esikoienen2020

Ajatuksia vauvavuoden päättymisestä

Vauvavuosi alkaa vetämään viimeisiään sillä jäljellä on enää päälle pari kuukautta. Onpa hullua, että olen ollut pian jo vuoden verran äiti mitä suloisimmalle minimiehelle. Vauvavuosi pelotti haasteineen aika paljon, mutta toisaalta halusin varautua jopa siihen rankimpaan enkä halunnut rakentaa mitään pilvilinnoja. Vauvavuosi on ollut hirmu opettava, antoisa, kaunis, mutta myös äärimmäisen uuvuttava. Haasteita on todellakin riittänyt ja lääkärikäyntejä on mahtunut tähän ajanjaksoon jo 30. Alkutaipale imetyksen, suolistovaivojen ja refluksin kanssa oli vaikea eikä kultaista keskipolkua meinannut löytyä. Nyt kuitenkin eletään vaihteeksi rauhallisempaa ajanjaksoa.

Vaikeuksia ei tällä hetkellä ole juurikaan, kun lääkitys ja ruokavaliokin ollaan saatu kuntoon. Uskon pikkuhiljaa allergioiden väistyvän ja saadaan varmasti pian lisää ruokalajeja ruokalistalle. Alkuvaiheessa rakastuin vauvan ruoan laittoon ja odotan kovin hetkeä, kun pääsisin vielä joskus kokkaamaan laajasti monipuolisia ruokia. Vaikka vaikeita aikoja vauvavuodessa on ollut ihan liikaa on silti oppinut nauttimaan sopivasti myös siitä erilaisesta haasteellisesta arjesta. Rajoitteita lapsen kanssa on ollut paljon, kun on lääkityksiä ja ruokien on pitänyt olla aina kaikkialle mentäessä itse tehtyjä.

Olen silti todella tyytyväinen miten hyvin ollaan tästä kaikesta selvitty ilman kotiin linnoittautumista! On ollut kaikesta huolimatta rohkeaa kohdata pelot ja puskea niitä vasten. Yksitoista kuukautta on ollut aika maagistakin aikaa. Oman lapsen kehittymistä on ollut upeaa seurata ja se on välittänyt monenlaisia tunteita. Monet hetket ovat herkityttäneet ja on saanut tuntea erityistä rakkautta. Miten hienoa onkaan huomata olevansa jollekkin pienelle ihan kaikki. Pienen ihmisen tuki, turva ja elämässä eteenpäin viejä. Tiesin oman lapsen syntymisen olevan varmasti parasta aikaa elämässä, mutta en osannut aavistaa sen olevan näin erityistä.

Rakkaus omaa lasta kohtaan on aivan uskomattoman voimakasta ja kova suojelun tahto on ollut ehkä yksi yllättävin tunne. En osannut odottaa miten voimakas side omaan lapseen voikaan tulla. Usein on kuullut miten lapsen eteen tekisi mitä tahansa ja niinhän se oikeasti on ollutkin. Vauvavuoden päättyminen tuntuu hieman haikealle ja toisaalta todella siistille. Ollaan selviydytty koko perhe tiiminä ja koettu paljon elämän upeimpia hetkiä yhdessä. Ajan edetessä pääsee puuhaamaan lapsen kanssa enemmän asioita, mutta kyllä sitä ihan vauva-aikaa on kaivannut jo tovin. Siinä oli omat puolensa ja ikävöin niin kovin hetkiä, jolloin Frans nautti vain sylissä olosta ja silittelyistä.

Viimeiset pari kuukautta on ollut siitä ihania, kun Frans on oppinut paljon uusia taitoja ja reissaaminen on helpottunut jonkin verran. On ollut suloisinta nähdä sitten aikoihin miten hän vilkuttaa, taputtaa, halaa ja antaa pusun. Aiemmin en osannut tuntea äiti sanaa omaksi kunnes se alkoi tuntumaan siedettävämmälle. Fransin sanoessa äiti sydän meinaa ihan pakahtua eikä nimitys tunnu enää yhtään hullummalle! Frans on tehnyt meihin niin suuren vaikutuksen ettei voisi olla haaveilematta toisestakin lapsesta. Ihanaa ajatella jo Fransia isoveljen roolissa. Hän olisi niin symppis veli ja pitäisi sisaruksesta ihan taatusti super hyvän huolen. Vielä hetki saadaan nauttia kuitenkin vauvavuodesta ja keskitytään täysin vain Fransiin.

Nähdään myös instassa!

