vanhemmuus

Taaperon nopeat välipalavinkit

Ollaan pikkuhiljaa saatu muutamia uusia ruoka-aineita Fransin ruokalistalle, mutta edelleen laajat allergiat E-koodeista lähtien vaivaavat arkea. Päärynä on kuitenkin yksi niistä joka on erityisen kovalla käytöllä eri muodoissa. Päätin pitkästä aikaa testailla uusia super nopeita ja helppoja välipaloja, joista jaan vinkit myös teille. Näitä ohjeitahan on helppo soveltaa erilaisilla tuotteilla.

Maidottomat, munattomat ja viljattomat letut

Vuohelan lettujauhoseospussillinen 150g (tehty riisijauhoon)
2dl päärynäsosetta

1 soseutettu banaani
ripaus suolaa
1rkl rypsiöljyä
5dl mantelijuomaa


Sekoita kaikki ainekset keskenään, anna turvota 30min ja paista minilettupannulla öljyssä.

Paistetut päärynä-kanelipalat

Kuori ja pilko omalle lapsellesi sopiva määrä päärynöitä. Paista pehmeiksi pienessä tilkassa rypsiöljyä ja lisää lopuksi ripaus kanelia.

Smoothie

Smoothiehan on kaikille tuttu ja tätä voi soveltaa niin monella tavalla. Meillä kuitenkin allergioita on niin paljon, että tehtiin smoothie ihan oman kaavan mukaan. Neljällä ainesosalla saatiin niin hyvä lopputulos, että kelpasi miehellekin!

1 päärynä
Runsaasti marjoja! meillä oli mustaherukkaa ja mustikkaa
Loraus mantelijuomaa

Marjariisi

1,5dl kasvipohjaista vispikermaa tai maidollista
3dl kylmää riisipuuroa
ripaus sokeria
oman maun mukaan marjoja tai hedelmänpaloja

(Jos lapsellesi sopii maidollinen rahka niin kannattaa tehdä ohjeesta marjariisirahka lisäämällä joukkoon 500g maitorahkaa) Joitain vegaanisia rahkoja on myös, mutta en itse ole vielä löytänyt hyvän makuista.

Vispaa kerma ja sekoita se muiden aineksien joukkoon. Tarjoile kylmänä!

Nähdään myös Instassa!

Lue myös:
Luomuruokaa vauvalle
Allergiaelämää vauvan kanssa

-Iida

Kuulumisia ja keskenmenosta palautuminen

Mitä kuuluu meidän taaperolle? Entä muuten arkeen ja keskenmenosta palautumiseen?

Viimeinen kuukausi on hujahtanu läpi ihan silmänräpäyksessä ja pian eletäänkin jo syyskuuta! Oon innoissani syksystä ja epäonnisista käänteistä huolimatta jälleen erityisen inspiroitunut tästä vuodenajasta ja etenkin tulevasta kuukaudesta. Syksy on aina uuden alkua itselle ja kesän jälkeen ruska, viilenevät ilmat, aamu-usva, saunaillat ja rennot neuleet tuntuvat erityisen hyvältä. Tekee niin hyvää haistella raikasta syksyistä ilmaa kuuma kahvikupillinen kädessä. Odotan innolla tulevaa viikonloppua ja venetsialaisia joita mennään viettämään mökille. Useina vuosina ollaan unohdettu venetsialaiset, mutta vihdoin olisi aika juhlistaa mökkikauden päätösjuhlaa. Tarkoituksena olisi saunoa, syödä hyvää ruokaa, rentoutua ja ajaa enduroa.

Fransin kuulumiset:

Frans täytti viime kuussa yksi vuotta ja käytiin tämän viikon alussa 1v neuvolassa. Siellä kaikki meni hyvin ja taitoja on ikään nähden huimasti. Frans onkin ollut ihanan ylpeä uusista taidoistaan, jotka on näytettävä aina kavereille, mammalle, kummitädille ja milloin kenellekin. Taitoja ja kehittymistä on ollut tähän mennessä ihaninta seurata just nyt, kun monet taidot ovat myös erityisen suloisia. Vihdoin ollaan päästy myös tekemään kunnolla juttuja yhdessä ja siitä jos jostain nautin. 😍 Meillä tulee taitoja yleensä paljon kerralla ja ne tuleekin sen myötä usein uniin. Etenkin päiväunet ovat haasteellisia pienissä pätkissä nukuttuja. Pituutta Fransilla oli tullut tällä kertaa vähän enemmän kerralla ja kasvu ollut tasaista hänen kasvukäyrällään.

