raskaus

Taaperon nopeat välipalavinkit

Ollaan pikkuhiljaa saatu muutamia uusia ruoka-aineita Fransin ruokalistalle, mutta edelleen laajat allergiat E-koodeista lähtien vaivaavat arkea. Päärynä on kuitenkin yksi niistä joka on erityisen kovalla käytöllä eri muodoissa. Päätin pitkästä aikaa testailla uusia super nopeita ja helppoja välipaloja, joista jaan vinkit myös teille. Näitä ohjeitahan on helppo soveltaa erilaisilla tuotteilla.

Maidottomat, munattomat ja viljattomat letut

Vuohelan lettujauhoseospussillinen 150g (tehty riisijauhoon)
2dl päärynäsosetta

1 soseutettu banaani
ripaus suolaa
1rkl rypsiöljyä
5dl mantelijuomaa


Sekoita kaikki ainekset keskenään, anna turvota 30min ja paista minilettupannulla öljyssä.

Paistetut päärynä-kanelipalat

Kuori ja pilko omalle lapsellesi sopiva määrä päärynöitä. Paista pehmeiksi pienessä tilkassa rypsiöljyä ja lisää lopuksi ripaus kanelia.

Smoothie

Smoothiehan on kaikille tuttu ja tätä voi soveltaa niin monella tavalla. Meillä kuitenkin allergioita on niin paljon, että tehtiin smoothie ihan oman kaavan mukaan. Neljällä ainesosalla saatiin niin hyvä lopputulos, että kelpasi miehellekin!

1 päärynä
Runsaasti marjoja! meillä oli mustaherukkaa ja mustikkaa
Loraus mantelijuomaa

Marjariisi

1,5dl kasvipohjaista vispikermaa tai maidollista
3dl kylmää riisipuuroa
ripaus sokeria
oman maun mukaan marjoja tai hedelmänpaloja

(Jos lapsellesi sopii maidollinen rahka niin kannattaa tehdä ohjeesta marjariisirahka lisäämällä joukkoon 500g maitorahkaa) Joitain vegaanisia rahkoja on myös, mutta en itse ole vielä löytänyt hyvän makuista.

Vispaa kerma ja sekoita se muiden aineksien joukkoon. Tarjoile kylmänä!

Nähdään myös Instassa!

Lue myös:
Luomuruokaa vauvalle
Allergiaelämää vauvan kanssa

-Iida

Kuulumisia ja keskenmenosta palautuminen

Mitä kuuluu meidän taaperolle? Entä muuten arkeen ja keskenmenosta palautumiseen?

Viimeinen kuukausi on hujahtanu läpi ihan silmänräpäyksessä ja pian eletäänkin jo syyskuuta! Oon innoissani syksystä ja epäonnisista käänteistä huolimatta jälleen erityisen inspiroitunut tästä vuodenajasta ja etenkin tulevasta kuukaudesta. Syksy on aina uuden alkua itselle ja kesän jälkeen ruska, viilenevät ilmat, aamu-usva, saunaillat ja rennot neuleet tuntuvat erityisen hyvältä. Tekee niin hyvää haistella raikasta syksyistä ilmaa kuuma kahvikupillinen kädessä. Odotan innolla tulevaa viikonloppua ja venetsialaisia joita mennään viettämään mökille. Useina vuosina ollaan unohdettu venetsialaiset, mutta vihdoin olisi aika juhlistaa mökkikauden päätösjuhlaa. Tarkoituksena olisi saunoa, syödä hyvää ruokaa, rentoutua ja ajaa enduroa.

Fransin kuulumiset:

Frans täytti viime kuussa yksi vuotta ja käytiin tämän viikon alussa 1v neuvolassa. Siellä kaikki meni hyvin ja taitoja on ikään nähden huimasti. Frans onkin ollut ihanan ylpeä uusista taidoistaan, jotka on näytettävä aina kavereille, mammalle, kummitädille ja milloin kenellekin. Taitoja ja kehittymistä on ollut tähän mennessä ihaninta seurata just nyt, kun monet taidot ovat myös erityisen suloisia. Vihdoin ollaan päästy myös tekemään kunnolla juttuja yhdessä ja siitä jos jostain nautin. 😍 Meillä tulee taitoja yleensä paljon kerralla ja ne tuleekin sen myötä usein uniin. Etenkin päiväunet ovat haasteellisia pienissä pätkissä nukuttuja. Pituutta Fransilla oli tullut tällä kertaa vähän enemmän kerralla ja kasvu ollut tasaista hänen kasvukäyrällään.

Nyt tuli myös rokotukset ja seuraavat saadaankin vasta puolen vuoden päästä. Rokotteiden kanssa on mennyt toistaiseksi suhteellisen helposti. On ollut lähinnä kuumeilua, väsymystä ja ruoka ei ole maistunut normaaliin tapaan. Toistaiseksi nämä rokotteet eivät ainakaan pahentaneet refluksia tai tehnyt ripulia, mutta varoiteltiin että osa oireista voi ilmaantua vasta viikon kuluttua. Fransin rauhallisuus rokotteiden myötä on ollut nyt keskenmenosta palautuessa etu jos niin voisi sanoa. Toivottavasti kuitenkin pieni paranee nopeasti ja pääsee jatkamaan riehakkaita leikkejää!

