseuden merkitys itselle on muuttunut  -on oppinut huomaamaan itsestä ja naisena olemisesta ihan uusia puolia, joita ei ole voinut aiemmin edes ymmärtää. Sen merkitys on nyt paljon suurempaa ja omaa kehoa osaa arvostaa uudella tavalla.

Raskaus on yllättänyt mut ihan täysin muun muassa sillä, mihin meidän naisten kropat ihan oikeasti pystyy. Aiemmin en ole miettinyt yhtään näin syvällisesti sitä, mitä spesiaalia meille monille on annettu ja miksi joudumme ”kärsimään” joka kuukausi menkoista. Meidän sisälle pystyy kehittymään ihan uusi elin, pystymme kantamaan sisällämme pientä lasta kuukausien ajan, synnyttämään noin kolme kiloisen pienen ja monet vielä ruokkimaan jälkeläistämme omasta kehostamme. Aika huikeeta miettiä tätä kaikkea.

Nyt oloni on oikeasti ollut vahvin koskaan. Tunnen itseni merkityksellisemmäksi ja jonkun elämästä riippuvaiseksi hyvällä tavalla <3. On mieletöntä miten keho työskentelee nyt joka ikinen päivä ja miten on saanut jostain ihan erilaista voimaa arkeen. Aiemmin on ollut jotenkin todella kriittinen oman kehon ulkonäön suhteen ja ehkä vielä alkuraskaudenkin puolella, mutta nyt olo on mitä hienoin. Uudenlaiseen kehoon on alkanut tottumaan ja jopa rakastamaan sitä omalla tavallaan.

Muistakaa arvostaa omaa kehoanne, tehdä sen eteen asioita ja nähdä siinä hyviä puolia. Ihanaa naistenpäivää <3.

-Iida

Nuori vanhemmuus

Halusin tulla kirjoittelemaan ajatuksistani nuoresta vanhemmuudesta, sillä se tuntuu itselle kuitenkin jo aika ajankohtaiselta vaikkei vauva olekaan vielä syntynyt. Tämä aihe nousee mielestäni aika usein esille erilaisissa tilanteissa ja erityisesti somessa. Itselläni tämä aihe menee jopa vähän tunteisiin, sillä paljon saa kuulla sitä miten etenkin alle 23- vuotiailla vanhemmilla kaverit ja ystävät lopettavat juhliin ja yhteisiin hetkiin kutsumisen vanhemmuuden myötä ja jopa unohtavat ystävänsä, koska heidän elämäntilanteensa muuttuu raskauden myötä. Ilmiötä ei onneksi esiinny kaikilla nuorilla vanhemmilla, niinkuin ei varsinaisesti minullakaan.

Tuntuu, että monesti kuulee mm. parikymppisiltä (jotka tosin eivät ole vielä vanhempia) siitä miten lapsen myötä menettää nuoruuden, eikä enää ole minkäänlaista vapautta elämässä. Välillä tulee sellainen olo, että vanhemmuuteen olisi jotenkin erityisen tarkat kriteerit millainen elämäntilanteen tulisi olla, jotta on ikään kuin oikeus perheeseen.

Itse koen, että olen saanut jo kokea paljon teinivuosista parikymppiseksi. Saanut bilettää ja mennä vapaasti ja suoraan sanoen en edes ole kokenut sitä omakseni. Olen aina haaveillut nuoremmasta äitiydestä ja perheen perustamisesta eikä siihen mielestäni ole mitään mittaria, milloin elämässä olisi juuri se täydellinen hetki. En usko elämässä olevan ikinä täysin täydellistä hetkeä lapsen hankintaan, sillä ainahan sitä löytää parannettavaa tai muutettavaa jostain.