Nyt tuli myös rokotukset ja seuraavat saadaankin vasta puolen vuoden päästä. Rokotteiden kanssa on mennyt toistaiseksi suhteellisen helposti. On ollut lähinnä kuumeilua, väsymystä ja ruoka ei ole maistunut normaaliin tapaan. Toistaiseksi nämä rokotteet eivät ainakaan pahentaneet refluksia tai tehnyt ripulia, mutta varoiteltiin että osa oireista voi ilmaantua vasta viikon kuluttua. Fransin rauhallisuus rokotteiden myötä on ollut nyt keskenmenosta palautuessa etu jos niin voisi sanoa. Toivottavasti kuitenkin pieni paranee nopeasti ja pääsee jatkamaan riehakkaita leikkejää!

Keskenmenosta ja komplikaatioista palautuminen:

Viimeisin keskenmeno on ollut rankempi mitä ikinä osasin odottaa. Ajattelin kaiken olevan ohi kuolleen sikiön keskeytyksen jälkeen. Lopulta lääkkeellinen keskeytys kuitenkin epäonnistui. Valittelin kovista kivuista, päivät ja yöt meni maksimi määrin särkylääkkeiden kanssa ja sekään ei auttanut. Tyksin toimesta päätettiin kuitenkin odottaa, sillä kohtuun jäävän materiaalin pitäisi oirehtia erityisen korkealla kuumeella ja runsaalla vuodolla. Kivut koveni entisestään enkä kestänyt niitä enää mitenkään päin. Lopulta pääsin Tyksiin osastolle ja tulehdusarvot olikin korkeat. Kaikki viittasi kohtutulehdukseen ja ultrassa selvisikin kohdussa olevan edelleen jäämiä raskausmateriaalista. Naistenpoli oli kuitenkin tässä vaiheessa niin kiireinen, että lähettivät mut kotiin ja sanoivat soittavansa, kun saavat otettua mut vastaan.

Sain kirurgiseen kaavintaan ajan seuraavalle päivälle. Sain vihdoin pienen toivonjyväsen kaavinnasta. Ehkä vihdoin palautuminen voi alkaa ja uutta raskautta voikin yrittää pian. Yleensähän kaavinnas onnistuvat ongelmitta ja hcg-hormoni lähtee nopeastikin laskuun. Pari päivää kaavinnan jälkeen meni tilanteeseen nähden ihan hyvin. Vuoto alkoi loppumaan ja kivut hellittivät ainakin pääosin. Tiputteluvuotoa alkoi tulla uudelleen, kivut kovenivat ja lämpö nousi. Soitin naistenpolille ja sain taas sen klassisen vastauksen ” Odotetaan vielä jos luonto hoitaisikin tämän.” Tänään päädyin kuitenkin istumaan jälleen Tyksin penkille. Odotettiin labroja ja odotin taas epätoivossa allapäin vuoroani miettien mitähän tällä kertaa löytyy? Onko taas uusi komplikaatio?.

Niinhän siinä jälleen kävi, että kaavinta oli epäonnistunut. Siis kaikki sekin tuska oli turhaa…Lääkäri ultrasi kaavinnan jälkeenkin eikä kohdussa hänen mukaansa näkynyt mitään. Nyt sieltä löytyi kuitenkin taas hyytymää ja istukkaa edelleen. Jouduin toistamiseen lääkkeelliseen keskeytykseen. Pelkäsin joutuvani tähän uudelleen ja kokevani taas ne karmivat kivut oksentaen kaiken mahdollisen ulos. Istun parhaillaan sängyllä kirjoittaen tätä tekstiä ja joudun taas toteamaan jonkin menneen pieleen ainakin todennäköisesti. Lääkkeet eivät ole edistänyt tilannetta mitenkään ja päädyin soittamaan miljoonannen kerran naistenpolille mitä nyt vuorostaan tehdään. Kukaan ei tiedä ja huomenna olen taas yhteydessä polille. Seuraavana operaationa on kohdun tähystys ja seuraava kontrolli aika olisikin ollut ensi torstaille kaiken mennessä hyvin.

