esikoinen

Uraäiti vai kotiäiti?

Loppuvuoden lähestyttyä on katse suuntautunut työkuvioihin ja ammattihaaveisiin. Fransin olisi tarkoitus aloittaa päivähoito tammikuussa, mutta tähän vaikuttaa vielä moni asia. Silti päiväkodin aloituksen lähestyttyä mielessä on käynyt useasti työnteko ja myös mitä näissä työjutuissa pitää huomioida mahdollisen uuden raskauden myötä. Tässä kohtaa, kun koko vuosi on täyttynyt pieleen menneistä raskauksista on luonnollisesti toisen lapsen saanti muuttunut hyvinkin etäiseksi ajatukseksi. Mieleen on tullut vielä syvällisemmät pohdinnat töihin paluusta ja tavallaan jopa haluaisi arkeen työasioita ajateltavaksi.

Alunperin opiskelin sisustussuunnittelijaksi ja olinkin hetken aikaa tämän alan töissä. Ehkä silti joku tässä alassa tökki. Se ei tuntunut riittävän omalta ja pää ei vaan jostain syystä kestänyt tietynlaista jatkuvaa suunnittelua, joka tuntui jatkuvan kotonakin. Rakastan oman kodin sisustamista ja siihen se saa jäädäkin. Terveydentilanne esti useamman vuoden ajan työnteon ja lopulta Fransin raskauden aikana innostuin somesta. Somehommat muutti muotoaan ja päätinkin ryhtyä yrittäjäksi tehden tuotekuvauksia luonnossa. Kävin kursseja ja pohdinnassa oli jospa harppaisin heti isommalla askeleella eteenpäin ja tekisin muitakin media-alan töitä yrityksille.

Viimeisin keskenmeno sai voimat hupenemaan eikä ikuisuudelta tuntuva komplikaatioiden taival ollut kuukauden kuluttuakaan ohi. On ollut aikaa taas puntaroida haluanko varmasti tehdä yrittäjänä tuotekuvauksia vai olisiko ratkaisuni sittenkin olla vielä pidempään Fransin kanssa kotona. Jos emme saisikaan toista lasta, voisin ehkä ajatella haluavani nauttia pidemmästä hoitovapaasta Fransin kanssa. Toisaalta taas se työntekokin houkuttelisi paljon ja aivot ei olisi ehkä näin höttöä lapsiarjesta. Uusimpana ja kaikista ammattivalinnoista pisimpään mielen päällä on ollut terveydenhoitajan, sairaanhoitajan tai kätilön ammatti. Nämä on alkanut kiinnostamaan entistä enemmän ja olisinkin valmis lähtemään heti kyseisen alan opintoihin. En ikinä osannut kuvitella haluavani vielä perheellisenä opiskelemaan. Näköjään elämä voi yllättää tässäkin.

Olen pohtinut paljon haluanko sittenkään luovista rakkaista asioistani työtä vai oisko kuitenkin mukavampaa pitää niin sanotusti harrastus ja työ erillään, vaikka tästä kaikesta nautinkin. Näkisin itseni hyvinkin suurimmassa intohimossani, eli kätilön työssä tai jossain muussa sairaanhoidon tehtävässä. Olenkin viettänyt teinivuosistani asti paljon aikaa Googlessa muun muassa raskauksista, vauvoista ja naistentaudeista lukien. Viihtyisin näiden aiheiden parissa tunteja. Odotin myös alatiesynnytystä vuosia! Niin hullulta kuin se kuulostaakin niin se oli mun yks suurin haave.