Kyse ei mielestäni ole niinkään siitä, että perheen tullen entinen elämä on ikään kuin menetetty. Itse ajattelen, että asiat muuttavat vain muotoaan. Toki vauva muuttaa paljon, mutta se myös antaa vielä enemmän <3. Eihän vauva kuitenkaan poista asioita elämästä, vaan muuttaa niiden toteutustapaa. Aiotaan ottaa pientä mukaan moniin paikkoihin ja tehdä asioita mahdollisimman normaalisti.

Ihmisten pitäisi myös miettiä ”tuomitessaan” nuoret vanhemmat, että taustalla voi olla myös sairauksia, jotka vaikuttavat myöhempään hedelmällisyyteen, raskaus voi olla hyvinkin odotettu ja toivottu iästä riippumatta. Meissä nuorissa vanhemmissa on yhtälailla paljon voimaa ja rohkeutta! Voimme olla yhtä hyviä vanhempia iästä huolimatta. Itse nostan hattua meille kaikille, jotka lähdemme tähän nuorempana elämäntilanteistamme riippumatta ja voimme olla ylpeitä siitä mitä olemme saavuttaneet <3.

Vanhemmuus on elämän hienoin lahja!

-Iida

Meistä tulee perhe!

MEISTÄ TULEE PERHE! 

Viime kuukaudet on kuluneet vauvakuplassa, sillä meidän perhe kasvaa syksyllä pienellä ihmeellä<3 Miten ihanaa!! Käytiin jo heti alkuraskaudessa  varhaisultrassa, jossa pienellä oli kaikki hyvin. Päästiin kokemaan jo silloin ihan mieletön hetki, kun kuulimme sydänäänet ensimmäistä kertaa. Parin päivän päästä ensimmäinen kolmannes on selätetty.

Ajatuksia raskauteen liittyen on niiin paljon, etten oikein tiedä edes mistä aloittaa! Nyt kirjoittelenkin varmasti eniten tänne blogin puolelle vauva- ja raskausaiheisia postauksia, mutta tulen kyllä jatkamaan täällä muillakin aiheilla postauksilla normaaliin tapaan.

Ollaan ensinnäkin erityisen kiitollisia siitä, että meille on suotu tämä mahdollisuus. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tähän, eikä sekään ole itsestäänselvyys, että kaikki menee hyvin raskauden aikana. Itse jouduin viime vuonna kokemaan keskenmenon ja se oli todella raskasta… Tuntui kuin elämältä olisi pudonnut pohja pitkäksi aikaa. Toivomme kovasti kaiken menevän hyvin tässä raskaudessa. Nyt ainakin herkin vaihe on takana päin ja uskaltaa iloita raskaudesta paljon paremmin. Perhe ja lapsen saaminen on mielestäni elämän upein asia<3.

Ollaan tehty jo muutamia hankintoja vauvalle. Kierrelty kirppareita, alennusmyyntejä ja osteltu Torista pari juttua. Onneksi mun puolella on myös läheisiä, joilta saadaan paljon tarvikkeita lainaan. Voi miten ihanaa pieniä vaatteita onkaan hypistellä <3. Sukupuoli ei ole meillä vielä tiedossa, mutta itselläni on ihan sellainen olo, että tyttö olisi tulossa! Uskon tämän fiiliksen johtuvan myös siitä miten vaikea alkuraskaus mulla on ollut. Tottakai suurin toiveemme on, että lapsi olisi terve, mutta toivomme kyllä kovin pientä tyttöä <3. Saa nähdä kumpi tulee.

Olen ollut ihan kamalan huonovointinen, jonka vuoksi olen ollut käytännössä jatkuvasti neljän seinän sisällä kotona.  Pahoinvointi (joka yllätti mut täysin voimakkuudellaan), nälkä ja väsymys on ollut loputonta, itkukohtauksia on tullut lähes tyhjästä, melkein kaikki yöt ovat menneet suurimmaksi osaksi jatkuvasti heräillen… Aika hullua miten niin pieni voi saada niin paljon kehossa aikaan.

