Maailman paras raparperi-vadelmapiirakka

Olen kehitellyt äidin vanhaa omenapiirakkareseptiä jo pari vuotta ja vihdoin olen löytänyt ne parhaimmat maut mistä on hyvä lähteä soveltamaan ohjetta muihin makuihin. Netin syövereissä ohjeita pengottuani huomasin, että todella monet piirakat sisältävät maitoa, piimää, kermaviiliä ym. Niitä on jokseenkin haastava korvata vegaanisilla maidottomilla tuotteilla niin, että maku ja kuohkeus olisivat oikeasti kohdillaan. Tässä tulee paras ohje pellilliseen maidottomaan raparperi-vadelma-syreenipiirakkaan!

Valmistusaika n.45min

Pohja:
4 kananmunaa
5dl sokeria
6dl vehnäjauhoja
200g leivontamargariinia
2dl keitettyä kahvia
2tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria

Pinnalle:
2 isoa raparperia
noin. 200g vadelmia
kanelia ja vähän sokeria
syreeninkukkia

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Vaahdota kananmunat ja sokeri ihan vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata margariini mikrossa. Lisää muna-sokerivaahtoon margariinisula, jauhot ja kahvi. Vuoraa syvä uuninpelti leivinpapereilla ja kaada taikina siihen. Kuori ja pilko raperperit ja lisää joukkoon hitusen sokeria. Ripottele ne ja vadelmat taikinan päälle. Ripottele vielä koko pellilliseen hitusen kanelia. Paista uunin keskitasolla noin puoli tuntia. Koristele lopuksi syreenin kukilla.

Herkullisia leivontahetkiä!
ps. testaa syksyllä myös omenalohkojen kanssa

-Iida


Unitaantuma saapui taloon

Instassa mua seuraavat saattoi huomatakkin, kun pari päivää sitten kerroin videoiden muodossa Fransin unista. Voin sanoa, että äitiaivot on aivan liian pahat just nyt, unet katkonaisia ja varmaan pannullinenkaan kahvia ei riittäisi piristämään. Tässä eletään parhaillaan arkea joka suoraan sanottuna oli mun pahin pelko. Arki puuduttaa ja uuvuttaa, toisaalta taas antaa samalla erityisen paljon. Isosisko on ollut ihan korvaamaton apu hakiessaan Fransin välillä ulkoilemaan. Iso kiitos hänelle!

Käytiin uniohjaajalla joskus ehkä alkuvuodesta, jossa keskeytettiin unikoulu ja lähdettiin lapsentahtiseen rytmiin. Se toimi pitkään aivan loistavasti ja Fransilla muodostui melko säännöllinen rytmi itsestään. Muutama viikko sitten saatiin yösyötöt pois ja täällä nukuttiin 19.30-06 putkeen. Voittekin arvata, ettei nukuta enää. Frans on päättänyt jättää päiväunet pois ja sillon tällön saan nukkumaan 10-20min putkeen, joka on musta aivan hullua. Miten tuo pieni mies jaksaa edes päivien aikana touhottaa menemään noin kovin tuollaisilla unilla.

Olisikin ongelma vain päiväunissa. Myös yöunet menivät aivan pyllylleen ja Frans heräilee vähän väliä vaatimaan maitoa (jota 10kk ei saisi edes juoda yöllä enää). Uudet opitut taidot ovat tulleet uniin ja öisin on pakko treenailla niitäkin. Välillä ajatellaan iltaisin hiljaisuuden laskeuduttua taloon, että JES nyt se lapsi nukahti kunnes käy vilkaisemassa ja hän istuskeleekin hiljaa sängyssään hipsuttaen reunapehmusteen löyhelöitä. Illat valtasi hysteerinen itku, nyt myös päivät ovat täyttä huutoa. Oli siis aika ottaa taas yhteys uniohjaajaan ja varuiksi hoitavaan lääkäriin allergioiden ja refluksin puolesta.

Neuvolan uniohjaajalta tuli ne kuuluisat kommentit ”Onneksi tämä on vain vaihe”, ”Se menee kyllä ohi, luota muhun mä tiedän” ja ”Tämä voi kestää esikouluun tai kouluikään saakka”. Voitte kuvitella edellisen lauseen kohdalla miten kasvoni valahtivat kalpeaksi ja koitin kakistaa jotain ulos. Siis oikeasti jopa kouluikään saakka?! Tiesin unitaantuman olevan hyvin yleinen ja se tulee käsittääkseni 8-10kk iässä viimeistään, jos on tullakseen. Ajattelin sen kuitenkin kestävän vain muutamia kuukausia. Rukoilen tämän kaiken menevän pian ohi ja kiitän kahvin keksijää. Tässä ei auta unikoulut vaan aika.

Olen huomannut ”oireilujen” pahenevan, kun käymme esimerkiksi kyläilemässä. Usein on tullut mietittyä, ettei halua enää edes poistua kotoota, koska tietää seuraavan yön ja päivän menevän entistä huonommin. Samalla kuitenkin tiedostan, ettei se todellakaan ole ratkaisu. Sinnikkyys kasvaa tässä valtavasti ja se tekee mulle hyvää. Eroahdistuksen puhutaan olevan myös hyvin yleistä 8-10kk iässä. Se voi ilmeisesti myös pahentaa unitaantumaa ja olisikin hyvä koittaa totuttaa Fransia useampiin hoitajiin pienissä pätkissä. Päivisin voisi helpottaa aktiivinen yhdessäolo, leikkiminen ja sylittely. Aiemmin aktiivisessa käytössä ollut Hushh -kohinakaiutin on tehnyt paluun arkeen.

-Iida

Pohdintaa oman lapsen kasvatuksesta

Lapsen kasvatus on todella laaja aihealue, josta löytyisi höpistävää vaikka kuinka paljon. Olen miettinyt jo raskausajasta lähtien todella paljon omaa kasvatustani, oman lapsen kasvatusta ja kaikkea siltä väliltä. Mikä olisi oikein, mikä väärin, mikä tuntuisi omalta ja miten Matiaksen ja mun kasvatuksen arvot kohtaavat. Meillä onkin siitä onnekas tilanne, että ollaan todella samoilla linjoilla halutusta kasvatustavasta. Tapojahan on monia eikä mielestäni niinkään selkeää oikeaa tai väärää tapaa. Jokainen tehkööt tietenkin niin kuin itse haluaa enkä kirjoita tätä tekstiä siitä näkökulmasta miten kaikkien pitäisi toimia. Tässä siis ainoastaan meidän ajatuksia ja meidän toimintatapoja.