Oman vaikean raskauden, synnytyksen ja monien pieleen menneiden raskauksien myötä innostus kätilönammattia tai ihan vaikka sairaanhoitoa kohtaan on vain noussut. Koen, että multa löytyisi palavaa intohimoa tähän, tekisin näitä hommia täydellä sydämellä ja tuntuu kuin mulla olisi oikeasti paljon annettavaa näissä muille. Olen todella nuori, mutta sitäkin enemmän kokenut näissä asioissa. Vauvavuosi oli myös haasteellinen jo synnäriltä asti, joten siitäkin löytyisi hirmu paljon vertaistukea ja apua annettavaksi. Ainoa mitä olen miettinyt lähinnä kätilön työtä ajatellen on se kolmivuorotyö. En osaa oikein sanoa olisiko musta siihen, sillä mun perussairaudet vaativat aikalailla säännöllisyyttä, jotta ne pysyisivät tasapainossa. Sehän ei oikeastaan selviäisi kuin kokeilemalla ja toki paljon valkenisi opiskeluajalla ja työharkassa.

Ehkä ensimmäinen askeleeni unelmiani kohti voisi olla toipua ensisijaisesti keskenmenon komplikaatioista Fransin kanssa kotona samalla tehden yrittäjänä töitä. Voisin aloittaa erilaiset preppauskurssit ja opetella etenkin englantia ja matikkaa. Sairaanhoitajan kanssa työelämästä keskustelu avarsi näkemyksiäni entisestään. Jos toinen lapsi on tullakseen niin mieluusti jatkaisin hoitovapaata ja lähtisin viimeistään sen jälkeen opiskelemaan näitä juttuja. Ellei yrittäjyys sitten käännykin todelliseksi unelmatyöksi. Voi myös olla, että ehdinkin innostumaan opiskelusta niin paljon, että haen jo seuraavissa hauissa opiskelemaan.

Nähdään myös Instassa!

Lue myös:
Taaperon syysvaatteet
Miten äitiys on muuttanut mua?

-Iida

Miten äitiys on muuttanut mua?

Tajusin pari päivää sitten etten ole kirjoittanut vielä siitä miten äitiys on muuttanut mua. Kuitenkin tämä kysymys on ollut vuoden verran mielessä todella useinkin. Äitiys kasvattaa todella paljon jo ensimmäisen vuoden aikana. Kukaan ei voi olla mun mielestä mikään huippuosaaja heti alkuun vaan oppimisen taival on elämänmittainen. Tällä matkalla oppii pikkuhiljaa uusia asioita ja yhtäkkiä huomaakin miten moni juttu on muuttunut rutiineiksi, joita ei huomioi arjessa. Fransin myötä on saanut erilaista perspektiiviä moniin asioihin. Aiemmin maailmanlopulta tuntuneet asiat eivät tunnukkaan enää juuri miltään, eikä niitä jää enää pohtimaan ja harmittelemaan tunneiksi tai jopa päiviksi.

Mä olin ennen omaa lasta melkoinen stressaaja, pelkäsin ihan jatkuvasti pahinta ja muodostin päässäni painajaisia ahdistukseen asti. Itsessään lapsiarjen hektisyys jo vie mahdollisuuden saada kaikenlaisia pitkäkestoisia tunnemöykkyjä aikaan. Eri tunteiden hyväksyminen ja näyttäminen on muuttunut täysin sallituksi eikä päässä pyöri enää ajatukset vanhoista totutuista tavoista ettei saisi näyttää jotain tunnetta sellaisena kun se on. Tunteiden näyttämisen ja käsittelemisen taito on äärimmäisen tärkeää ja jos sitä ei osaisi itse ei pystyisi opettamaan lapsellekaan. Matias onkin huomauttanut mua useampaan kertaan miten musta on tullut äitiyden myötä huolehtivaisempi, empaattisempi ja lämpimämpi tyyppi. Uskon tunteiden käsittelyn taidon vaikuttaneen tähän suureen muutokseen. Olen oppinut olemaan itselleni hyvinkin armollinen ja pyrin järjestämään nykyään aikataulut niin ettei ole jatkuva kiire ja stressi. Näin saan pidettyä parempaa huolta mielestä.