Lue myös:
Fransin 1-vuotissynttärit
Unitaantuma saapui taloon
Pohdintaa oman lapsen kasvatuksesta
Parhaimmat hankinnat vauvalle osa2

-Iida

Ajatuksia kesästä

Onpa ollut rentouttavaa viettää useat päivät auringon lämmössä. Jatkuisipa tällaiset säät elokuun loppupuolella saakka! Käytiin viikonloppuna pitkästä aikaa mökillä ja reissu oli iltaan asti todella onnistunut, jonka jälkeen Fransin unet vaikeutuivat niin pahasti, että oli pakko lähteä ajamaan yötä vasten kotiin. Oli kuitenkin ihan parasta päästä valmiiseen ruokapöytään ja Frans pääsi testaamaan ensimmäistä kertaa saunomista ja uimista uimarenkaalla järvessä. Mökillä oli paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja käytiin moikkaamassa lehmiäkin. Ikävöin nyt jo mökkimaisemiin ja järvilintujen ääniä. Onneksi juhannuksena päästään takaisin.

Kesä on alkanut paljon sairastellen ja pahemmat hormonaaliset ongelmat ovat vaikeuttaneet arjesta selviytymistä. Odotan tältä kesältä erityistä stressittömyyttä ja monia rentouttavia päiviä. Toivon kovasti, että nämä päivät ovat tänä kesänä vielä edessä. Ainakin kesäksi on to do -listalla huikeita juttuja joista kerron kohta lisää. Mulla on ollut itseasiassa todella kova huoli omasta terveydestä, sillä lukuisista lääkärireissuista ja tutkimuksista huolimatta ei olla osattu löytää vielä syytä monenlaisille oireille. Osittain oireilut voisivat eriävien syiden seurauksena johtua munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä jota epäiltiin, mutta tämäkään ei selittäisi kuin ihan pienen murto-osan.

Kesän to do -lista

-Päiväreissu Yyterin hiekkarannalle
-Juhannusreissu mökille

-Häät ja häämatka vuoristoon
-Kasvohoito ja ripsien kestotaivutus
-Ravintolaan yksille juhlistamaan ystävän synttäreitä
-Fransin 1-vuotissynttärit

– 1-vuotis ja perhekuvaukset
-Suurena toiveena olisi road trip Hankoon tai Vanhaan Porvooseen. Uudenkaupungin päiväretki Isokarin majakalle vaikuttaa myös kiinnostavalta.

Oma vointi ja pelko siitä ettei hormonaalisten ongelmien vuoksi tulisi toista lasta ehkä jopa ollenkaan on saanut ajatukset myös oman kehon arvostukseen. Keho on tehnyt monta kuukautta upeaa työtä kantaessaan meidän miniä. Eikä ole ihme, että kehossa on muistoja edelleen siitä matkasta. Olen huomannut miten kesän tullen ajatukset harhautuvat taas bikinikroppaan. ”Millainen sen pitäisi olla” ja millaisessa kropassa nauttisin olostani rannalla. Haluaisin oppia nauttimaan omasta kehosta piilottamatta vatsan IBS:n suurta turvotusta tai lantiolle jääneitä muutamia raskauskiloja. On ollut haastavaa hyväksyä oma kroppa hieman erilaisena ja edelleenkään en pystyisi tuomaan esille sitä valtavaa turvotusta, joka muistuttaa mahaa kuin raskauden puolivälistä.

Aamuisin vatsa on ihan litteä kunnes taas syön aamupalan. Ehkä pitäisi oppia hyväksymään tämä kaikki tällaisenaan tsekaten kuitenkin vielä vatsaystävällinen ruokavalio kuntoon. Tämä on osa mua ja osa monen muunkin elämää. Eihän synnytyksestäkään ole kulunut vielä vuotta. Uskon treenaamisen ja runsaamman liikunnan lisääntyvän vauva-arjen ja oman terveyden haasteiden hellittäessä. Pitkään kävinkin 10km lenkeillä, pyöräilin ja vahvistin lihaksia. Nyt siihen on kuitenkin tullut taukoa. Se saa riittää meille kaikille, että yritetään parhaamme ja nautitaan kesästä omanlaisilla uniikeilla kropillamme. Meillä kaikilla on kehossa ”epäkohtia”, mutta loppuen lopuksi kukaan muu ei kiinnitä niihin huomiota saaman tapaan, kuin me itse.

Toivon kesältä paljon ulkoilua ja retkiä, auringonsäteite ja niiden kimmellystä vedessä. Odotan monia mökkireissuja, koivujen tuoksua ja lehtien havinaa. Saunailtoja puusaunan tunnelmassa ja järviuinteja järvilintujen laulussa. Hääpäivää, kun saan pukea unelmien mekkoni päälle ja Fransin ensimmäistä syntymäpäivä juhlapäivää. Fiilis kesästä on toiveikas ja nyt haluankin ottaa kaiken irti viime kesän mentyä raskaushaasteiden kourissa. Toivottavasti teillä siellä ruudun toisella puolella on kivoja kesäsuunnitelmia luvassa.

Nähdään myös Instassa!

-Iida

Vieritä ylös