Mulla ei enää meinaa vaan riittää sanat tähän. Miten komplikaatioita tulee kerta toisensa jälkeen ja miksi aina mut laitetaan kivuissa takaisin kotiin odottamaan luonnon hoitavan asian olettaen, että saisin tietenkin samassa hoidettua taaperon. Mieshän ei saa näistä kuitenkaan sairaslomaa. Onneksi yksi asia onnistui mutkitta ja sain keskusteluapua naistenpolilta jo ensi viikolle. Se motivoi mua ja ehkä sitten saan taas enemmän toivoa ja pääsen irti jatkuvista painajaisista sekä huonosti nukutuista öistä. Jos vaan päästään viikonlopuksi mökille viettämään niitä venetsialaisia niin se jos jokin tulee tekemään erityisen hyvää.😍 Mulla on myös osteopaattiaika varattuna niin saa omaa kehoakin huollettua. Kuntoutumisen myötä alan varmasti treenaamaan myös säänöllisesti kotona tai jopa salilla.

-Iida

Pieni enkelimme

Olen pitänyt jo pidempään sometaukoa monenlaisista syistä. On kuitenkin yksi erityinen syy, josta halusin tulla kertomaan teille. Aihe on todella kirpaiseva ja raskas, mutta erityisen tärkeä. Mun oli tarkoitus kertoa teille tällä viikolla mitä ihanimpia uutisia, että meille olisi tulossa alkuvuodesta perheenlisäys. Oltiin asiasta niin onnellisia! Mikä valonpilkahdus tämän vuoden takaiskujen synkkyydessä. Enpä uskonut matkaan tulevan muuttujia ja etten tulekaan kertomaan teille ilouutistamme. Käytiin varhaisultrassa jo aiemmin, jossa vauvalla oli kaikki hyvin. Voi miten ihanaa oli pitkästä aikaa kuulla sydänäänet – tuntui kuin omaan kroppaan olisi tullut vielä yksi puuttuva palanen lisää. Myöhemmin käytiin ultrassa uudelleen ja sydänääniä ei enää kuultu, vauva oli menehtynyt…💔 Eka kolmannes alkoi vetelemään viimeisiään ja kaikki hajosi yhtäkkiä palasiksi.

Ennen Fransia sain ensimmäisen keskenmenon, joka lähti itsestään käyntiin. Sen jälkeen onneksi saatiin toivottaa mitä huipuin minimies tervetulleeksi maailmaan, jonka jälkeen hedelmällisyyteen liittyviä takaiskuja onkin tullut toistuvasti. Tuli tuulimunaraskaus, joka keskeytettiin lääkkeellisesti, liuta biokemiallisia raskauksia, epäily keskenmenosta ja nyt taas keskenmeno. Tuulimunaraskauden keskeytyksen jälkeen kuukautiskierto ikään kuin pysähtyi eikä kuukautisia enää kuulunut. Tehtiin tutkimuksia ja pois suljettuna on ainakin endometrioosi ja monirakkulaoireyhtymä. Laaja verenkuva katsottiin tietty myös. Viimeisimpänä testinä tehtiin kromosomitutkimus mulle sekä Matiakselle ja niiden tuloksia odotellaan vielä. Lääkäri oli hyvin ihmeissään miten saimme Fransin ja miten näin nuorilla on käynyt näin monta kertaa näin huonosti.

Viimeisin kuva ”pikusta” joka ehdittiin saamaan.

Kuukautisia alettiin käynnistää lääkkeellisesti ja onnekseni tuolloin sain pitää kädessäni kauan odotettua positiivista raskaustestiä. Sitä ennen olin pitänyt kädessäni biokemiallisista raskauksista johtuvia positiivisia testejä ja liikaa niitä negatiivisia. Halusin toivoa ja uskoa, että vihdoin alkuvuodesta saamme pitää pikkusisarusta sylissämme, mutta epäonnen saattelemana saimme hänet liian aikaisin. 👼🏼 Ei ollut vieläkään meidän aikamme ja se sattuu paljon… Raskauden keskeytys oli todella rankka. Se eteni odotettua rajummaksi ja verta tuli aivan järjettömästi. Sairaalassa onneksi saatiin verentulo suonensisäisillä lääkkeillä hoidettua. Palautuminen ei ole mennyt vielä erityisen hyvin ja kipuja on ollut paljon, eikä lainkaan ihme, sillä keho joutui taas kerran tekemään suuren työn.