On ollut yhtenä upeimpana juttuna ilo huomata miten oman kehonkuvan hyväksyminen on muuttunut. Vihdoin on oppinut arvostamaan itseä sellaisena kun on ja se helpottaa oloa huomattavasti. Epävarmuus on alkanut kadota ja olen oppinut olemaan paljon luontevammin oma itseni. Totta puhuen olen huomannut aina lapsia hoitaessani olevani enemmän ”kotonani” ja rennompi. Se oli jossain kohtaa jopa aivojeni nollaustapa ja se parhain rentoutus. Äitinä olen oppinut priorisoimaan asioita paremmin ja se muuten ärsyttää todella paljon itseäni, jos joku muu ajattelee kaikessa pistävän epäolennaisempia juttuja tärkeämpien edelle. Ennen lasta oli haastavaa niellä ne totuuden hetket, kun huomasi että olisi luovuttava jostain itselle tärkeästä jutusta. Nyt vuosi myöhemmin huomaakin, että vaatteissakin lapsen vaatehankinnat menee aina edelle ja itse kulkee ei niin säänmukaisissa varusteissa.

Isona muutoksena on ollut myös ajatukset elämän merkityksestä. Aiemmin en ehkä edes osannut täysin sanoittaa tai ajatellakaan mikä on just mun elämän merkitys ja mikä siitä tekee merkityksellisen. Nyt olen oppinut sen muuttuneen minäni avulla. Elämässä ei tarvitse olla aina jotain spesiaalia ja suurta eikä sen tarvitse olla jatkuvaa iloa ja onnea. En usko, että kenenkään elämä on pelkkää onnea vaikka ulkokuori näyttäisi siltä. Elämän merkitys on mulle olla onnellinen omalla tavallani just tässä ja nyt luoden sitä oman onnen polkua arjen pienistäkin hetkistä. Merkitys syntyy ympärillä olevista asioista ja tunteista. Vaikka tulee takapakkeja niin mulla on aina se onni perheestä. Unelmien mies ja oma lapsi oli elämäni suurimmat toiveet ja tavoitteet, jotka vielä toteutuivatkin.

-Iida

Ajatuksia kesästä

Onpa ollut rentouttavaa viettää useat päivät auringon lämmössä. Jatkuisipa tällaiset säät elokuun loppupuolella saakka! Käytiin viikonloppuna pitkästä aikaa mökillä ja reissu oli iltaan asti todella onnistunut, jonka jälkeen Fransin unet vaikeutuivat niin pahasti, että oli pakko lähteä ajamaan yötä vasten kotiin. Oli kuitenkin ihan parasta päästä valmiiseen ruokapöytään ja Frans pääsi testaamaan ensimmäistä kertaa saunomista ja uimista uimarenkaalla järvessä. Mökillä oli paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja käytiin moikkaamassa lehmiäkin. Ikävöin nyt jo mökkimaisemiin ja järvilintujen ääniä. Onneksi juhannuksena päästään takaisin.

Kesä on alkanut paljon sairastellen ja pahemmat hormonaaliset ongelmat ovat vaikeuttaneet arjesta selviytymistä. Odotan tältä kesältä erityistä stressittömyyttä ja monia rentouttavia päiviä. Toivon kovasti, että nämä päivät ovat tänä kesänä vielä edessä. Ainakin kesäksi on to do -listalla huikeita juttuja joista kerron kohta lisää. Mulla on ollut itseasiassa todella kova huoli omasta terveydestä, sillä lukuisista lääkärireissuista ja tutkimuksista huolimatta ei olla osattu löytää vielä syytä monenlaisille oireille. Osittain oireilut voisivat eriävien syiden seurauksena johtua munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä jota epäiltiin, mutta tämäkään ei selittäisi kuin ihan pienen murto-osan.

Kesän to do -lista

-Päiväreissu Yyterin hiekkarannalle
-Juhannusreissu mökille

-Häät ja häämatka vuoristoon
-Kasvohoito ja ripsien kestotaivutus
-Ravintolaan yksille juhlistamaan ystävän synttäreitä
-Fransin 1-vuotissynttärit

– 1-vuotis ja perhekuvaukset
-Suurena toiveena olisi road trip Hankoon tai Vanhaan Porvooseen. Uudenkaupungin päiväretki Isokarin majakalle vaikuttaa myös kiinnostavalta.