Monesti aikuisiällä saattaa alkaa miettiä oman lapsen synnyttyä millaiset kasvatusperiaatteet omassa perheessä on ollut, millaiset miehen perheessä ja mitä tapoja toivoo toteutuvan oman lapsen kasvatuksessa tai jopa niitä mitä ehdottomasti ei halua tuoda oman lapsen kohdalla toimintatavoiksi. Lapset rakastavat rajoja ja ne pitävät mielestäni tientynlaista arkirutiinia yllä. Ilman rajoja ja opetusta lapsen pää olisi varmasti yhtä pyörremyrskyä eikä lapsi voisi voida erityisen hyvin. Koen myös ettei rajoja voi rustata paperille niin, että ne toimisivat aina, vaan täytyy ottaa lapsi huomioon yksilönä, sillä kaikki ei toimi kaikilla. Ikää tulee lisää vuosien saatossa jolloin toimintatavat muuttuvat ja ehkä me kaikki ollaan aina matkalla oppimassa uutta, eikä meistä tule ikinä valmista.

Kasvatus on mun mielestä hyvä muodostaa pienestä asti positiivisuuden kautta välttäen jatkuvaa toistamista ”Älä, älä, älä”, ”Älä tee noin”, ”Ei saa”, ”Älä koske”, ”Anna sen olla”. Pienen lapsen on vaikea eri kehitysvaiheissa olla tutkimatta ympäristöä ja kokeilla sallittuja rajoja. Itsesäätely ja aivojen kasvu on vielä niin kesken eikä itsestäsikään olisi varmasti mukavaa kuulla jatkuvia ohjeita jotka ovat kieltoja. Usein nämä tilanteet ovat varmastikkin niitä joissa lapsen aivot menevät niin jumiin, että kontrollin saaminen on jo vaikeaa tai mahdotonta. Tästä oikeastaan päästäänkin hyvin siihen miten tärkeää on kannustaa ja tsempata lasta ihan pienissä arkisissakin asioissa. Myöhemmässä vaiheessa ruokakauppareissuihinkin on kiva muodostaa ohjeet positiivisuuden kautta esimerkiksi kehumalla miten hyvin on jaksanut kauppareissun ajan, miten hienostii kerää pussiin hedelmiä ym.

Haluan vaalia perheen yhteistä aikaa ja muodostaa arjessa hoidettavista asioista kivaa perheen aikaa. Aina ei tarvitse olla niitä spesiaaleja päiviä, jolloin tehdään kaikenlaista arjesta poikkeavaa ja kalliimpaa. Lapset ja tietty monet aikuisetkin nauttivat myös pienemmistä puuhailuista, kuten metsäretkistä itse tehdyillä eväillä. Luonnossa on paljon kauneutta, tutkittavaa ja samassa aivoja nollaavaa raikasta ulkoilmaa. Hyvinvoivaan yhteiseen arkeen vaikuttaa paljon kuulluksi tuleminen. Rakastan keskustella päivien jälkeen Matiaksen kanssa mitä ollaan Fransin kanssa puuhailtu, kysellä miten hänellä meni töissä ja vaihtaa yleisesti kuulumisia. Lapselle/ lapsille haluan antaa jakamatonta ja kiireetöntä huomiota, jolloin he saavat myös kertoa päivän ajatuksia. Eihän sitä itsekään saa edes nukuttua hyvin, jos jokin asia kaivertaa mieltä ja ei ole tuntenut tulevansa kuulluksi tai välitetyksi.

Tärkeänä kasvatuksessa pidän myös pyyteettömyyttä, rehellisyyttä, muiden kunnioitusta, hellyyden ja rakkauden välittämistä. Usein tuntuu olevan niin, ettei pojille anneta ehkä niin paljon silittelyä, halauksia ja yleistä hellyyttä. Kuitenkin mun mielestä pojat tarvitsevat sitä yhtä paljon kuin tytötkin eikä muissakaan aihealueissa mielestäni nykypäivänä ole erikseen pojille ja tytöille sopivia juttuja. Haluan olla äiti, joka arvostaa tilanteessa, kuin tilanteessa lapsen mielipidettä. Iästä riippumatta heidänkin ajatukset ovat arvokkaita ja huomioon otettavia. Tämä on myös suuri osa hyvinvointia. Haluan antaa omaa tilaa, luoda turvallisuutta ja luottamusta meitä vanhempia kohtaan. Toivon yhtenä asiana eniten, että Frans uskaltaisi aina puhua ihan mistä tahansa, sillä se on ihan hirveä tunne jos tuntuu ettei oteta vakavasti, huomioon, tai yritetä ymmärtää.

Turvallisuuden tunteen lisäksi myöhemmällä iällä me tuodaan sopivissa määrin esille maailman vaaroja ja opastetaan turvalliselle polulle. Henkilökohtaisesti kuitenkin inhoan tapaa tuoda vaaroja liian rajusti esille, niin ettei lapsi osaa olla enää rennosti nauttien elämästä ja alkaa nähdä kaikessa vaarallisuutta sekä pahaa. Välillä kuulee näitä, miten perheessä on ehkä opetettu varomaan tietyn maalaisia ihmisiä lokeroimalla heidät tiettyyn kategoriaan. Meillä sitten taas opetetaan pienestä asti suvaitsevaisuutta ihnoväristä, uskonnosta tai erilaisuuksista huolimatta ja tuodaan esille miten me kaikki ollaan yhtä arvokkaita. Mun omassa kasvatuksessani olen ehkä ylpein siitä, miten opetettiin avarakatseisuutta. Se on ollut suuri rikkaus elämässä, joka on mielestäni kantanut useissa aioissa aika pitkällekkin.