Fransin synnytyksestä oppineena päätin heti varailla osteopaattikäyntejä. Henkinen palautuminen vie paljon aikaa, eikä tällaisista pääse ikinä kokonaan yli. Mun mielestä niin ei ole ehkä tarkoituskaan. On kuitenkin kyse omasta lapsesta ja itse haluan pitää hänet ikuisesti muistoissa ja käydä häntä muistolehdossa muistamassa. Just nyt elämä tuntuu erityisen pahalta ja koko vuoden se on tuntunut rankaisevalta. Meitä on varmasti paljon samassa tilanteessa ja onneksi voimme jakaa vertaistukea toinen toisillemme. Ehkä jonain päivänä saamme vielä onnistuneesti toisen lapsen. Ainakin lääkärit yrittävät tehdä nyt kaikkensa ja tutkimuksia tehdään tarpeen mukaan lisää. Helpottaa tietää, että meidän ”piku”-vauva pääsi sairaalapapin käsissä ryhmätuhkaukseen ja nyt voimme käydä muistamassa häntä perheenä.

”Punainen viiva testissä tuo, kertoi sinun tulevan meidän luo. Onnessamme olimme, sua ilolla odotimme.

Sinua rakkaani niin jo kaipasin, pian saisin sinut aarteni kultaisin. Mut oli luojan suunnitelma toinen, mitä tuskin koskaan ymmärtää voinen.

Sinä synnyit rakas lapseni, kuolleena tulit syliini. Olit enkeli pienoinen, siitä heti olin tietoinen.

Olit niin pieni ja hento, elämäsi lyhyt kuin tähdenlento. Luonamme vietit vain pienen hetken, teit maailmaan pienen enkeliretken.

Susta luopua millään voinut olis en mutta ken saattoi arvata sen, että taivaassa oli paikka sulle, enkelille pienelle rakastetulle. ”

– Iida

Ajatuksia kesästä

Onpa ollut rentouttavaa viettää useat päivät auringon lämmössä. Jatkuisipa tällaiset säät elokuun loppupuolella saakka! Käytiin viikonloppuna pitkästä aikaa mökillä ja reissu oli iltaan asti todella onnistunut, jonka jälkeen Fransin unet vaikeutuivat niin pahasti, että oli pakko lähteä ajamaan yötä vasten kotiin. Oli kuitenkin ihan parasta päästä valmiiseen ruokapöytään ja Frans pääsi testaamaan ensimmäistä kertaa saunomista ja uimista uimarenkaalla järvessä. Mökillä oli paljon mielenkiintoista tutkittavaa ja käytiin moikkaamassa lehmiäkin. Ikävöin nyt jo mökkimaisemiin ja järvilintujen ääniä. Onneksi juhannuksena päästään takaisin.

Kesä on alkanut paljon sairastellen ja pahemmat hormonaaliset ongelmat ovat vaikeuttaneet arjesta selviytymistä. Odotan tältä kesältä erityistä stressittömyyttä ja monia rentouttavia päiviä. Toivon kovasti, että nämä päivät ovat tänä kesänä vielä edessä. Ainakin kesäksi on to do -listalla huikeita juttuja joista kerron kohta lisää. Mulla on ollut itseasiassa todella kova huoli omasta terveydestä, sillä lukuisista lääkärireissuista ja tutkimuksista huolimatta ei olla osattu löytää vielä syytä monenlaisille oireille. Osittain oireilut voisivat eriävien syiden seurauksena johtua munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä jota epäiltiin, mutta tämäkään ei selittäisi kuin ihan pienen murto-osan.

Kesän to do -lista

-Päiväreissu Yyterin hiekkarannalle
-Juhannusreissu mökille

-Häät ja häämatka vuoristoon
-Kasvohoito ja ripsien kestotaivutus
-Ravintolaan yksille juhlistamaan ystävän synttäreitä
-Fransin 1-vuotissynttärit

– 1-vuotis ja perhekuvaukset
-Suurena toiveena olisi road trip Hankoon tai Vanhaan Porvooseen. Uudenkaupungin päiväretki Isokarin majakalle vaikuttaa myös kiinnostavalta.

Oma vointi ja pelko siitä ettei hormonaalisten ongelmien vuoksi tulisi toista lasta ehkä jopa ollenkaan on saanut ajatukset myös oman kehon arvostukseen. Keho on tehnyt monta kuukautta upeaa työtä kantaessaan meidän miniä. Eikä ole ihme, että kehossa on muistoja edelleen siitä matkasta. Olen huomannut miten kesän tullen ajatukset harhautuvat taas bikinikroppaan. ”Millainen sen pitäisi olla” ja millaisessa kropassa nauttisin olostani rannalla. Haluaisin oppia nauttimaan omasta kehosta piilottamatta vatsan IBS:n suurta turvotusta tai lantiolle jääneitä muutamia raskauskiloja. On ollut haastavaa hyväksyä oma kroppa hieman erilaisena ja edelleenkään en pystyisi tuomaan esille sitä valtavaa turvotusta, joka muistuttaa mahaa kuin raskauden puolivälistä.