Mulle ei koskaan ole sopinut hormonaaliset ehkäisyt ja uskonkin myös sen vuoksi raskausoireiden olevan niin voimakkaat. Lisäksi mut yllätti täysin se miten itkukohtauksien rinnalla oli paljon ahdistusta. Uskon sen olevan kiinni juurikin hormoonimääristä. Olen kuullut paljon siitä ”raskaushehkusta” ja sitä ei ole toistaiseksi kyllä näkynyt :D…

Matias on joutunut jo nyt melko paljon koetukselle, koska kaikki kotityöt on aikalailla ollut hänen vastuullaan mun olojen vuoksi. Pitkään päivät menivät leväten, kyökkäilen, oksennellen, syöden jne. Onneksi kaikki tämä on kuitenkin sen arvoista vaikka epätoivon hetkiä on ollutkin <3. Myöhemmin tuskin enää edes muistan näistä ajoista mitään. Ei malteta odottaa, että saadaan pieni maailmaan!!

Puolitoista viikkoa on mennyt nyt viruksen kourissa, joka on ollut todella sitkeä ja saanut mut huonoon kuntoon. Pääsin onneksi päivystykseen suonensisäiseen nesteytykseen ja lääkintään. Nyt olo alkaa olla hyvä ja lääkkeet on alkaneet pysyä sisällä ja tehoamaan. Toivottavasti nyt menisi hetken vähän rauhallisemmin olojen kanssa, niin saa keräiltyä voimia. Ensi viikon perjantaina päästään niskanturvotusultraan moikkaamaan pientä <3.

Kivaa viikonloppua 🙂

-Iida

2007 päivää yhdessä

17.1.2020 tuli täyteen viisi ja puoli vuotta yhteistä taivalta Matiaksen kanssa <3. On ihan huikeeta miettiä, miten ollaan oltu yhdessä jo kohta 6 vuotta! Yhteiseen matkaan on mahtunut niin paljon rakkautta, onnellisuutta, naurua, surua, vihaa, mielettömiä elämyksiä, seikkailuja, yllätyksiä… Luettelo olisi loputon.

Muistan miten pienenä tyttönä haaveilin poikaystävästä ja pelkäsin jo teinivuosien lähestyessä , löytyykö sitä oikeaa ikinä ja milloin se löytyisi. Olen joka ikinen päivä kiitollinen siitä, että meidän tiet kohtasivat ja olemme kokeneet tähän asti jo mielettömän yhteisen matkan <3. Se ei todellakaan ole ollut itsestäänselvyys tai helppo matka , mutta joka ikinen pienempi tai suurempi vastoinkäyminen ja onnistuminen on vahvistanut meitä ja on tehnyt meistä meidät. Vuosien varrella on edelleen oppinut toisesta ja itsestä uutta, kokenut uusia mahtavia asioita yhdessä ja ottanut elämässä suuriakin pelottavia askelia toisen tuella.

Välillä on jopa miettinyt onko itse toisen arvoinen ja ansaitseeko oman elämän kivisen polun rinnalle jotain niin ihanaa. Mutta kaikesta huolimatta on ollut sanoinkuvailemattoman upeaa huomata, miten toinen on pysynyt rinnallani. Rakkaudella on jokin niin suuri voima, mitä ei edes itse aina ymmärrä. On tärkeää muistaa olla kiitollinen elämän pienistäkin onnenjyvistä ja kiittää omaa rakkainta siitä että on tässä.

Yhteisten vuosien 2014-2020 pähkinänkuoressa.

2014-2016

Aloimme seurustella vuonna 2014<3. Vuosi oli täynnä toisiimme tutustumista, ihania kokemuksia ja yhdessäoloa. Asuimme tällöin Salossa vanhemmillamme ja lähdimme peruskoulun jälkeen opiskelemaan sisustussuunnittelua ja kaksoistutkinnolla teknistä suunnittelua. Teimme pieniä yhteisiä reissuja Tallinnaan ja nautittiin teinivuosista yhdessä. Vuosiin mahtui myös seikkailun ja rakkaushuuman lisäksi vaikeita elämänvaiheita.