Oma minäkuva, arvot ja terve itsetunto on elämän mittainen matka. Me kehitetään kokoajan itseämme ja löydämme uusia puolia. Itse olen vasta nyt toisen pidemmän terapiataipaleeni myötä oppinut näitä asioita ja nyt uusia asioita oppineena ja uusia tietoja rikkaampana pystyn myös jakamaan oppia Fransille. Minäkuva, arvot ja itsetunto on aikaa vievää harjoittamista, joka vaatii itsetutkiskelua sekä kehon ja mielen hallintaa eikä sitä suoranaisesti voi opettaa. Musta on super tärkeetä antaa lapsen tunteille tilaa ja antaa niiden kaikkien näyttäytyä meissä, sillä ne ovat ainoita jotka näyttävät meistä eri puolia joista voimme myös oppia lisää. Jokainen tunne tai reaktio on merkki jostain ja ilman eri tunteiden sallittua näyttämistä emme voi löytää edes itseämme.

Kotiarestit, jäähylle joutumiset, puhelinkiellot ym. ovat tapoja, joita emme Matiaksen kanssa halua ottaa käyttöön. Me ollaan puhuttu näistä jonkin verran ja ajatellaan ehkä tietyissä määrin niiden provosoivan lasta lisää ja se kääntää mielestäni väärään suuntaan lapsen tunteiden näyttämistä ja tunteiden hallinnan oppimista. Siitä voi jäädä oikeesti pitkätkin seuraamukset aikuisikään saakka ja meillä aikuisilla on ihan järjetön vastuu tässä kaikessa, jotta ei saateta omia lapsia vuosien mittaisiin ongelmiin. Kaikenlaiset erimielisyydet, sääntöjen rikkomiset ja riidat tullaan ainakin meillä ratkaisemaan puhumalla ei aresteilla tai fyysisenä kurituksena. Anteeksi pyytäminen, anteeksi antaminen ja oikeudenmukaisuus ovat myös hyvin tärkeitä taitoja. Tässä haluan silti nostaa esille, että kaikkea elämässä ei silti kuulu katsoa läpi sormien ja antaa anteeksi on oltava itsesuojelua ja arvostettava itseä.

Hyvää loppuviikkoa sinne ruudun toiselle puolelle!

Lue myös:
Vanhempainvapaa loppuu, mitä seuraavaksi?
Miksi nuorena vanhemmaksi?
Parhaimmat hankinnat vauvalle osa 2

Nähdään myös Instassa!

-Iida

Vanhempainvapaa loppuu, mitä seuraavaksi?

Vanhempainvapaa loppuu kesäkuussa, joka hirvittää mua oikeesti rahan puolesta. Laskut, ikuisuuksiin jatkuvat lääkärikäynnit, allergiaruoat ym. maksavat todella paljon eikä kotihoidontuella eletä mun puolesta tällaista perhe-elämää. Tässä kohtaa näkisin monenkin sanovan mulle, että ainahan mä voin mennä töihin jonnekin. Noh suuri ongelmahan onkin, kun oma terveys ei riitä 8h työpäiviin esimerkiksi sisustusuunnittelijan hommissa. Onneksi vihdoin olen saanut yrittäjyyttä alulleen ja tämä jos joku motivoi ja inspiroi mua arjessa. Olo on itseasiassa siinä mielessä erityisen huojentunut jopa, koska moninaisia somealan hommia terveyteni kestää paljon paremmin. On siis joku vaihtoehto josta lähteä purkamaan tilannetta, eikä vaan ”joku” vaan unelmatyö!

Seuraajamääräni sekä näkyvyyteni ovat vielä niin pientä, ettei vaikuttajan työllä pysty tienaamaan elantoa. Olenkin huikeella yritysidealla keksinyt oman polun työntekoon toteuttaen tuotekuvauksia, ehkä yritysten somekanavien ylläpitoa sekä omien somekanavieni ylläpitoa. En voisi olla innokkaampi näitä ideoita luodessa ja tällä kertaa tuntuu, että lähden oikeesti elämään sitä elämää miksi täällä ollaan. Lähden toteuttamaan mun suurimpia unelmia, joista en vielä pari vuotta takaperin tiennyt. Luottamus itseen, omaan työhön, taitoihin sekä ideointiin on jo melko varma lähtökohta jonkinmoiselle menestykselle. Tämän viikon aikana olisi tarkoitus perustaa toiminimi, muokkailla nettisivuja ronskimmalla kädellä blogini ja yrityksen yhteiseksi sivuksi ja päivitellä mediakorttia.

Frans on kotona todennäköisesti 1,5-2 vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen uskon hänen menevän perhepäivähoitoon tai yksityiseen päiväkotiin. Saa nähdä miten meidän käy, sillä paikkoja voi olla myös hyvin rajallisesti. En ole vielä erityisemmin ottanut hoitopaikoista selvää, mutta jotenkin uskon olevan itse levollisempi, jos Frans pääsisi vähän pienempään hoitopaikkaan. En halua joutua ikinä näkemään, miten aikuisilla ei olekaan ollut aikaa päiväkodissa huomioida tarpeeksi Fransia ison lapsiporukan ympäröimänä. Eikä se kaikissa paikoissa varmasti niin olekaan, mutta kyllähän te tiedätte miten näitä kauhutarinoita riittää. Hyvistä tosin ei ehkä vain tuoda ilmi niin paljon positiivista palautetta.

Kun Frans menisi hoitoon saisin aikaa enemmän töille, mutta just nyt haluan nauttia ajasta hänen kanssa tehden pienimuotoisesti somekanavieni ylläpitoa ja tulevan yritykseni töitä. Työt tulevat ajoittumaan varmasti paljon iltapäivään-iltaan ja viikonloppuihin, jolloin Matias on kotona auttamassa. Tulee varmasti olemaan haasteellista pitää kaikkea balanssissa ja perheen sekä parisuhteenkeskeistä aikaa riittävänä unohtamatta ystäviä. Aina ei kuitenkaan ole varaa valita ja on mukauduttava ympäröiviin muutoksiin. On myös haastavaa erottaa työaikaa muusta, kun teen tätä kaikkea niin mielelläni. Some ja valokuvaus on mulle kuin oma unelmaharrastus, jossa saan tuoda omia parhaita puolia esille.