Keskenmenosta ja komplikaatioista palautuminen:

Viimeisin keskenmeno on ollut rankempi mitä ikinä osasin odottaa. Ajattelin kaiken olevan ohi kuolleen sikiön keskeytyksen jälkeen. Lopulta lääkkeellinen keskeytys kuitenkin epäonnistui. Valittelin kovista kivuista, päivät ja yöt meni maksimi määrin särkylääkkeiden kanssa ja sekään ei auttanut. Tyksin toimesta päätettiin kuitenkin odottaa, sillä kohtuun jäävän materiaalin pitäisi oirehtia erityisen korkealla kuumeella ja runsaalla vuodolla. Kivut koveni entisestään enkä kestänyt niitä enää mitenkään päin. Lopulta pääsin Tyksiin osastolle ja tulehdusarvot olikin korkeat. Kaikki viittasi kohtutulehdukseen ja ultrassa selvisikin kohdussa olevan edelleen jäämiä raskausmateriaalista. Naistenpoli oli kuitenkin tässä vaiheessa niin kiireinen, että lähettivät mut kotiin ja sanoivat soittavansa, kun saavat otettua mut vastaan.

Sain kirurgiseen kaavintaan ajan seuraavalle päivälle. Sain vihdoin pienen toivonjyväsen kaavinnasta. Ehkä vihdoin palautuminen voi alkaa ja uutta raskautta voikin yrittää pian. Yleensähän kaavinnas onnistuvat ongelmitta ja hcg-hormoni lähtee nopeastikin laskuun. Pari päivää kaavinnan jälkeen meni tilanteeseen nähden ihan hyvin. Vuoto alkoi loppumaan ja kivut hellittivät ainakin pääosin. Tiputteluvuotoa alkoi tulla uudelleen, kivut kovenivat ja lämpö nousi. Soitin naistenpolille ja sain taas sen klassisen vastauksen ” Odotetaan vielä jos luonto hoitaisikin tämän.” Tänään päädyin kuitenkin istumaan jälleen Tyksin penkille. Odotettiin labroja ja odotin taas epätoivossa allapäin vuoroani miettien mitähän tällä kertaa löytyy? Onko taas uusi komplikaatio?.

Niinhän siinä jälleen kävi, että kaavinta oli epäonnistunut. Siis kaikki sekin tuska oli turhaa…Lääkäri ultrasi kaavinnan jälkeenkin eikä kohdussa hänen mukaansa näkynyt mitään. Nyt sieltä löytyi kuitenkin taas hyytymää ja istukkaa edelleen. Jouduin toistamiseen lääkkeelliseen keskeytykseen. Pelkäsin joutuvani tähän uudelleen ja kokevani taas ne karmivat kivut oksentaen kaiken mahdollisen ulos. Istun parhaillaan sängyllä kirjoittaen tätä tekstiä ja joudun taas toteamaan jonkin menneen pieleen ainakin todennäköisesti. Lääkkeet eivät ole edistänyt tilannetta mitenkään ja päädyin soittamaan miljoonannen kerran naistenpolille mitä nyt vuorostaan tehdään. Kukaan ei tiedä ja huomenna olen taas yhteydessä polille. Seuraavana operaationa on kohdun tähystys ja seuraava kontrolli aika olisikin ollut ensi torstaille kaiken mennessä hyvin.

Mulla ei enää meinaa vaan riittää sanat tähän. Miten komplikaatioita tulee kerta toisensa jälkeen ja miksi aina mut laitetaan kivuissa takaisin kotiin odottamaan luonnon hoitavan asian olettaen, että saisin tietenkin samassa hoidettua taaperon. Mieshän ei saa näistä kuitenkaan sairaslomaa. Onneksi yksi asia onnistui mutkitta ja sain keskusteluapua naistenpolilta jo ensi viikolle. Se motivoi mua ja ehkä sitten saan taas enemmän toivoa ja pääsen irti jatkuvista painajaisista sekä huonosti nukutuista öistä. Jos vaan päästään viikonlopuksi mökille viettämään niitä venetsialaisia niin se jos jokin tulee tekemään erityisen hyvää.😍 Mulla on myös osteopaattiaika varattuna niin saa omaa kehoakin huollettua. Kuntoutumisen myötä alan varmasti treenaamaan myös säänöllisesti kotona tai jopa salilla.

-Iida

Pieni enkelimme

Olen pitänyt jo pidempään sometaukoa monenlaisista syistä. On kuitenkin yksi erityinen syy, josta halusin tulla kertomaan teille. Aihe on todella kirpaiseva ja raskas, mutta erityisen tärkeä. Mun oli tarkoitus kertoa teille tällä viikolla mitä ihanimpia uutisia, että meille olisi tulossa alkuvuodesta perheenlisäys. Oltiin asiasta niin onnellisia! Mikä valonpilkahdus tämän vuoden takaiskujen synkkyydessä. Enpä uskonut matkaan tulevan muuttujia ja etten tulekaan kertomaan teille ilouutistamme. Käytiin varhaisultrassa jo aiemmin, jossa vauvalla oli kaikki hyvin. Voi miten ihanaa oli pitkästä aikaa kuulla sydänäänet – tuntui kuin omaan kroppaan olisi tullut vielä yksi puuttuva palanen lisää. Myöhemmin käytiin ultrassa uudelleen ja sydänääniä ei enää kuultu, vauva oli menehtynyt…💔 Eka kolmannes alkoi vetelemään viimeisiään ja kaikki hajosi yhtäkkiä palasiksi.