2017-2019

Etsittiin yhteistä kotia pidempään ja vihdoin löysimme ihanan paritaloyksiön Kaarinasta! Tutustuimme uuteen kotikuntaamme ja haaveilimme runsaasti yhteisen tulevaisuuden jutuista. Tehtiin road trip autolla Saksaan ja vietettiin siellä meidän 3-vuotispäivää. 2018 yksi suurimmista unelmistani kävi toteen, kun Matias kosi mua <3. Kävimme 2018 Italiassa ja 2019 Kyproksen lämmössä, joissa koimme taas erityisiä kokemuksia ja nähtiin maailmaa yhdessä.

Nämä vuodet olivat kiireisiä ja paljon isoja käänteitä täynnä. Matias lähti inttiin, mulle tuli ensimmäinen työpaikka, josta jouduinkin lähtemään terveydellisistä syistä ja myöhemmin myös intin jälkeen Matias aloitti teknisen suunnittelijan työt yrittäjyyden jälkeen.

Vuosiin mahtui monenlaista ja etenkin itselle vuodet olivat osittain todella vaikeita mm. masennuksen myötä. Parisuhde oli todella koetuksilla, mutta kaikista hankalimmistakin asioista selvittiin yhdessä. Sain erilaisista terapiamuodoista apua ja elämän sai taas raiteilleen pikkuhiljaa. Nämä vuodet ovat olleet erityisen opettavaisia. Aloitin agilityn uudelleen muutaman vuoden jälkeen ja ihan uutena harrastuksena laulutunnit, jotka jouduin lopettamaan jokin aika sitten.

2020

Isomman kodin etsiminen on edelleen jatkunut tuloksetta, mutta eiköhän ihana koti löydy kevään aikana<3. Vihdoin myös Matiakselle saapui uusi auto Hollannista, joka on ihan huippu! Vuosi on tähän mennessä ollut jo melko tapahtumarikas, mutta upea! Vuoteen tulee mahtumaan paljon huikeita asioita, joista saadaan olla todella onnellisia ja kiitollisia<3.

Kivaa viikkoa!

-Iida

Ihana Kypros

Vihdoin pääsen jakamaan teille kokemuksiamme Kyproksen matkasta ja muutamia vinkkejä Ayia Napalle. Mietittiin pitkään mikä olisi oikea etelänkohde, jonne haluamme matkustaa ja tätä kohdetta en kadu hetkeäkään! En voisi olla suosittelematta. Matka meni ongelmitta ja päästiin nollaamaan tällä matkalla aivot täysin! Kokemuksia kertyi hirmuisesti. Oltiin viikon verran matkalla ja tutkittavaa riitti joka päivälle paljon! En mitenkään saa tähän teille kaikkea kirjoitettua, kun koettiin niin paljon, mutta toivottavasti tästä saa hiukan käsitystä reissustamme!

Suunnitelmissa oli matkustaa jonnekkin, jossa on hyvät rannat ja snorklausmahdollisuudet -Tämä toive toteutuikin erityisen hyvin Kyproksella. Etsimme rantoja, jotka ovat vähän rauhallisempia ja hyviä snorklailun kannalta. Lempparini oli Konnos beach ja Ayia Thekla, joissa kummassakin oltiin todella onnekkaita, sillä pääsimme snorklaamaan isojen kilpikonnien kanssa. Olen pienestä asti haaveillut kilpikonnien näkemisestä luonnossa ja vihdoin se toteutui! En meinannut uskoa koko päivänä näkemääni, enkä totta puhuen vieläkään.

Vesi oli super kirkasta ja puhdasta. Pohjakasvuston ja värikkäiden kalojen tutkiskeluissa oli ihanan helppoa välillä levähtää suurille vedenalaisille kiville. Uutena tuttavuutena vastaamme ui myös monia kauniita, mutta myrkyllisiä Siipisimppuja  ja mielenkiintoisia Kornettikaloja.