Lue myös:
CFS ja äitiys

-Iida

CFS ja äitiys

Olen joskus ohimennen tuonut esille Instagramissa, että mulla on yhdeksän perussairautta. Eniten pinnalle olen nostanut niistä mielenterveyteen liittyviä asioita. Näiden ohella sairauksia tosiaan löytyy muitakin, myös sellaisia jotka ovat arjessa näkyvillä ihan joka ikinen päivä. Olen aristellut kertoa näistä, sillä olen pelännyt niiden vaikuttavan ihmisten muovaamaan mielikuvaan minusta. Pelko on syntynyt kahdeksan vuoden aikana, kun olen joutunut kohtaamaan lukuisia tilanteita, joissa minua ei uskota tai kuunnella ja pahimmassa tapauksessa ihmiset ovat karisseet ympäriltäni kuultuaan totuuden sairauksestani. ME/CFS eli Krooninen väsymysoireyhtymä tuntuu olevan sairaus, jota ihmisten on vaikea ymmärtää ja käsitellä.

Toisaalta tykkään tuoda esille asioita, joista voisi olla apua tai vertaistukea muille. En halua pelätä liikaa näistä puhumista, sillä tää on kuitenkin osa mua ja osa meidän päivittäistä arkea, eikä meillä kellään arki ole pelkäästään sitä mitä somessa näkyy. Haluankin kertoa teille mun tarinan CFS:n sairastamisesta ja sen vaikutuksesta äitiyteen. Tästä ei mielestäni puhuta riittävästä sairautena saatika tuoda sen vakavuutta esille. Sairastuin itse kyseiseen sairauteen v.2013 vaikeassa elämäntilanteessa traumaattisen kokemuksen johdosta, joka samalla onnistui romauttamaan henkisen hyvinvointini. Minua tutkittiin pitkään lääkäreissä lukuisten oireiden vuoksi, joista suurimpana oli jatkuva todella paha uupumus, kivut ympäri kehoa ja yli 38 asteen jatkuva kuume, joka ei laskenut lääkkeillä tai levossa. En jaksanut edes viestitellä kavereille.

Suomessa tämä sairaus jakaa mielipiteitä siitä, onko se diagnosoitava sairaus lainkaan, mutta silti ulkomailla CFS tunnetaan jo erityisen hyvin, luokitellaan sairaudeksi ja annetaan sille kuuluvaa hoitoa sekä tutkitaan aktiivisesti. Suomessa tilanne on edelleen katastrofaalinen, sillä ymmärtääkseni mikään lääkärikeskus ei anna tähän hoitoa – puhumattakaan vakuutuksen ja Kelan korvattavuuksista tai tarvittavien tukien hakemisesta. Tämä jos jokin on oikeasti pöyristyttävää, sillä validia tietoa kroonisesta väsymysoireyhtymästä kuitenkin riittäisi todella paljon – jopa jo Suomessakin. On ollut hullua seurata sairauden tunnettavuuden ja kehityksen matkaa näin pitkän aikaa ilman näkyviä tuloksia. Auttavia hoitomuotoja on keksitty jo useampia, mutta mikään ei silti paranna sairautta.

Mikä on CFS?
Krooninen väsymysoireyhtymä on vakavasti elämää rajoittava elimellinen sairaus, jota psyykkiset syyt eivät selitä. Sairauden nimi on sinänsä harhaanjohtava, sillä kyseessä on enemmänkin uupumus kuin väsymys. Sairauden oirekuvaa hallitsee useimmiten äkillisesti alkanut pitkäkestoinen uupumus, joka pahenee todella vähäisestäkin fyysisestä tai henkisestä rasituksesta eikä helpota levolla. Väsymysoireyhtymän vaikeusasteita on useita ja jokainen potilas kokee oireet eri tavalla.

Uupumus voi johtaa täyteen invaliditeettiin. Uupumus ei ole suinkaan ainoana oireena sairaudessa vaan oireiden kirjo on uskomattoman laaja! CFS aiheuttaa kuumetta, kiputiloja kuten lihas- ja nivelsärkyjä, infektioherkkyyttä, aistiyliherkkyyksiä sekä flunssan kaltaisia oireita. Lisäksi sairauteen kuuluu päänsärkyä, migreeniä, pahoinvointia, masennusta, ahdistusta ja sydämen lisälyöntejä sekä rytmihäiriöitä. Uni on usein katkonaista, levotonta ja painajaisten täyteistä. CFS:lle tavanomaista on jaksottaiset hetket, jolloin olo voi olla niin hyväkin, ettei koko sairautta välttämättä huomaa, kunnes tila taas romahtaa. Osa potilaista on täysin vuodepotilaita.

Keskittymiskyky sekä lähimuisti heikentyvät niin, ettei työnteko tai opiskelu useilta onnistu. Keskittymis- ja muistihäiriöt ovat tavallisia, jopa dementoitumiseen asti. Muistivaikeuksia aiheuttaa muun muassa verenkierron liian vähäinen happi. Aivot tarvitsevat toimiakseen verenkierrossa happea eri lohkoilleen ja CFS:n vuoksi happi ei riitäkään aivojen kaikille lohkoille. Tämä aiheuttaa eri potilailla erilaisia vaikeuksia. Verenpaine voi laskea äkisti ja aiheuttaa huimaus- ja heikotuskohtauksia. Krooninen väsymysoireyhtymä aiheuttaa rinnalle usein myös muita sairauksia, kuten kroonista kipuoireyhtymää, endometrioosia ja ärtyvän suolen oireyhtymää. Tämä siis kertookin varmasti jo paljon siitä, miksi itselläni on yhdeksän sairautta.

(postauksessa hyödynnetty seuraavia lähteitä: unesta.fi ja terveyskirjasto.fi)

Miten CFS on näkynyt mun arjessa ennen ja miten nyt lähes kahdeksan vuoden kuluttua? Mitä haluaisin sanoa kanssasairastajille ja etenkin teille, jotka toivotte omaa lasta CFS sairastamisen keskellä?
Huhh mistä edes alottaisin. Tosiaan kohta kahdeksan vuotta sitten sairaus todettiin Tyksissä ja muistikuvat oireiluista ovat varmasti hämärtyneet paljon. Yritän kuitenkin kertoa parhaani mukaan mitä vielä muistan.