Oma vointi ja pelko siitä ettei hormonaalisten ongelmien vuoksi tulisi toista lasta ehkä jopa ollenkaan on saanut ajatukset myös oman kehon arvostukseen. Keho on tehnyt monta kuukautta upeaa työtä kantaessaan meidän miniä. Eikä ole ihme, että kehossa on muistoja edelleen siitä matkasta. Olen huomannut miten kesän tullen ajatukset harhautuvat taas bikinikroppaan. ”Millainen sen pitäisi olla” ja millaisessa kropassa nauttisin olostani rannalla. Haluaisin oppia nauttimaan omasta kehosta piilottamatta vatsan IBS:n suurta turvotusta tai lantiolle jääneitä muutamia raskauskiloja. On ollut haastavaa hyväksyä oma kroppa hieman erilaisena ja edelleenkään en pystyisi tuomaan esille sitä valtavaa turvotusta, joka muistuttaa mahaa kuin raskauden puolivälistä.

Aamuisin vatsa on ihan litteä kunnes taas syön aamupalan. Ehkä pitäisi oppia hyväksymään tämä kaikki tällaisenaan tsekaten kuitenkin vielä vatsaystävällinen ruokavalio kuntoon. Tämä on osa mua ja osa monen muunkin elämää. Eihän synnytyksestäkään ole kulunut vielä vuotta. Uskon treenaamisen ja runsaamman liikunnan lisääntyvän vauva-arjen ja oman terveyden haasteiden hellittäessä. Pitkään kävinkin 10km lenkeillä, pyöräilin ja vahvistin lihaksia. Nyt siihen on kuitenkin tullut taukoa. Se saa riittää meille kaikille, että yritetään parhaamme ja nautitaan kesästä omanlaisilla uniikeilla kropillamme. Meillä kaikilla on kehossa ”epäkohtia”, mutta loppuen lopuksi kukaan muu ei kiinnitä niihin huomiota saaman tapaan, kuin me itse.

Toivon kesältä paljon ulkoilua ja retkiä, auringonsäteite ja niiden kimmellystä vedessä. Odotan monia mökkireissuja, koivujen tuoksua ja lehtien havinaa. Saunailtoja puusaunan tunnelmassa ja järviuinteja järvilintujen laulussa. Hääpäivää, kun saan pukea unelmien mekkoni päälle ja Fransin ensimmäistä syntymäpäivä juhlapäivää. Fiilis kesästä on toiveikas ja nyt haluankin ottaa kaiken irti viime kesän mentyä raskaushaasteiden kourissa. Toivottavasti teillä siellä ruudun toisella puolella on kivoja kesäsuunnitelmia luvassa.

Nähdään myös Instassa!

-Iida

Miksi nuorena vanhemmaksi?

Mulle on ollut aina selvää, että haluan päälle parikymppisenä äidiksi. Tottakai tämän on mahdollistanut pitkä parisuhde. Ehkä iän puolesta tai jostain muusta syystä olen kohdannut ihmetteleviä katseita, hämmennystä somessa miten nuori olenkaan ja mulle ehkä se ärsyttävin juttu on ollut se miten aikuiset antavat hirveästi neuvoja lapsen hoitoon siihen sävyyn, kuin olisin lapsi. Paljon on tullut kuultua myös siitä, miten me ollaan Matiaksen kanssa nyt menetetty nuoruus, bileet ja seikkailu. Voin heti sanoa, että ei muuten pidä paikkaansa.

Koen, että lapsi on mahdollistanut elämässä paljon siis todella paljon! Olen saanut paljon oppia, olen kokenut olevani nyt juuri siinä paikassa tässä maailmassa, kun haluan olla. Tästä olen aina haaveilut. Mikään ei ole yhtä opettavaista, kun vanhemmuus. Fransin myötä ainakin mulla elämä ikään kuin vasta alkoi. Olen saanut ihan mahtavia ystäviä ja kavereita ympärille äitipiireistä. En ole ollut koskaan näin onnellinen, kun oman lapsen saatua.