Ennen Fransia sain ensimmäisen keskenmenon, joka lähti itsestään käyntiin. Sen jälkeen onneksi saatiin toivottaa mitä huipuin minimies tervetulleeksi maailmaan, jonka jälkeen hedelmällisyyteen liittyviä takaiskuja onkin tullut toistuvasti. Tuli tuulimunaraskaus, joka keskeytettiin lääkkeellisesti, liuta biokemiallisia raskauksia, epäily keskenmenosta ja nyt taas keskenmeno. Tuulimunaraskauden keskeytyksen jälkeen kuukautiskierto ikään kuin pysähtyi eikä kuukautisia enää kuulunut. Tehtiin tutkimuksia ja pois suljettuna on ainakin endometrioosi ja monirakkulaoireyhtymä. Laaja verenkuva katsottiin tietty myös. Viimeisimpänä testinä tehtiin kromosomitutkimus mulle sekä Matiakselle ja niiden tuloksia odotellaan vielä. Lääkäri oli hyvin ihmeissään miten saimme Fransin ja miten näin nuorilla on käynyt näin monta kertaa näin huonosti.

Viimeisin kuva ”pikusta” joka ehdittiin saamaan.

Kuukautisia alettiin käynnistää lääkkeellisesti ja onnekseni tuolloin sain pitää kädessäni kauan odotettua positiivista raskaustestiä. Sitä ennen olin pitänyt kädessäni biokemiallisista raskauksista johtuvia positiivisia testejä ja liikaa niitä negatiivisia. Halusin toivoa ja uskoa, että vihdoin alkuvuodesta saamme pitää pikkusisarusta sylissämme, mutta epäonnen saattelemana saimme hänet liian aikaisin. 👼🏼 Ei ollut vieläkään meidän aikamme ja se sattuu paljon… Raskauden keskeytys oli todella rankka. Se eteni odotettua rajummaksi ja verta tuli aivan järjettömästi. Sairaalassa onneksi saatiin verentulo suonensisäisillä lääkkeillä hoidettua. Palautuminen ei ole mennyt vielä erityisen hyvin ja kipuja on ollut paljon, eikä lainkaan ihme, sillä keho joutui taas kerran tekemään suuren työn.

Fransin synnytyksestä oppineena päätin heti varailla osteopaattikäyntejä. Henkinen palautuminen vie paljon aikaa, eikä tällaisista pääse ikinä kokonaan yli. Mun mielestä niin ei ole ehkä tarkoituskaan. On kuitenkin kyse omasta lapsesta ja itse haluan pitää hänet ikuisesti muistoissa ja käydä häntä muistolehdossa muistamassa. Just nyt elämä tuntuu erityisen pahalta ja koko vuoden se on tuntunut rankaisevalta. Meitä on varmasti paljon samassa tilanteessa ja onneksi voimme jakaa vertaistukea toinen toisillemme. Ehkä jonain päivänä saamme vielä onnistuneesti toisen lapsen. Ainakin lääkärit yrittävät tehdä nyt kaikkensa ja tutkimuksia tehdään tarpeen mukaan lisää. Helpottaa tietää, että meidän ”piku”-vauva pääsi sairaalapapin käsissä ryhmätuhkaukseen ja nyt voimme käydä muistamassa häntä perheenä.

”Punainen viiva testissä tuo, kertoi sinun tulevan meidän luo. Onnessamme olimme, sua ilolla odotimme.

Sinua rakkaani niin jo kaipasin, pian saisin sinut aarteni kultaisin. Mut oli luojan suunnitelma toinen, mitä tuskin koskaan ymmärtää voinen.

Sinä synnyit rakas lapseni, kuolleena tulit syliini. Olit enkeli pienoinen, siitä heti olin tietoinen.

Olit niin pieni ja hento, elämäsi lyhyt kuin tähdenlento. Luonamme vietit vain pienen hetken, teit maailmaan pienen enkeliretken.

Susta luopua millään voinut olis en mutta ken saattoi arvata sen, että taivaassa oli paikka sulle, enkelille pienelle rakastetulle. ”

– Iida

Ajatuksia kesästä

Onpa ollut rentouttavaa viettää useat päivät auringon lämmössä. Jatkuisipa tällaiset säät elokuun loppupuolella saakka! Käytiin viikonloppuna pitkästä aikaa mökillä ja reissu oli iltaan asti todella onnistunut, jonka jälkeen Fransin unet vaikeutuivat niin pahasti, että oli pakko lähteä ajamaan yötä vasten kotiin. Oli kuitenkin ihan parasta päästä valmiiseen ruokapöytään ja Frans pääsi testaamaan ensimmäistä kertaa saunomista ja uimista uimarenkaalla järvessä. Mökillä oli paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja käytiin moikkaamassa lehmiäkin. Ikävöin nyt jo mökkimaisemiin ja järvilintujen ääniä. Onneksi juhannuksena päästään takaisin.

Kesä on alkanut paljon sairastellen ja pahemmat hormonaaliset ongelmat ovat vaikeuttaneet arjesta selviytymistä. Odotan tältä kesältä erityistä stressittömyyttä ja monia rentouttavia päiviä. Toivon kovasti, että nämä päivät ovat tänä kesänä vielä edessä. Ainakin kesäksi on to do -listalla huikeita juttuja joista kerron kohta lisää. Mulla on ollut itseasiassa todella kova huoli omasta terveydestä, sillä lukuisista lääkärireissuista ja tutkimuksista huolimatta ei olla osattu löytää vielä syytä monenlaisille oireille. Osittain oireilut voisivat eriävien syiden seurauksena johtua munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä jota epäiltiin, mutta tämäkään ei selittäisi kuin ihan pienen murto-osan.

Kesän to do -lista

-Päiväreissu Yyterin hiekkarannalle
-Juhannusreissu mökille

-Häät ja häämatka vuoristoon
-Kasvohoito ja ripsien kestotaivutus
-Ravintolaan yksille juhlistamaan ystävän synttäreitä
-Fransin 1-vuotissynttärit

– 1-vuotis ja perhekuvaukset
-Suurena toiveena olisi road trip Hankoon tai Vanhaan Porvooseen. Uudenkaupungin päiväretki Isokarin majakalle vaikuttaa myös kiinnostavalta.