Aamuisin vatsa on ihan litteä kunnes taas syön aamupalan. Ehkä pitäisi oppia hyväksymään tämä kaikki tällaisenaan tsekaten kuitenkin vielä vatsaystävällinen ruokavalio kuntoon. Tämä on osa mua ja osa monen muunkin elämää. Eihän synnytyksestäkään ole kulunut vielä vuotta. Uskon treenaamisen ja runsaamman liikunnan lisääntyvän vauva-arjen ja oman terveyden haasteiden hellittäessä. Pitkään kävinkin 10km lenkeillä, pyöräilin ja vahvistin lihaksia. Nyt siihen on kuitenkin tullut taukoa. Se saa riittää meille kaikille, että yritetään parhaamme ja nautitaan kesästä omanlaisilla uniikeilla kropillamme. Meillä kaikilla on kehossa ”epäkohtia”, mutta loppuen lopuksi kukaan muu ei kiinnitä niihin huomiota saaman tapaan, kuin me itse.

Toivon kesältä paljon ulkoilua ja retkiä, auringonsäteite ja niiden kimmellystä vedessä. Odotan monia mökkireissuja, koivujen tuoksua ja lehtien havinaa. Saunailtoja puusaunan tunnelmassa ja järviuinteja järvilintujen laulussa. Hääpäivää, kun saan pukea unelmien mekkoni päälle ja Fransin ensimmäistä syntymäpäivä juhlapäivää. Fiilis kesästä on toiveikas ja nyt haluankin ottaa kaiken irti viime kesän mentyä raskaushaasteiden kourissa. Toivottavasti teillä siellä ruudun toisella puolella on kivoja kesäsuunnitelmia luvassa.

Nähdään myös Instassa!

-Iida

Unitaantuma saapui taloon

Instassa mua seuraavat saattoi huomatakkin, kun pari päivää sitten kerroin videoiden muodossa Fransin unista. Voin sanoa, että äitiaivot on aivan liian pahat just nyt, unet katkonaisia ja varmaan pannullinenkaan kahvia ei riittäisi piristämään. Tässä eletään parhaillaan arkea joka suoraan sanottuna oli mun pahin pelko. Arki puuduttaa ja uuvuttaa, toisaalta taas antaa samalla erityisen paljon. Isosisko on ollut ihan korvaamaton apu hakiessaan Fransin välillä ulkoilemaan. Iso kiitos hänelle!

Käytiin uniohjaajalla joskus ehkä alkuvuodesta, jossa keskeytettiin unikoulu ja lähdettiin lapsentahtiseen rytmiin. Se toimi pitkään aivan loistavasti ja Fransilla muodostui melko säännöllinen rytmi itsestään. Muutama viikko sitten saatiin yösyötöt pois ja täällä nukuttiin 19.30-06 putkeen. Voittekin arvata, ettei nukuta enää. Frans on päättänyt jättää päiväunet pois ja sillon tällön saan nukkumaan 10-20min putkeen, joka on musta aivan hullua. Miten tuo pieni mies jaksaa edes päivien aikana touhottaa menemään noin kovin tuollaisilla unilla.

Olisikin ongelma vain päiväunissa. Myös yöunet menivät aivan pyllylleen ja Frans heräilee vähän väliä vaatimaan maitoa (jota 10kk ei saisi edes juoda yöllä enää). Uudet opitut taidot ovat tulleet uniin ja öisin on pakko treenailla niitäkin. Välillä ajatellaan iltaisin hiljaisuuden laskeuduttua taloon, että JES nyt se lapsi nukahti kunnes käy vilkaisemassa ja hän istuskeleekin hiljaa sängyssään hipsuttaen reunapehmusteen löyhelöitä. Illat valtasi hysteerinen itku, nyt myös päivät ovat täyttä huutoa. Oli siis aika ottaa taas yhteys uniohjaajaan ja varuiksi hoitavaan lääkäriin allergioiden ja refluksin puolesta.

Neuvolan uniohjaajalta tuli ne kuuluisat kommentit ”Onneksi tämä on vain vaihe”, ”Se menee kyllä ohi, luota muhun mä tiedän” ja ”Tämä voi kestää esikouluun tai kouluikään saakka”. Voitte kuvitella edellisen lauseen kohdalla miten kasvoni valahtivat kalpeaksi ja koitin kakistaa jotain ulos. Siis oikeasti jopa kouluikään saakka?! Tiesin unitaantuman olevan hyvin yleinen ja se tulee käsittääkseni 8-10kk iässä viimeistään, jos on tullakseen. Ajattelin sen kuitenkin kestävän vain muutamia kuukausia. Rukoilen tämän kaiken menevän pian ohi ja kiitän kahvin keksijää. Tässä ei auta unikoulut vaan aika.