Ehkä monikin voisi ajatella ettei meillä ole enää niitä sarja hetkiä, road trippejä, seikkailunhalua, intiimejä hetkiä, vapautta ym.. Nämä ovat kuitenkin hyvinkin arjessamme mukana päivittäin. Käydään edelleen rennosti road tripeillä, eikä ne ole muuttunut, kuin ajallisesti pysähtelyiden vuoksi. Välillä ruokitaan Fransia ja jatketaan taas matkaa ja hänkin on tuntunut nauttivan seikkailusta! Toki me ollaan myös opetettu syntymästä asti Frans meidän menevään arkeen.

Tottakai sitä pelkäsi tai jännitti, menettääkö lapsen myötä paljon. Ottaako se enemmän, kuin antaa. Haasteista huolimatta ainoa asia mikä muuttui paljon on ollut ehkä se oman ajan käyttäminen. On pakko priorisoida asioita ja pysyä aikataulujen päällä jaksottamalla tekemistä, se ei ole kuitenkaan ollut ongelma. Ennemminkin sanoisin, että vanhemmuus on opettanut lujahermoisuutta, muodostanut säännöllisen päivärytmin ja opettanut eri tavalla pitämään itsestä parempaa huolta.

Ennen kaikkea olen oppinut äitiydestä armollisuutta. Alkuun tuntui pahalta sanoa jo ennen äitiyttä matkassa mukana olleille kavereille, etten ehdi seuraavana päivänä soittelemaan tai aina näkemään. Voin suoraan sanoa menettäneeni kavereita. Osasin kuitenkin odottaa tätä ja tää kertoo mulle vain sen, ettei he ollut aitoja. Mulle jäi ainoastaan yksi kaveri heistä ja hänkin muutti kauemmas. Ollaan silti melko paljon yhteyksissä ja on ollut ihanaa huomata miten välimatkakaan ei ole vaikuttanut meihin ja on saanut ymmärrystä ettei aina vain jaksa tai ehdi panostamaan niin paljon.

Hullua miettiä miten Fransin muuttaessa myöhemmin kotoota pois me ollaan Matiaksen kanssa noin nelikymppisiä, jolloin edelleen elämää on vielä huimasti jäljellä! Voi jopa olla, että silloin kavereille on pari vuotta takaperin syntynyt esikoinen, kun me ehkä seikkaillaan kaksistaan ulkomailla. Nuoren vanhemmuuden plussana on myös oma jaksaminen. Nuori keho sietää paljon paremmin valvomista, heräilyjä ja jatkuvaa toimintaa arjessa. En lähde yleistämään, etteikö vanhemmat voisi jaksaa tätä kaikkea yhtä hyvin. Koen kuitenkin tämän olevan etuna.

Frans on saanut meidän välejä Matiaksen kanssa läheisimmiksi ja rakkauden täyteisimmiksi. Ajoittain huonosti nukutut yöt verottaa luonnollisesti myös parisuhdetta, mutta nämä on onneksi vain vaiheita. Kaiken kaikkiaan en voisi olla ikinä onnellisempi lapsen saannista tai korostaa liikaa sitä miten tämä oikeesti antaa niin uskomattoman paljon. Vaikka parisuhteessa olisi ollut syystä tai toisesta haasteita ja kaikki sanoisivat ettei siihen tilanteeseen voi hankkia lasta, niin meillä ainakin vanhat haasteet ovat takana päin. Frans jopa pelasti ne rypyt rakkaudesta, joita oli.

Jos sielä ruudun toisella puolella on nuoria lukemassa tätä niin olkaa rohkeita, antakaa perhe-elämälle yhdessä mahdollisuus jo nuorellakin iällä, jos siltä tuntuu. Älkää lukeko kaikkia nettipalstoja, mitä huonoa perhe-elämä tuo mukanaan vaan keskittykää vielä enemmän siihen kaikkeen positiiviseen ja hyvään. Se miten on mennyt muilla ei missään nimessä tarkoita, että niin menisi myös teillä. Jokainen vauva on erilainen ja tiiminä kumppanin kanssa voi selvitä melkein mistä vaan!