Kävimme loppuviikosta venereissulla, jossa pääsimme taas snorklailemaan ja näimme silläkin reissulla kilpikonnan! Delfiinejäkin olisi voinut näkyä kyseisellä reitillä, mutta ne päättivät pysytellä visusti piilossa. Pysähdyksiä snorklailun merkeissä olisi voinut kyllä olla mielestäni enemmänkin, mutta onneksi rentouttava veneen katolla aurinkotuolissa makailu korvasi pysähtelynpuutteen.

Alkuun liikuimme Kyproksella kävellen, mutta parin päivän tutustumisen jälkeen päätettiin lähteä kauemmas myös bussilla ja innostuimme vielä vuokraamaan mönkkärinkin vuorokaudeksi. Mönkkärin vuokraus on mun vahva suositus tuonne päin Kyprosta! Sillä oli tosi kätevää ajella paikasta toiseen kun ei tarvinnut miettiä bussien aikatauluja. Maisemiakin pystyi mielestäni katsomaan ihan eri tavalla kuin usein täynnä olevista busseista. Kävimme mönkkärillä mm. Cape Grecossa, joka on kaunis safarimainen luonnonpuisto! Rakastuin alueeseen ensisilmäyksellä ja tunsin kuuluvani noihin maisemiin. Kaikkialla oli kauniita matalia puita, heinää, valkoista ja oranssihtavaa hiekkaa, vaaleita kallioita ja turkoosia vettä. Oli myös ihanaa miten hiekkateiden varsilla oli pieniä kojuja, joista sai mm. raikkaita mehuja ja tuoreita hedelmiä.

Alueella kävimme katsomassa mm. upeaa Ayioi Anargiroi kirkkoa, Kamara tou koraka -siltaa ja meriluolia. Näkymät olivat tosi kauniit! Monet hyppivät korkeilta jyrkänteiltä kirkkaaseen veteen. Harmi, kun uikkarit jäivät hotellille -olisi ollut hienoa hypätä alas! Päädyimme sen sijaan tutkimaan rannikkoa tarkemmin ja laskeuduimme kallion sisäiseen luolamaiseen onkaloon. Käytiin tutkimassa myös Konnoksen luontopolkuja, granaattiomenapuutarhaa, kaktuspuistoa ja rakkaudensiltaa.

Säät olivat upeat koko loman ajan ja aamusta alkuiltaan oli melkeinpä läkähdyttävän kuumaa! Myöhemmin illalla vähän viileämmällä oli ihana kävellä kaduilla, joissa jopa vaatekaupatkin olivat yöllä auki. Tähän varmastikin pääsyynä on Ayia Napan todella vilkas yöelämä. Alkoholijuomat olivat todella edullisia, joten pitihän muutamana iltana käydä juomassa myös parit drinkit ja viinit. Hotellimme lähellä oli huvipuisto,johon yhtenä myöhäisiltana päädyimmekin seuraamaan öistä huvittelua. Yövyimme keskustan tuntumassa kaupungin itäisessä osassa kaksikerroksisessa asuntohotellissa. Vaikka hotellissamme olisi voinut tehdä ruoat itsekin, päädyimme kuitenkin rennommin ulos syömään.

Ruoat oli monessa paikassa todella hyviä. Lempparini ja suositukseni on Passaggio Steak House ja Roof  Burger Bar. Yksi lemppariruoistani oli hyvinkin yksinkertainen: pastaa, basilikaa, paseerattua tomaattia ja fetaa. Juotavista ehdoton suosikki oli suoraan kookoksesta juotava kookosvesi.

Toivonmukaan joskus tulevaisuudessa tullaan seikkailemaan Kyproksella uudelleenkin, mutta maailmassa riittää niin paljon nähtävää, että pidän sitä tässä kohtaa epätodennäköisenä. Toivottavasti tästä postauksestani on jotain hyötyä jollekin Ayia Napaan lähtevälle!

-Iida

Vieritä ylös