Oma vointi ja pelko siitä ettei hormonaalisten ongelmien vuoksi tulisi toista lasta ehkä jopa ollenkaan on saanut ajatukset myös oman kehon arvostukseen. Keho on tehnyt monta kuukautta upeaa työtä kantaessaan meidän miniä. Eikä ole ihme, että kehossa on muistoja edelleen siitä matkasta. Olen huomannut miten kesän tullen ajatukset harhautuvat taas bikinikroppaan. ”Millainen sen pitäisi olla” ja millaisessa kropassa nauttisin olostani rannalla. Haluaisin oppia nauttimaan omasta kehosta piilottamatta vatsan IBS:n suurta turvotusta tai lantiolle jääneitä muutamia raskauskiloja. On ollut haastavaa hyväksyä oma kroppa hieman erilaisena ja edelleenkään en pystyisi tuomaan esille sitä valtavaa turvotusta, joka muistuttaa mahaa kuin raskauden puolivälistä.

Aamuisin vatsa on ihan litteä kunnes taas syön aamupalan. Ehkä pitäisi oppia hyväksymään tämä kaikki tällaisenaan tsekaten kuitenkin vielä vatsaystävällinen ruokavalio kuntoon. Tämä on osa mua ja osa monen muunkin elämää. Eihän synnytyksestäkään ole kulunut vielä vuotta. Uskon treenaamisen ja runsaamman liikunnan lisääntyvän vauva-arjen ja oman terveyden haasteiden hellittäessä. Pitkään kävinkin 10km lenkeillä, pyöräilin ja vahvistin lihaksia. Nyt siihen on kuitenkin tullut taukoa. Se saa riittää meille kaikille, että yritetään parhaamme ja nautitaan kesästä omanlaisilla uniikeilla kropillamme. Meillä kaikilla on kehossa ”epäkohtia”, mutta loppuen lopuksi kukaan muu ei kiinnitä niihin huomiota saaman tapaan, kuin me itse.

Toivon kesältä paljon ulkoilua ja retkiä, auringonsäteite ja niiden kimmellystä vedessä. Odotan monia mökkireissuja, koivujen tuoksua ja lehtien havinaa. Saunailtoja puusaunan tunnelmassa ja järviuinteja järvilintujen laulussa. Hääpäivää, kun saan pukea unelmien mekkoni päälle ja Fransin ensimmäistä syntymäpäivä juhlapäivää. Fiilis kesästä on toiveikas ja nyt haluankin ottaa kaiken irti viime kesän mentyä raskaushaasteiden kourissa. Toivottavasti teillä siellä ruudun toisella puolella on kivoja kesäsuunnitelmia luvassa.

Nähdään myös Instassa!

-Iida

2020 viimeinen

On 2020 vuoden toiseksi viimeinen päivä, ajatuksia tästä vuodesta on niin paljon mielen päällä. Tämä vuosi on ollut vaikeaa aikaa todella monille, itselleni kuitenkin elämäni parasta aikaa. On ollut pelkoa, onnenkyyneliä, rakkautta, vaikeimpia sekä upeimpia hetkiä. Tähän vuoteen on mahtunut ihan ennätys paljon suuria asioita. Samalla olen kerännyt motivaatiota sekä luottamusta uudenlaiseen arkeen ja unelmiini ihan uudella tavalla.

Olen oppinut tämän vuoden aikana itsestäni uskomattoman paljon – millainen olen äitinä ja mitä haluan jatkossa elämältä ja unelmilta. Olen oppinut nauttimaan hetkestä ja arvostamaan itseäni sellaisena kuin olen. Vihdoin olen oppinut antamaan löysää itselleni väsyneimmillä hetkillä – olemaan miettimättä niin paljoa muita ja oppinut miten kaikki ei mene aina ollenkaan niin kuin haluaisi ja silti on jatkettava eteenpäin liikaa murehtimatta.

Odotusajan kuva: ellitoivonen.net

Vuoden kohokohtina on ollut tietenkin raskaus, esikoisen syntymä ja sen myötä perhe-elämä. Tätä kaikkea rakastan todella paljon niillä haastavillakin hetkillä. Nämä ovat ehdottomasti olleet elämäni parhaimmat kokemukset enkä luopuisi tästä arjesta mistään hinnasta ❤️. Vuosi sisälsi muuton ensimmäiseen omaan kotiin ja pääsimme remontoimaan tästä meidän näköisen ihanan kodin. Päätimme mennä ensi vuonna naimisiin ja täydellinen morsiuspukukin on jo löytynyt.

Yhtenä suurena juttuna on ollut myös tulevaisuuden työkuvioiden selviäminen, ainakin joiltakin osin. Päätin, että sisustusala saa jäädä taakse ja luvassa on toivottavasti täysin uudet kuviot, juuri sellaiset joita olen pitkään kaivannutkin. Olen etsinyt paikkaani tulevaisuudennäkymistä ja tuntuu, että olisin oikeasti löytänyt sen oman polkuni ja arvoni kunnolla.

Tänä vuonna olin yhteydessä läheisten ja ystävien kanssa enemmän kuin koskaan! Koronan aikaan läheisten merkitys on muuttunut entistä suuremmaksi ja tähän on tietty vaikuttanut oma lapsikin. Oon erittäin valmis uuteen vuoteen ja odotankin ensi vuotta eniten kaikista. Mikä parasta, saan viettää tulevat vuodet mitä upeimman minimiehen ja tulevan aviomiehen kanssa ❤️. Kiitos kaikille teille blogini lukijoille ja Instagram-seuraajille, joita on tullut vuodessa yli puolet lisää. Kiitos läheisille tuesta ja ymmärryksestä, olette rakkaita! Ihan mielettömän upeaa ja unelmien täyteistä uutta vuotta 2021 🥂.