Olen huomannut ”oireilujen” pahenevan, kun käymme esimerkiksi kyläilemässä. Usein on tullut mietittyä, ettei halua enää edes poistua kotoota, koska tietää seuraavan yön ja päivän menevän entistä huonommin. Samalla kuitenkin tiedostan, ettei se todellakaan ole ratkaisu. Sinnikkyys kasvaa tässä valtavasti ja se tekee mulle hyvää. Eroahdistuksen puhutaan olevan myös hyvin yleistä 8-10kk iässä. Se voi ilmeisesti myös pahentaa unitaantumaa ja olisikin hyvä koittaa totuttaa Fransia useampiin hoitajiin pienissä pätkissä. Päivisin voisi helpottaa aktiivinen yhdessäolo, leikkiminen ja sylittely. Aiemmin aktiivisessa käytössä ollut Hushh -kohinakaiutin on tehnyt paluun arkeen.

-Iida

Pohdintaa oman lapsen kasvatuksesta

Lapsen kasvatus on todella laaja aihealue, josta löytyisi höpistävää vaikka kuinka paljon. Olen miettinyt jo raskausajasta lähtien todella paljon omaa kasvatustani, oman lapsen kasvatusta ja kaikkea siltä väliltä. Mikä olisi oikein, mikä väärin, mikä tuntuisi omalta ja miten Matiaksen ja mun kasvatuksen arvot kohtaavat. Meillä onkin siitä onnekas tilanne, että ollaan todella samoilla linjoilla halutusta kasvatustavasta. Tapojahan on monia eikä mielestäni niinkään selkeää oikeaa tai väärää tapaa. Jokainen tehkööt tietenkin niin kuin itse haluaa enkä kirjoita tätä tekstiä siitä näkökulmasta miten kaikkien pitäisi toimia. Tässä siis ainoastaan meidän ajatuksia ja meidän toimintatapoja.

Monesti aikuisiällä saattaa alkaa miettiä oman lapsen synnyttyä millaiset kasvatusperiaatteet omassa perheessä on ollut, millaiset miehen perheessä ja mitä tapoja toivoo toteutuvan oman lapsen kasvatuksessa tai jopa niitä mitä ehdottomasti ei halua tuoda oman lapsen kohdalla toimintatavoiksi. Lapset rakastavat rajoja ja ne pitävät mielestäni tientynlaista arkirutiinia yllä. Ilman rajoja ja opetusta lapsen pää olisi varmasti yhtä pyörremyrskyä eikä lapsi voisi voida erityisen hyvin. Koen myös ettei rajoja voi rustata paperille niin, että ne toimisivat aina, vaan täytyy ottaa lapsi huomioon yksilönä, sillä kaikki ei toimi kaikilla. Ikää tulee lisää vuosien saatossa jolloin toimintatavat muuttuvat ja ehkä me kaikki ollaan aina matkalla oppimassa uutta, eikä meistä tule ikinä valmista.

Kasvatus on mun mielestä hyvä muodostaa pienestä asti positiivisuuden kautta välttäen jatkuvaa toistamista ”Älä, älä, älä”, ”Älä tee noin”, ”Ei saa”, ”Älä koske”, ”Anna sen olla”. Pienen lapsen on vaikea eri kehitysvaiheissa olla tutkimatta ympäristöä ja kokeilla sallittuja rajoja. Itsesäätely ja aivojen kasvu on vielä niin kesken eikä itsestäsikään olisi varmasti mukavaa kuulla jatkuvia ohjeita jotka ovat kieltoja. Usein nämä tilanteet ovat varmastikkin niitä joissa lapsen aivot menevät niin jumiin, että kontrollin saaminen on jo vaikeaa tai mahdotonta. Tästä oikeastaan päästäänkin hyvin siihen miten tärkeää on kannustaa ja tsempata lasta ihan pienissä arkisissakin asioissa. Myöhemmässä vaiheessa ruokakauppareissuihinkin on kiva muodostaa ohjeet positiivisuuden kautta esimerkiksi kehumalla miten hyvin on jaksanut kauppareissun ajan, miten hienostii kerää pussiin hedelmiä ym.