Koulusta alkoi tulla jatkuvia poissaoloja erilaisten infektioiden, uupumuksen ja kuumeilun vuoksi. Olin niin loppu ja kipeä, että nukuin vain pimeässä huoneessani. Totta puhuen, en edes tiedä kuinka paljon ja kuinka kauan vain nukuin. Koko muu elämä katosi ympäriltä ja voitte vain kuvitella, miten elämänilo katoaa tuollaisina aikoina. Oli aika siirtyä laajoihin tutkimuksiin Tyksin lastenosastolle, jossa taisin yöpyäkin muutaman yön. Otettiin jos jonkinlaista tutkimusta, mutta tuloksetta. Mitään ei löytynyt mistään.

Muistan lääkärinkin olleen ihmeissään mistä tilanteessa on kyse, kunnes syyksi paljastui CFS. Emme uskoneet vielä ensimmäistä lääkäriä ja lopulta sama diagnoosi tuli neljältä eri lääkäriltä. Oirekuva oli lähes yhtä laaja, kun koko sairaus pitää sisällään. Tämä tuntuu tässä hetkessä aivan uskomattomalta. Miten olenkaan elänyt läpi tuollaisia aikoja? Meni vuosi, toinen, kolmas… Oireet eivät kadonneet. Oli siis aika hyväksyä tämä ”kohtalokseni”, sillä sairaus on ja pysyy, mutta sen kanssa on opittava elämään. Mikään ei vie sitä ikinä pois, se kulkee kuin takiainen matkassani mukana hautaan asti. On löydettävä ympärille keinoja, joiden kanssa helpottaa oloa ja joiden avulla voi taas nauttia elämästä täysin rinnoin. Oireiden määrän perusteella monikin ajattelee varmasti tätä lukiessaan, että eihän näin voi elää ja miten pidän kasassa koko vauva-arjen puhumattakaan miten haaveilemme toisesta lapsesta.

Vuodet ovat opettaneet uskomattoman paljon. Elämä on ollut täynnä vääryyttä, mutta vastapainona täynnä aitoa onnellisuutta ja elämäniloa. Oikeanlaisten apukeinojen löytäminen on ollut työlästä ja sen myötä palkitsevaa. Enkä suoraan sanoen tiedä olisinko tässä jos en olisi löytänyt rinnalleni upeaa miestä, joka ottaa tämän kaiken vastaan osana minua. Se jos jokin on todellista rakkautta. Nykyään oireilut ovat ajoittain pahempia ja ajoittain en huomaa sairastavani väsymysoireyhtymää lainkaan. Juuri kukaan ei tunnu myöskään huomaavan minusta tätä kaikkea ulospäin, joka toisinaan on todella hyvä juttu. En halua sairauden olevan kaikessa keskipisteessä siinä kuka olen.

Nykyään pystyn tekemään paljonkin asioita päivien aikana ja nauttimaan siitä mitä teen. Unelmia riittää toteutettavaksi vaikka kuinka paljon. Suurimmassa osassa arjessa jaksamisen puolesta on varmasti asioiden priorisointi, tekemisen jaksottaminen pieniin pätkiin tasaisesti, lisävitamiinit ja suolavesi. Krooniseen väsymysoireyhtymään kuuluu usein nesteen imeytymisongelmia, jolloin suolavesi auttaa imeytymisessä ja olon virkistämisessä. Toivoisin saavani happihoitoja säännöllisesti, joka voisi auttaa tilannettani paljon, mutta Suomessa näitä ei korvata ja omakustanteisena ne ovat aivan liian kalliita.

Pelkäsin aina, etten mahdollisten CFS:n tuomien hedelmällisyysongelmien ja keskenmenoriskien vuoksi voisi saada omaa lasta. Tätä sairastavilla naisillahan vaihdevuodet voivat alkaa jo parikymppisenä. En voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen, että lopulta saimme oman lapsen! Se jos jokin on paras palkinto ikinä koko elämälle. Raskausaika ja vauva-aika on ollut haasteellista ja luonnollisesti väsyttävää. En ikinä uskonut onnistuvani tässä kaikessa näin hyvin, jopa normaalisti niin kuin täysin terveetkin ihmiset. Ehkä oloon on vaikuttanut myös se, ettei arjessa ole aikaa jäädä pohtimaan omaa vointia, vaan keskittyminen on ensisijaisesti muualla. Lapsen tuoma päivärytmi helpottaa myös omaa jaksamista ja CFS oireita.

Säännöllisyys ja asioiden ennakointi on oikeastaan kaiken A ja O. Kuulostaa hullulle miten se voi olla lapsiarjessa mahdollista, mutta tähän asti se on onnistunut oikein hyvin. Lääkärit ja läheiset pelkäsivät raskauttani ja vauvan tuloa, jos terveyteni romahtaisikin täysin. Tunsin jotenkin jatkuvaa pelottelua selviytymisestä, mutta nyt äitinä voin sanoa kroonista väsymysoireyhtymää jo kahdeksan vuotta sairastaneena, että mä voin ihan hemmetin hyvin verrattaessa aikaan ennen omaa lasta! Joskus on huonompia hetkiä ja niistäkin selvitään ympäröivällä avulla ja tuella mainiosti. Elämä ei lopu yhteen, toiseen tai yhdeksänteenkään diagnoosiin. Elämä vain muuttaa muotoaan ja siitä voi silti olla super onnellinen ja kiitollinen.

Haluan sanoa teille ketkä sairastatte kroonista väsymysoireyhtymää tai mitä tahansa muuta, että elämä kantaa, kulje virran mukana ja usko itseesi täysin. Voit selvitä kaikesta voittajana entistä vahvempana! CFS ei välttämättä vie mahdollisuutta olla äiti tai isi, mutta mahdollisuus myös vanhemmuudelle kannattaa ehdottomasti antaa eikä kuunnella pelkästään lääkärien ja muiden mielipiteitä siitä miten tulet jaksamaan. Mun elämä todellakin yllätti eikä se mennyt lainkaan muiden ”käsikirjoittamalla” tavalla. Olen ylpeä ja erityisen onnellinen siitä, kun päätin lähteä kulkemaan omaa polkuani ja otin suunnattoman isoja riskejä.