-Iida

35 päivää jäljellä

Tänään raskautta on jäljellä 35 päivää ja virallinen äitiyslomani alkoi! Töissähän en ole nyt muutenkaan ollut henkilökohtaisista syistä, joten olen saanut tietyllä tapaa lomailla jo pidempään. Tämä on ollut itselle todellinen pelastus raskauden aikana, koska lepääminen päivien aikaan on ollut tietty helpompaa. Äitiysloman ensimmäinen päiväni alkoi uuden äitikaverin kanssa lounastamalla, kun kävimme syömässä Turun Kembuz cafessa.

Oli ihanaa päästä vaihtamaan kuulumisia ja höpöttelemään kunnolla, ennen kuin meidän vauvat on syntynyt❤️. Seuraavaksi treffataankin varmaan jo vauvat mukana. Ihan hullua!!❤️ Tänään myös Matiaksella alkaa loma ja sen kunniaksi käydään nauttimassa kesäillasta Naantalissa. Suunnitelmissa olisi käydä vanhan kaupungin Amandis -kahvilassa herkuttelemassa vohveliannokset, joita olen himoinnut niiin pitkään!

Kävin eilen Lohjan synnärillä lääkärin vastaanotolla, jossa vauvan tämän hetkiseksi painoarvioksi annettiin 2363 g. Hän kasvaa hieman keskikäyrän alapuolella, mutta ei onneksi paljoa. Menin käynnille perustarkastuksen lisäksi myös kovien kipujen ja supistelujen vuoksi. Nämä ovatkin vallannut arjen nyt lähes kokonaan, enkä pysty juurikaan mitään enää tekemään. Keskustelimme käynnillä käynnistysmahdollisuudesta, sillä kipujeni takana on muun muassa perussairauteni, jotka vaatisivat hoitomuotoja, joita ei voida raskauden aikana toteuttaa. Kohdunkaulaa oli edelleen hyvin jäljellä, mutta pientä avautumista oli alkanut tapahtua eikä kyllä ihme, sillä tuntemukset onkin ollut sen mukaiset 😀.

Tänään sain tiedon lääkäriltä käynnistyksestä, joka toteutetaan viimeistään rv39 (38+0), sillä vauva ei tarvitsisi tässä kohtaa kuitenkaan erityisiä hoitotoimenpiteitä ja oma terveys on monestakin syystä jo todella huono. Toki vointi tuntuu varmasti entistä huonommalta ja väsyneeltä, kun en saa enää nukuttua kipujen vuoksi, mutta onneksi ollaan jo todella loppusuoralla. Meidän pienestä tuleekin siis todennäköisesti elokuinen! Otan lähiaikoina myös kohdunkaulan kypsyttämisen avuksi vyöhyketerapian, jossa aktivoidaan tiettyjä kehon pisteitä. Innolla odotan saadaanko tällä pikkuhiljaa edistymistä aikaan, ettei tarvitsisi aloittaa käynnistystä lääketieteellisin keinoin. Olisi mukavaa saada synnytys käyntiin luonnollisemmin, jotta ei tuotettaisi lisäkipua erilaisilla käynnistysmenetelmillä.

Olen suunnitellut nyt jättäväni blogin pääosin tässä kohtaa pienelle tauolle. Ehkä tulen vielä kirjoittelemaan ennen synnytystä tänne joitain kuulumisia vointini mukaan. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että keho alkaa todella vaatimaan lepoa, eikä ajatus virtaa enää yhtään samalla tavalla 😀. En kuitenkaan pidä mitään täys sometaukoa, sillä tämä on itelle niin mieluista hommaa, mutta tässä vaiheessa raskautta entistä rennommalla otteella! Nyt on luvattu hetkeksi taas niin hyvää säätä, että kelpaakin lomailla ja rentoutua!

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua just sulle siellä ruudun toisella puolella ❤️. Palaan blogin puolelle viimeistään, kun ollaan päästy kunnolla kotiutumaan vauvan kanssa ❤️.

Kuvat: ellitoivonen.net

-Iida

Isyyspakkaus

Me äidit saadaan odotusajalla äitiysavustus joko äitiyspakkauksena tai rahana, mutta tasa-arvo ei kohtaakkaan isien kohdalla. Halusin muistaa Matiasta tasa-arvon merkeissä pienellä isyyspakkauksella, joka on mielestäni ihan super ihana idea ❤️. Isät jää muutenkin raskausajalla melko taka-alalle, joten tämä on vauvakuplan keskellä kiva osoitus myös siitä, että heidätkin muistetaan.

Isyyspakkauksia tehdään todella paljon erilaisia ja itse päätin jättää pakkauksesta kaikenlaiset vauvan hoitotarvikkeet pois, sillä niitä riittää muutenkin. Kokosin pakkauksen kaikista pienistä piristävistä asioista ja tarvikkeista vauvan ja isän yhteisiin hetkiin. Aloitin tämän teon jo itseasiassa toisen kolmanneksen aikana, mutta joku aika sitten saapui viimeiset tuotteet postissa ja annoin isyyspakkauksen meidän 6. vuosipäivänä.

Pakkauksen sisältö:

-Hyvää yötä, hyvää huomenta-kirja, jonka sivuille on kiinnitetty käsin tunnusteltavia pintoja esimerkiksi erilaisiin eläimiin.

-Vauva-omistajan opas-kirja. Tämä taitaa olla isyyspakkauksissa nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus 😀. Kirjassa on siis huumori tyyliin kirjoitettu vauvan hoitoon liittyviä ohjeita.