Haluan vaalia perheen yhteistä aikaa ja muodostaa arjessa hoidettavista asioista kivaa perheen aikaa. Aina ei tarvitse olla niitä spesiaaleja päiviä, jolloin tehdään kaikenlaista arjesta poikkeavaa ja kalliimpaa. Lapset ja tietty monet aikuisetkin nauttivat myös pienemmistä puuhailuista, kuten metsäretkistä itse tehdyillä eväillä. Luonnossa on paljon kauneutta, tutkittavaa ja samassa aivoja nollaavaa raikasta ulkoilmaa. Hyvinvoivaan yhteiseen arkeen vaikuttaa paljon kuulluksi tuleminen. Rakastan keskustella päivien jälkeen Matiaksen kanssa mitä ollaan Fransin kanssa puuhailtu, kysellä miten hänellä meni töissä ja vaihtaa yleisesti kuulumisia. Lapselle/ lapsille haluan antaa jakamatonta ja kiireetöntä huomiota, jolloin he saavat myös kertoa päivän ajatuksia. Eihän sitä itsekään saa edes nukuttua hyvin, jos jokin asia kaivertaa mieltä ja ei ole tuntenut tulevansa kuulluksi tai välitetyksi.

Tärkeänä kasvatuksessa pidän myös pyyteettömyyttä, rehellisyyttä, muiden kunnioitusta, hellyyden ja rakkauden välittämistä. Usein tuntuu olevan niin, ettei pojille anneta ehkä niin paljon silittelyä, halauksia ja yleistä hellyyttä. Kuitenkin mun mielestä pojat tarvitsevat sitä yhtä paljon kuin tytötkin eikä muissakaan aihealueissa mielestäni nykypäivänä ole erikseen pojille ja tytöille sopivia juttuja. Haluan olla äiti, joka arvostaa tilanteessa, kuin tilanteessa lapsen mielipidettä. Iästä riippumatta heidänkin ajatukset ovat arvokkaita ja huomioon otettavia. Tämä on myös suuri osa hyvinvointia. Haluan antaa omaa tilaa, luoda turvallisuutta ja luottamusta meitä vanhempia kohtaan. Toivon yhtenä asiana eniten, että Frans uskaltaisi aina puhua ihan mistä tahansa, sillä se on ihan hirveä tunne jos tuntuu ettei oteta vakavasti, huomioon, tai yritetä ymmärtää.

Turvallisuuden tunteen lisäksi myöhemmällä iällä me tuodaan sopivissa määrin esille maailman vaaroja ja opastetaan turvalliselle polulle. Henkilökohtaisesti kuitenkin inhoan tapaa tuoda vaaroja liian rajusti esille, niin ettei lapsi osaa olla enää rennosti nauttien elämästä ja alkaa nähdä kaikessa vaarallisuutta sekä pahaa. Välillä kuulee näitä, miten perheessä on ehkä opetettu varomaan tietyn maalaisia ihmisiä lokeroimalla heidät tiettyyn kategoriaan. Meillä sitten taas opetetaan pienestä asti suvaitsevaisuutta ihnoväristä, uskonnosta tai erilaisuuksista huolimatta ja tuodaan esille miten me kaikki ollaan yhtä arvokkaita. Mun omassa kasvatuksessani olen ehkä ylpein siitä, miten opetettiin avarakatseisuutta. Se on ollut suuri rikkaus elämässä, joka on mielestäni kantanut useissa aioissa aika pitkällekkin.

Oma minäkuva, arvot ja terve itsetunto on elämän mittainen matka. Me kehitetään kokoajan itseämme ja löydämme uusia puolia. Itse olen vasta nyt toisen pidemmän terapiataipaleeni myötä oppinut näitä asioita ja nyt uusia asioita oppineena ja uusia tietoja rikkaampana pystyn myös jakamaan oppia Fransille. Minäkuva, arvot ja itsetunto on aikaa vievää harjoittamista, joka vaatii itsetutkiskelua sekä kehon ja mielen hallintaa eikä sitä suoranaisesti voi opettaa. Musta on super tärkeetä antaa lapsen tunteille tilaa ja antaa niiden kaikkien näyttäytyä meissä, sillä ne ovat ainoita jotka näyttävät meistä eri puolia joista voimme myös oppia lisää. Jokainen tunne tai reaktio on merkki jostain ja ilman eri tunteiden sallittua näyttämistä emme voi löytää edes itseämme.