Tsemppiä ja hurjasti voimia just sulle siellä ruudun toisella puolella olit terve tai sairastat yhtä tai useampaa sairautta. Muista nauttia jokaisesta päivästä ja tee niistä itsesi näköinen ❤️.

-Iida

Äiti suloisimmalle minimiehelle

Tänään saan viettää äitienpäivää ensimmäistä kertaa ihan virallisesti. Viime vuonna raskausajalla juhlistettiin äitienpäivää spessun aamupalan merkeissä mansikkakakun kera. Tänään saan viettää aamun suloisimman minimiehen kanssa, joka yhdeksän kuukautta sitten muutti koko elämämme. Hän toteutti suurimman unelmani tehdessäni minusta äidin. Hän näytti rakkauden uudet ulottuvuudet, joita en ennen osannut ymmärtää. Nyt ymmärrän, mitä suurin rakkaus voi olla ja mitä erityistä merkitystä elämässä on.

Yhdeksän kuukautta on ollut pitkä matka äitinä. Itseasiassa siihen valmistautuminen alkoi jo raskausajalla ja hulluinta on se, kuinka synnytyksen jälkeen minusta tuli heti äiti. Varsinaista totutteluaikaa ei ollut, vaan kaikki tapahtui äkkiä muuttaen ihan kaiken. Tunne oli jopa pelottava ja tunteiden käsittely haastavaa. Yht’äkkiä kotiimme muuttikin pieni tuhiseva vauva. Harjoittelemista, oppimista ja totuttelua riitti paljon joka päivälle ja nyt kaikki meneekin täysin rutiininomaisesti.

Tämä aika on opettanut paljon ja muuttanut itsestäni huonompia piirteitä hyväksi. Olen saanut paljon kehitystä monelta kannalta ja sanoisin jopa muuttuneeni jonkin verran ihmisenä äitiyden myötä. Yhdeksän kuukautta on ollut elämäni onnellisinta aikaa ja parisuhdekin on tuntunut entistä upeammalta. Edelleen saan katsoa poikaani nukkumassa herkistyen lumoutuneella katseella. Joka päivä saan iloita hänen uusista taidoistaan ja nauraa hassuille kommelluksille. Toivon sydämeni pohjasta saavani olla äiti vielä toiselle pienelle -äitiys on parasta mitä tiedän.

Hyvää äitienpäivää!

-Iida

Parhaimmat hankinnat vauvalle osa 2

Pian 9kk aikana on tullut osteltua ja testailtua Fransilla kaikenlaisia tuotteita, joista on valikoitunut taas usean kuukauden ajalta meidän suosikkeja. Useat ostokset ovat olleet meille hutiostoksia, jotka ovat toimineet ehkä monilla muilla, mutta ei meillä. Konttauksen ja jatkuvan liikkeen lisääntyessä myös käytössä olevien tuotteiden vaatimukset lisääntyy huimasti, eikä mikä tahansa kestä laadun puolesta Fransin menoa. Listailenkin teille meidän suosituksia/ suosikkituotteita.

Vaatteet ovat olleet yksi murheenkryyni. On ollut harmillista ostaa uusia vaatteita, kun laatuvaatimukset eivät vastaa lainkaan toiveita. Ollaan huomattu mm. Newbie -vaatteiden ja Lindexin tiettyjen housujen olevan meille huonoja, sillä konttauksessa ne nuhjuuntuu ja menee pilalle jo parin käyttökerran jälkeen. Suosikeiksi ovat muodostuneet useat Name it:in vaatteet sekä Lindexin -ribbihousut. Name it:in vaatteet ovat muodostuneet myös ulkonäkönsä puolesta ehdottomiksi suosikeiksi! Sukkasuosikit meillä on ollut Newbie -sukat vaikka nukkaantuvatkin nopeasti. Ne on ollut ainoita, jotka pysyvät pidemmän ajan paikoillaan jaloissa.

Vaihdettiin joku aika sitten junior koon pussilakanoihin ja niissä käytössä on ollut Garbo&Friends -musliinipussilakanat. Ne ovat olleet ihanan pehmoisia, hengittäviä ja todella kestäviä. Tämän merkin tuotteet ovat meidän lemppareita kuosien ja kestävyyden puolesta. Ostinkin juuri kesäksi ohkaisemman viltin, joka sopii kivasti lämpimillä keleillä ulos päikkäreille. Päikkäreistä puheenollen on pakko myös mainita suosituksena Seimia -uniriepu. Frans on rakastanut tätä pupua ja äiti rakastaa tätä ehkä vielä enemmän. Materiaalina pupussa on pellava.

Garbo&Friends ja Konges Slojd -harsoliinat ovat olleet meidän ykkösiä. Lähinnä näitä käytetään maidon juonnissa sekä kuolarätteinä ja ruokailuissa on ihan perus valkoisia. Harsoliinat ovat meillä enättys paljon käytössä hampaiden puhjetessa ja no jokainen äitihän tietää miten moneen näistä on. Näitä ei voi koskaan olla liikaa! Olen pyrkinyt harsoista lähtien tekemään kestäviä pitkäaikaisempia valintoja, jotka menevät myös seuraavalle lapselle. Mielummin maksan enemmän niistä heti alkuun, ettei joudu ostamaan kahteen kertaan samoja tuotteita.

Leluista kolme suosikkimerkkiä, joita suosittelen on OlliElla, Konges Slojd ja Fisher-Price joista meillä on Little People -leluja. Käytännölliset ruokailuvälineet ovat myös arjen pelastajana! Niistä meillä onkin parhaimpina ollut Mushie -kulhot ja lusikat ja Konges Slojd -ruokalaput sekä nokkamukit. Frans on osannut juoda näistä nokkamukeista jo pitkään! Ovat myös helppoja puhdistaa. Konges Slojdilta meiltä löytyy myös termospullo, joka toimii myöhemmin pillipullona vaihdettavan korkkinsa ansiosta. Se on meillä jokaisella reissulla mukana pitämässä maitoa lämpimänä!