-Kylpyleluja

-Isi-kahvikuppi. Tilasin käsintehdyn kahvikupin Kustavin savipajalta ja samaan tilaukseen tilasin jo itselleni äiti-kahvikupin.

-Body vauvalle. Halusin tässä erottua joukosta, enkä ostanut ns. perinteistä ”i love you dad”-vaatteita, vaan bodyn jolla on Matiakselle suurempi merkitys. Hänen harrastuksiin on kuulunut pikkupojasta lähtien kaksipyöräiset ja tällä hetkellä pihastamme löytyykin Suzuki moottoripyörä. Mikä olisikaan siis ollut parempi idea, kuin Suzuki aiheinen body ❤️.

-Lemppariherkut ja kofeiinipitoiset juotavat kuuluvat myös yleensä isyyspakkaukseen, joten pitihän niitä ostaa myös muutamat! Arjen vaikeita hetkiä helpottamaan pakkauksesta löytyy Löfbergs maapähkinä kahvia, Fazer suklaa-lakritsipalloja, Fazer maapähkinäsuklaata ja yksi lemppariolut eli Peroni.

-Lisäksi tein lahjakortteja 6kpl.

1.”Käytä kortti, kun haluat kahdenkeskeistä laatuaikaa treffi-illan merkeissä.”

2.”Tämä kortti oikeuttaa yhteen vapaailtaan kavereiden kanssa!”

3.”Käytä kortti, kun haluat peli-illan ilman häiriötekijöitä.”

4.”Käytä kortti, kun haluat omaa aikaa. Lähdetään minin kanssa vaikkapa vaunulenkille.”

5.”Tällä kortilla voit päästää mut irti vauvakuplasta tuulettumaan esim. kaverin luokse tai viihteelle.”

6.”Tällä kortilla vapaudut yhdestä vaipanvaihdosta.”

-Iida

6. vuosipäivä

Eilen vietettiin meidän kuudennetta vuosipäivää ja nämä kuusi vuotta on ollut ehdottomasti elämäni parhaimmat vuodet erilaisista haasteista huolimatta❤️. Kuusi vuotta sitten, en osannut aavistaakaan, että löytäisin itselleni tuollaisen miehen, joka tekee jokaisesta päivästä paremman, auttaa tarpeen tullen erilaisissa tilanteissa, jonka kanssa voin nauraa mitä hölmöimmille jutuille. Hän koittaa huonoillakin hetkillä löytää positiivisuutta vaikken itse siihen pystyisi, tsemppaa ja näyttää joka päivä arvostusta sekä rakkautta. Häntä en vaihtaisi mihinkään ❤️.

Olemme saaneet kokea yhdessä monenlaiset seikkailut niin Suomessa kuin ulkomailla ja nauttia täysin rinnoin toisistamme. Ollaan toteutettu yhdessä unelmia ja toteutetaan varmasti vielä monia lisää. Miten upeaa onkaan ajatella, että ihan pian meillä on yhteinen lapsi, jonka kanssa saamme jakaa tämän rakkauden ja seikkailun täyteisen arjen. Ollaan saatu aikaan yhdessä jotain niin hienoa, jota ei voi sanoin kuvailla.

Eilen käytiin Rauman vanhassa kaupungissa syömässä Kalatorilla super hyvät annokset ja kävelemässä sen verran mitä tämän hetkinen vointi sallii. Olipa ihanaa käydä lämpimänä kesäpäivänä ihastelemassa mukulakiviteiden varsilta löytyviä puutaloja! Kesäfiilis pääsee ihan omille ulottuvuuksilleen tuollaisissa maisemissa.

Ihanaa viikonloppua! ps. kengät on vaihtanut selkeästi tyyliään raskauden turvotusten myötä 😀

-Iida

Vauvan sukupuoli -ultra ja uskomukset vs. todellisuus

Olen viime aikoina pikkuhiljaa sulatellut itselle suurehkoa asiaa, jota jotenkin en vielä ole pystynyt tuomaan somessa esille. Nyt kuitenkin koen, että on oikea hetki kertoa uutisista, jotka saimme joku aika sitten kuulla yllättäen raskauden ultrassa rutiinikäynnillä Lohjan äitiyspolilla. Tällä hetkellä mennään raskauden viimeisellä kolmanneksella raskausviikolla 33. Olenkin aiemmin jo maininnut useampaan otteeseen, että meille olisi syntymässä terve tyttö syyskuun alussa. Ollaan oltu tässä uskomuksessa noin. raskausviikolta 12-13 asti ja kutsuttu meidän pikkuista meidän kesken nimellä, tässä vaiheessa tietty laitettu huone kuntoon ja ostettu vaatteet ihanissa tyttömäisissä sävyissä ja kuoseissa❤️.

Nyt kuitenkin näin alle pari kuukautta ennen laskettua aikaa saimme kuulla, että jotenkin ihmeen lailla vauva on onnistunut rakenneultrankin läpi piilottamaan todellisen sukupuolensa ja lääkärin sanoin meidän ”99% varma” tyttö muuttuikin pojaksi. Viime äitiyspoliultrauksen aikana viimeisillä minuuteilla sanoin naurahtaen lääkärille, että onhan hän edelleen se meille ”luvattu” tyttö, nyt kun on lukenut somessa paljon tarinoita miten sukupuoli onkin synnytettyä eri mitä on sanottu. Lääkäri menikin todella vaikeaksi ja varovasti sanoi, että ”eeeihän tämä tyttö ole vaan aivan selkeä poika”. En mitenkään voinut uskoa kuulemaani siinä hetkessä, ajattelin vain että lääkärin täytyy olla väärässä, sillä tyttöä luvattiin tosiaan rakenneultrassakin. Oma fiilis, leikkimieliset sukupuolitestit, vanhan kansan uskomukset, kiinalainen syntymäkalenteri ja raskausoireet viittasivat kaikki tyttöön.