Loppuun haluan muistuttaa vielä yhdellä ärsyttävän kliseisellä asialla. Puhukaa, puhukaa, puhukaa ja jakakaa arjen työt 50/50. Kun vauvavuonnakin puhuu puolison kanssa ihan kaikesta mitä mielen päällä on olo helpottuu ihan oikeasti tällöin enemmän, kuin koskaan ja ratkaisuita löytää jopa nopeammin.

Ihanaa viikkoa teille!
-Iida

Puolet vauvavuodesta

Puolet vauvavuodesta on nyt takana, miten hullua!! En voi edes käsittää miten nyt mennään vain sama aika eteenpäin niin tää pikkutyyppi on jo täyttänyt vuoden. Ennen omaa lasta ei osannut oikein edes ymmärtää kaikkialla kuultua ”aika menee lapsen kanssa aivan silmissä”. Ennen aika tuntui menevän liian hitaasti, mutta jestas miten nopeasti nyt aika meneekään. Tuntuu, että jatkuvan uuden opettelun keskellä samalla väsymyksen painettua päälle, ei edes meinaa huomata ajan kulkua. Sitä havahtuu taas seuraavana kuukauden 10. päivänä Fransin olevan taas kuukauden vanhempi.

Aiemmin en ole ajatellut edes meille tulevan toista lasta, nyt voisin jopa sanoa välillä ikävöiväni kovastikkin niitä hetkiä, kun pieni vauva potkii masussa ja vastasyntyneen kanssa uuden arjen opettelua. Onhan Frans myös edelleen todella pikkuinen vauva, mutta kyllä sitä ajoittain haaveilee nelihenkisestä perheestä. Toisaalta taas en tiedä olisinko ihan varmasti valmis antamaan lapsiperhearkeen niin paljon aikaa mitä se tulisi vaatimaan. Yhden lapsen kanssa monia juttuja saa toteutettua varmemmin ihan rahallisesta näkökulmastakin ja tietää oman jaksamisen riittävän juuri ja juuri vaikeissakin vaiheissa. Olisi kyllä ihanaa kokea melko pienelläkin ikäerolla toisen lapsen kehitys jolloin kaikki tulisikin itseltä enemmän rutiininomaisesti.

Frans on ollut tämän puolivuotta jotain niin uskomatonta meidän elämässä, etten voi vain löytää edes sanoja. Hän on tuonut niin paljon onnea ja iloa vain olemalla pieni upea oma itsensä. Hän näyttää joka päivä taitojaan meille ja nauraa niin niin paljon, että ainakin äidin sydän on aivan sulaa. Hän on elämän suurin ja kaunein lahja, jonka eteen tekisin mitä vain. Frans on viimeisen kuukauden aikana oppinut kierimään, läiskyttämään kylvyssä vettä, löytämään jalkansa, kääntymään sängyssä, silittämään tunnustelukirjojen pehmeitä eläimiä sekä ryömimään meidän sängyssä. Ryömiminen ei ole vielä muualla edennyt kovasta yrityksestä huolimatta. Kuukauden aikana hän on maistellut entistä enemmän uusia makuja ja parin kuukauden ajalta maistelussa ovatkin olleet seuraavat raaka-aineet.

-porkkana
-bataatti
-peruna
-lanttu
-kukkakaali
-parsakaali
-kurkku
-maissi
-kesäkurpitsa


-hunajameloni
-luumu
-päärynä
-omena
-banaani
-taateli
-veriappelsiini
-aprikoosi
-persikka

-vadelma
-mansikka
-ruusunmarja
-mustikka

-ahven ja kuha
-lohi
-peura
-poro
-kalkkuna
-kana


-kaurapuuro ja Sinlac-erikoisriisipuuro

ps. Ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille!


Lue myös: Kuinka selvitä 4kk hulinoista & Pieniä yksityiskohtia


Vieritä ylös