Hyvää alkanutta viikkoa!
-Iida

Hyvät unet luonnonmukaisten tyynyjen ja peiton syleilyssä

Kaupallinen yhteistyö / Univisio
sisältää alekoodin

Me ollaan jonkin aikaa jo testailtu Univision kahden tuotesarjan tuotteita. Ensimmäisenä testissä oli Luxor-tuotesarjan tuplapeitto sekä tyynyt ja nyt viimeisenä Bambu-tuotesarjan tuplapeitto sekä tyynyt. Bambu-tuotesarjassa on huomioitu luontoystävällisyys ja tuotteiden kankaassa oleva bambu on luonnostaan antibakteerinen luonnonmateriaali. Tyynyjen ja peiton kangas on 50% bambua ja 50% puuvillaa. Lisäksi nämä ovat hengittäviä ja kosteudensietokykyisiä! Tyynyissä on käytetty puhtaista muovipulloista tehtyä kierrätyskuitua, jonka ansiosta voimmekin vähentää luonnonvarojen kulutusta.

Olen ollut todella innoissani näistä tuotteista, sillä nämä sopivat hyvin arvoihini. Ollaan pyritty vähentämään muovia aina, kun mahdollista ja tehty luontoystävällisempiä valintoja. Kotimaiset tuotteet ovat myös lähellä sydäntäni. Univision tuotteet ovatkin saaneet Avainlippu -tunnuksen merkkinä suomalaisesta työstä. Näin koronan aikaan on ollut ihanaa tukea pienyrityksiä, sekä suomalaisia yrityksiä. Jos teillä on tarvetta uusille tyynyille ja peitoille, niin kannattaa käydä kurkkaamassa Univision tuotteita! Me ollaan rakastuttu Bambu-tuotesarjan tuotteisiin ja voin todellakin suositella näitä. Yöllä ei hikoiluta levottomampaa nukkujaakaan näiden hengittävyyden ansiosta ja nämä ovat tuntuneet kivan keveiltä.

Hyvät yöunet ovat näkyneet päivien kulussa merkittävästi. Tuntuu, että nyt hyvin levänneenä jaksaa joka päivä tehdä paljon erilaisia askareita. Meillä jäi yöheräämiset pois ja Frans on nukkunut aina aamuun asti. On ollut siis rentouttavampaa herätä uuteen päivään stressittömin mielin. Huonojen unien onneton kaari on vihdoin katkaistu ja me kaikki nukumme paljon paremmin. On myös selvää, että tämä on vaikuttanut omien unelmien toteutukseen. Nyt suurimmatkin unelmat ovat alkaneet löytää paikkaansa ja voin sanoa todellakin olevani entistä onnellisempi ja energisempi.

Alekoodi:
Koodilla ”IIDA20BAMBU” saat -20% alennuksen Bambu-tuotesarjasta: peitto 150x200cm ja tuplapeitto 230x200cm, tukeva tyyny 50x60cm ja tyyny 50x60cm. Kuponki on voimassa 2.5.2021 asti.

https://www.univisio.fi/tuote/bambu-tyyny-tukeva
https://www.univisio.fi/tuote/bambu-tyyny
https://www.univisio.fi/tuote/bambu-peite

-Iida

Miksi nuorena vanhemmaksi?

Mulle on ollut aina selvää, että haluan päälle parikymppisenä äidiksi. Tottakai tämän on mahdollistanut pitkä parisuhde. Ehkä iän puolesta tai jostain muusta syystä olen kohdannut ihmetteleviä katseita, hämmennystä somessa miten nuori olenkaan ja mulle ehkä se ärsyttävin juttu on ollut se miten aikuiset antavat hirveästi neuvoja lapsen hoitoon siihen sävyyn, kuin olisin lapsi. Paljon on tullut kuultua myös siitä, miten me ollaan Matiaksen kanssa nyt menetetty nuoruus, bileet ja seikkailu. Voin heti sanoa, että ei muuten pidä paikkaansa.

Koen, että lapsi on mahdollistanut elämässä paljon siis todella paljon! Olen saanut paljon oppia, olen kokenut olevani nyt juuri siinä paikassa tässä maailmassa, kun haluan olla. Tästä olen aina haaveilut. Mikään ei ole yhtä opettavaista, kun vanhemmuus. Fransin myötä ainakin mulla elämä ikään kuin vasta alkoi. Olen saanut ihan mahtavia ystäviä ja kavereita ympärille äitipiireistä. En ole ollut koskaan näin onnellinen, kun oman lapsen saatua.

Ehkä monikin voisi ajatella ettei meillä ole enää niitä sarja hetkiä, road trippejä, seikkailunhalua, intiimejä hetkiä, vapautta ym.. Nämä ovat kuitenkin hyvinkin arjessamme mukana päivittäin. Käydään edelleen rennosti road tripeillä, eikä ne ole muuttunut, kuin ajallisesti pysähtelyiden vuoksi. Välillä ruokitaan Fransia ja jatketaan taas matkaa ja hänkin on tuntunut nauttivan seikkailusta! Toki me ollaan myös opetettu syntymästä asti Frans meidän menevään arkeen.

Tottakai sitä pelkäsi tai jännitti, menettääkö lapsen myötä paljon. Ottaako se enemmän, kuin antaa. Haasteista huolimatta ainoa asia mikä muuttui paljon on ollut ehkä se oman ajan käyttäminen. On pakko priorisoida asioita ja pysyä aikataulujen päällä jaksottamalla tekemistä, se ei ole kuitenkaan ollut ongelma. Ennemminkin sanoisin, että vanhemmuus on opettanut lujahermoisuutta, muodostanut säännöllisen päivärytmin ja opettanut eri tavalla pitämään itsestä parempaa huolta.

Ennen kaikkea olen oppinut äitiydestä armollisuutta. Alkuun tuntui pahalta sanoa jo ennen äitiyttä matkassa mukana olleille kavereille, etten ehdi seuraavana päivänä soittelemaan tai aina näkemään. Voin suoraan sanoa menettäneeni kavereita. Osasin kuitenkin odottaa tätä ja tää kertoo mulle vain sen, ettei he ollut aitoja. Mulle jäi ainoastaan yksi kaveri heistä ja hänkin muutti kauemmas. Ollaan silti melko paljon yhteyksissä ja on ollut ihanaa huomata miten välimatkakaan ei ole vaikuttanut meihin ja on saanut ymmärrystä ettei aina vain jaksa tai ehdi panostamaan niin paljon.