Tätä uutista on nyt sulateltu pidempään, sillä tottakai näin pitkillä viikoilla se oma muovaantunut mielikuva tytöstä, fiilistelyt ja tytölle ostetut jutut ovat olleet niin vahvana mielessä, ettei niistä ole helppoa päästää irti. Tämä on ollut itselle suuri elämän opetus siitä, miten tällaisissakaan tilanteissa mitään ei pitäisi suunnitella pitkälle etukäteen ja miten pitäisi osata vaan kaikista ultrauksista ja niistä lääkärin ”varmoista” toteamuksista huolimatta sanoa itselle miten kaikki voi olla elämässä mahdollista. Ollaan osteltu nyt pojalle sopivia vaatteita, pakattu tytön vaatteet säilöön ja päivitelty hieman huoneen piensisustusjuttuja enemmän sukupuoleen sopivammaksi. Kaikki alkaa olla siis pikkuhiljaa häntä varten valmista ja odottelen postipaketteja saapuvaksi kotiin❤️.

Niin kuin tuossa mainitsinkin, etten uskonut kuulemaani äitiyspolin ultrassa, niin päätimmekin eilen käydä Vantaalla Kaunis Odotus -nimisessä paikassa 3D-ultrassa tarkistuttamassa sukupuoli ja fiilistelemässä vielä yhdessä meidän pientä rakasta. Koronan vuoksi Matias ei ole päässyt juuri mihinkään käynneille mukaan, joten tämä käynti oli mitä loistavin tähän hetkeen. Olin kuullut Kauniista Odotuksesta niin paljon hyvää, että oli pakko päästä kokemaan tämä paikka myös itse ja voin todella lämpimästi suositella tätä kaikille odottaville äideille. Paikka oli niin kotoisa, lämminhenkinen ja Tiina oli todella ammattitaitoinen! Ehdottomasti paras käyntikokemus kaikista raskausajan käynneistä!! Suurena plussana vielä se, että saatiin käynniltä tikulle 3D-videota ja kuvia vauvasta muistoksi❤️.

Haluan vielä muistuttaa teitä kaikkia odottavia äitejä siitä, miten useammat lääkäritkin voi olla väärässä ja miten netin syövereistä löytyvät tekstit sukupuolen uskomuksista ovat oikeasti nyt ihan todistetusti täysin leikkimielisiä juttuja. Niihin ei pitäisi missään kohtaa ”luottaa/uskoa” täysin, ei edes siihen omaan vahvaan fiilikseen vauvan sukupuolesta. Listaankin tähän alle nyt miten itsellä meni nämä uskomukset vs. todellisuus jutut 😀.

Uskomukset vs. todellisuus

Kiinalainen syntymäkalenteri-

Uskomuksen mukaan kalenteri ennustaa vauvan sukupuolen. Tarina kertoo, että syntymäjärjestelmä kehiteltiin Kiinassa yli 700 vuotta sitten. Kalenterista katsotaan hedelmöityskuukausi ja odottavan äidin ikä. Itsellä kalenteri näytti tyttöä.

Sooda-testi-

Muistaakseni tämä oli joskus muinoin kätilöiden kehittämä sukupuolen selvitystesti, jossa ruokasoodaa laitetaan lasiin ja sen päälle hieman virtsaa jos sooda ei reagoi poreilemalla kyseessä olisi tyttö, jos sooda alkaa poreilla kyseessä olisi poika. Itselläni tämän mukaan olisi tullut tyttö.

Linea negra-

Jos vatsaan muodostuva tumma viiva loppuu napaan vauva olisi tyttö, kun taas sen jatkuessa navan yläpuolelle olisi kyseessä poika. Itselläni linea negra jatkuu ihan ylös asti eli kyseessä olisi poika.

Seksuaalinen kiinnostus-

Tyttölasta odottaessa odottajan seksuaalinen kiinnostus on huomattavasti vähäisempää, kuin aiemmin. Poikaa odottavalla seksuaalinen kiinnostus kasvaa. Tämän mukaan meille olisi tullut tyttö.

Närästys-

Puhutaan, että närästys viittaisi tyttöön. Itselläni on ollut raskauden alusta asti närästystä.

Hiusten ja ihon kunto-

Sanotaan, että tyttö vie äidin kauneuden ja poikaa odottavilla hiukset ovat hyväkuntoiset, eikä ihossa ole epäpuhtauksia. Raskausajalla omat hiukset on kyllä olleet erityisen kuivat, katkeilevat eikä ihokaan ole hehkuaan näyttänyt 😀 eli tämän mukaan olisi tyttö.

Mieliala-

Tyttöä odottavalla mieliala vaihtelee useasti enemmän, kun taas poikaa odottavalla sen pitäisi pysyä tasaisempana hormooneista huolimatta. Itselläni mieliala on vaihdellut hyvinkin paljon ja itkukohtauksia on tullut lähes tyhjästä -eli tämäkin olisi viitannut tyttöön.

Vatsan malli-

Yksi yleisin väite on, että jos raskausvatsa on leveä ja takaata päin erottaa raskauden, kyseessä olisi tyttö, ja jos se suuntautuu eteenpäin tulossa olisi poika. Tämän mukaan olisi tulossa tyttö.

Pahoinvointi-

Jotkut tutkimustulokset viittaavat siihen, että raju pahoinvointi tai hypermeesistä kärsivät äidit saavat todennäköisimmin tytön. Jossain taas kirjoitetaan, että aamupahoinvointi viittaa tyttöön ja päivällä pahoinvoinnista kärsivät saisivat pojan. Itselläni pahoinvointia oli jatkuvasti puoleen väliin asti ja oksentelin paljon eli kyseessä olisi ollut tyttö.

Mieliteot-

Tyttövauvaa odottavat himoitsevat makeita herkkuja ja poikavauvaa odottavat suolaisia sekä rasvaisempia ruokia. Omat mieliteot on keskittynyt makeisiin, raikkaisiin ja hedelmäisiin ruokiin eli tämän mukaan tyttö.

Vauvan syke-

Jos sikiön syke on alle 140 se on poika ja jos syke on korkeampi se olisi tyttö. Meidän pienen sykkeet on ollut usein korkeammat eli kyseessä olisi tyttö.

Vauvan kallon muoto sekä nub -teoria-

Nub -teorian mukaan sikiön sukupuolen pystyisi määrittämään genitaalikyhmyn kulman perusteella. Jos kyhmy osoittaa selkärangan myötäisesti, vauva olisi tyttö, kun taas jyrkässä kulmassa selkärangasta poispäin kallistuva kyhmy olisi merkki pojasta. Kallon takaosan muodon takaraivosta alaspäin oltua suoralinjaisempi tai ”sulavampi” kyseessä olisi tyttö ja pojalla kyseinen alue menisi kaarevammassa muodossa sisäänpäin suuntautuneena. Nämä merkit oli hieman epävarmoja omissa nt-ultran kuvissa, mutta viittasivat enemmän tytön puoleen.

Niskanturvotusultra sekä rakenneultra-

Luonnollisesti ultrassa voidaan määrittää sukupuoli ja saimme näissä kyseisissä ultrissa tyttöveikkaukset. Nt-ultran tyttöveikkaus todellakin oli vain veikkaus, sillä silloinhan sukupuoli voi muuttua suuntaan tai toiseen, mutta meille veikattiin silti tyttöä. Rakenneultrassa sanottiin 99% varmuudella tytöksi.

Oma tunne-

Puhutaan, että äidin oma fiilis sukupuolesta on usein oikea. Itselläni sekä Matiaksella oli jotenkin todella vahva tyttöfiilis, mutta tämä tunne meni selkeästi pieleen 😀.

-Iida

Viimeinen kolmannes

Apua miten aika menee ihan siivillä! Raskausviikkoja on kertynyt 29 (28+0) ja viimeinen kolmannes lähti käyntiin tänään. Äitiyslomaankin on enää vain 50 päivää, aletaan viemään siis melko viime metrejä. Ensimmäisen kolmanneksen aikaan tuntui, että loppu häämöttää jossain todella kaukana tulevaisuudessa, eikä aika kulkenut mihinkään. Nyt sitä miettii, miten tämä voi olla jo pian ohi 😀. Tuntuu, että raskauden puoleen väliin asti inhottavia raskausoireita oli ihan jatkuvasti ja olo oli todella tukala. Nyt on pystynyt pikkuhiljaa vasta oikeasti nauttimaan raskausajasta ja myös kroppa on alkanut tuntua ns. omalta.

Vauva on todella aktiivinen päivittäin ja onkin tuntunut ihanalta tuntea liikkeitä niin paljon. Istukka on kiinnittynyt mulla niin hyvään paikkaan, että sen ansiosta tuntee pienimpiäkin liikkeitä. Viime neuvolakäynnillä terveydenhoitaja opetti tunnistamaan vauvan ruumiinosia vatsan läpi -niin suloista miten pienen pään ja pepunkin voi tuntea jo omin käsin ❤️. Välillä sitä pysähtyy vain miettimään miten rakkaus pientä kohtaan vahvistuu vain joka päivä. Uskomatonta miten paljon pieni ihminen voi saada tunteita aikaan! Välillä ihan puhun Matiakselle miten ”ikävöin” meidän pikkuista ja miten kovin odotan, että päästään tutustumaan häneen ❤️.

Edellispäivänä olin Tyksissä käyrillä, josta mainitsinkin jo aiemmassa postauksessa. Samassa varmistettiin ultraamalla kaiken olevan varmasti kunnossa. Oli niin rauhoittavaa nähdä hänet taas pitkästä aikaa! Siellä pieni potkiskeli taas vauhdilla ja jo kolmella peräkkäisellä ultrauskerralla hän on ollut raivotarjonnassa. Toivottavasti pysyisikin siinä loppuun asti! Supistukset ja kivut helpottivat taas parin päivän levolla ja nyt on ollut taas suhteellisen hyvä olla. Mitään kipuja ei juurikaan ole ollut ja yötkin on vihdoin tässä vaiheessa raskautta alkanut sujumaan ongelmitta. Heräilen enää pariin kertaan vessaan, mutta muuten saa vihdoin näin 196 päivän jälkeen nukuttua yöt putkeen 😀. Lähiaikoina on huomannut, miten helposti on alkanut hengästymään ja kenkien pukeminen on jo melkoisen haasteellista tässä vaiheessa.

Vauvan kaikki hankinnat onkin jo aikalailla hankittu, eikä enää puutu kun ihan jotain pieniä ”turhempia” juttuja mitä ei heti tarvitsekaan olla hänen synnyttyä. Huoneen seinät on maalattu ja laminaatti vaihdettu. Odottelen vielä listojen paikalleen asennusta ja sen jälkeen pääsenkin toden teolla laittamaan huonetta valmiiksi. Tätä on odotettu niiin paljon! Voisin vähän myöhemmin tehdä postausta vauvan muutamista hankinnoista tänne.

-Iida

Vieritä ylös