Hullua miettiä miten Fransin muuttaessa myöhemmin kotoota pois me ollaan Matiaksen kanssa noin nelikymppisiä, jolloin edelleen elämää on vielä huimasti jäljellä! Voi jopa olla, että silloin kavereille on pari vuotta takaperin syntynyt esikoinen, kun me ehkä seikkaillaan kaksistaan ulkomailla. Nuoren vanhemmuuden plussana on myös oma jaksaminen. Nuori keho sietää paljon paremmin valvomista, heräilyjä ja jatkuvaa toimintaa arjessa. En lähde yleistämään, etteikö vanhemmat voisi jaksaa tätä kaikkea yhtä hyvin. Koen kuitenkin tämän olevan etuna.

Frans on saanut meidän välejä Matiaksen kanssa läheisimmiksi ja rakkauden täyteisimmiksi. Ajoittain huonosti nukutut yöt verottaa luonnollisesti myös parisuhdetta, mutta nämä on onneksi vain vaiheita. Kaiken kaikkiaan en voisi olla ikinä onnellisempi lapsen saannista tai korostaa liikaa sitä miten tämä oikeesti antaa niin uskomattoman paljon. Vaikka parisuhteessa olisi ollut syystä tai toisesta haasteita ja kaikki sanoisivat ettei siihen tilanteeseen voi hankkia lasta, niin meillä ainakin vanhat haasteet ovat takana päin. Frans jopa pelasti ne rypyt rakkaudesta, joita oli.

Jos sielä ruudun toisella puolella on nuoria lukemassa tätä niin olkaa rohkeita, antakaa perhe-elämälle yhdessä mahdollisuus jo nuorellakin iällä, jos siltä tuntuu. Älkää lukeko kaikkia nettipalstoja, mitä huonoa perhe-elämä tuo mukanaan vaan keskittykää vielä enemmän siihen kaikkeen positiiviseen ja hyvään. Se miten on mennyt muilla ei missään nimessä tarkoita, että niin menisi myös teillä. Jokainen vauva on erilainen ja tiiminä kumppanin kanssa voi selvitä melkein mistä vaan!

Loppuun haluan muistuttaa vielä yhdellä ärsyttävän kliseisellä asialla. Puhukaa, puhukaa, puhukaa ja jakakaa arjen työt 50/50. Kun vauvavuonnakin puhuu puolison kanssa ihan kaikesta mitä mielen päällä on olo helpottuu ihan oikeasti tällöin enemmän, kuin koskaan ja ratkaisuita löytää jopa nopeammin.

Ihanaa viikkoa teille!
-Iida

Miten meillä nukutaan nyt?

Kaupallinen yhteistyö / Univisio
sisältää alekoodin

Aiemmin kerroinkin yhdessä postauksessa meidän unista, lakanoista ja miten toiveissa olisi laadukas tuplapeitto ja tyynyt. Nyt ne on meillä! Vanhemmuuden myötä unta ei ole pitänyt enää itsestäänselvyytenä. Aiemmin tuli mentyä nukkumaan milloin mitenkin, eikä omaan uneen kiinnittänyt huomiota. Oman lapsen myötä on ollut pakko keskittyä unen laatuun. Eihän tästä muuten selviäisi voimissaan.

Usein yön unimääräksi jää jopa vain viisi tuntia, jos Fransin nukuttamisessa on vaikeuksia tai yöllä tulee paljon heräilyjä. Unen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa! Tästä huolimatta etenkin viikonloppuisin ja lomalla löytää edelleenkin itsensä Netflix-sarjan ääreltä puolen yön aikoihin…Jostain sitä aikaa on vaa koitettava repiä itselle/parisuhteelle hektisen arjen keskeltä.

Olen ymmärtänyt kantapään kautta opittuna vihdoinkin sen, miten ihmisten pitäisi oikeasti keskittyä treenaamisen ja muun päivän hyvinvoinnin lisäksi yön hyvinvointiin. Suurimman osan elämästä nukumme ja onkin hyvin tärkeää pitää hyvän unen ”kriteereistä” kiinni. Jokainenhan meistä varmasti tietää miten tahmeilta päivät tuntuvat, jos uni on ollut heikkoa. Mulla se vaikuttaa pahiten muistiin.

Sopiva nukkumislämpötila, rauhoittuminen ennen nukkumaanmenoa, peiton hengittävyys ja oikeanlainen tyyny ovat ne parhaimmat lähtökohdat. Näitä noudattamalla unet paranee huomattavasti ja voimavaroja säästyy. Isompi panostus tuotteisiin siis kannattaa. Nukun aikalailla aina vatsallaan, jolloin niska ja hartiaseudun vaivat lisääntyvät. Tyynyllä on siis hyvin suuri vaikutus jumituksiin. Lisäksi oikeanlaiset tuotteet vähentävät yönaikaisia pyöriskelyjä.

Nukkujia, peittoja ja tyynyjä on niin moneen lähtöön, ettei oikein tiennyt itsekään millaiset tuotteet olisivat meille oikeanlaisia. Me kerrottiin Univisiolle millaisia nukkujia me ollaan ja kyseltiin millaiset tuotteet olisivat meidän käyttöön sopivia. Testissä onkin ollut Luxor-tuotesarjan tuplapeitto ja tyynyt. Tuotteet ovat Suomessa valmistettuja ja niillä on Allegia-, iho-, ja astmaliiton yhteistyötunnus.

Luxor-tuotesarjan tuplapeitto on ollut mielestäni todella kevyt ja hengittävä, vaikka onkin kookas! Usein peitot ovat saattaneet tuntua hieman raskailta. Tyynyt ovat vaikuttaneet myös todella laadukkailta ja muhkeilta 😍. Nyt on päässyt pellavapussilakanat arvoisiinsa tyynyihin ja peittoon.

ps. 10.4-24.4.2021 saat koodilla ”IIDA20” -20% alennusta Luxor-tuotesarjan peitteistä ja tyynyistä https://www.univisio.fi sivulta.

-Iida

Vieritä ylös