Kotiarestit, jäähylle joutumiset, puhelinkiellot ym. ovat tapoja, joita emme Matiaksen kanssa halua ottaa käyttöön. Me ollaan puhuttu näistä jonkin verran ja ajatellaan ehkä tietyissä määrin niiden provosoivan lasta lisää ja se kääntää mielestäni väärään suuntaan lapsen tunteiden näyttämistä ja tunteiden hallinnan oppimista. Siitä voi jäädä oikeesti pitkätkin seuraamukset aikuisikään saakka ja meillä aikuisilla on ihan järjetön vastuu tässä kaikessa, jotta ei saateta omia lapsia vuosien mittaisiin ongelmiin. Kaikenlaiset erimielisyydet, sääntöjen rikkomiset ja riidat tullaan ainakin meillä ratkaisemaan puhumalla ei aresteilla tai fyysisenä kurituksena. Anteeksi pyytäminen, anteeksi antaminen ja oikeudenmukaisuus ovat myös hyvin tärkeitä taitoja. Tässä haluan silti nostaa esille, että kaikkea elämässä ei silti kuulu katsoa läpi sormien ja antaa anteeksi on oltava itsesuojelua ja arvostettava itseä.

Hyvää loppuviikkoa sinne ruudun toiselle puolelle!

Lue myös:
Vanhempainvapaa loppuu, mitä seuraavaksi?
Miksi nuorena vanhemmaksi?
Parhaimmat hankinnat vauvalle osa 2

Nähdään myös Instassa!

-Iida

Vanhempainvapaa loppuu, mitä seuraavaksi?

Vanhempainvapaa loppuu kesäkuussa, joka hirvittää mua oikeesti rahan puolesta. Laskut, ikuisuuksiin jatkuvat lääkärikäynnit, allergiaruoat ym. maksavat todella paljon eikä kotihoidontuella eletä mun puolesta tällaista perhe-elämää. Tässä kohtaa näkisin monenkin sanovan mulle, että ainahan mä voin mennä töihin jonnekin. Noh suuri ongelmahan onkin, kun oma terveys ei riitä 8h työpäiviin esimerkiksi sisustusuunnittelijan hommissa. Onneksi vihdoin olen saanut yrittäjyyttä alulleen ja tämä jos joku motivoi ja inspiroi mua arjessa. Olo on itseasiassa siinä mielessä erityisen huojentunut jopa, koska moninaisia somealan hommia terveyteni kestää paljon paremmin. On siis joku vaihtoehto josta lähteä purkamaan tilannetta, eikä vaan ”joku” vaan unelmatyö!

Seuraajamääräni sekä näkyvyyteni ovat vielä niin pientä, ettei vaikuttajan työllä pysty tienaamaan elantoa. Olenkin huikeella yritysidealla keksinyt oman polun työntekoon toteuttaen tuotekuvauksia, ehkä yritysten somekanavien ylläpitoa sekä omien somekanavieni ylläpitoa. En voisi olla innokkaampi näitä ideoita luodessa ja tällä kertaa tuntuu, että lähden oikeesti elämään sitä elämää miksi täällä ollaan. Lähden toteuttamaan mun suurimpia unelmia, joista en vielä pari vuotta takaperin tiennyt. Luottamus itseen, omaan työhön, taitoihin sekä ideointiin on jo melko varma lähtökohta jonkinmoiselle menestykselle. Tämän viikon aikana olisi tarkoitus perustaa toiminimi, muokkailla nettisivuja ronskimmalla kädellä blogini ja yrityksen yhteiseksi sivuksi ja päivitellä mediakorttia.

Frans on kotona todennäköisesti 1,5-2 vuotiaaksi saakka, jonka jälkeen uskon hänen menevän perhepäivähoitoon tai yksityiseen päiväkotiin. Saa nähdä miten meidän käy, sillä paikkoja voi olla myös hyvin rajallisesti. En ole vielä erityisemmin ottanut hoitopaikoista selvää, mutta jotenkin uskon olevan itse levollisempi, jos Frans pääsisi vähän pienempään hoitopaikkaan. En halua joutua ikinä näkemään, miten aikuisilla ei olekaan ollut aikaa päiväkodissa huomioida tarpeeksi Fransia ison lapsiporukan ympäröimänä. Eikä se kaikissa paikoissa varmasti niin olekaan, mutta kyllähän te tiedätte miten näitä kauhutarinoita riittää. Hyvistä tosin ei ehkä vain tuoda ilmi niin paljon positiivista palautetta.

Kun Frans menisi hoitoon saisin aikaa enemmän töille, mutta just nyt haluan nauttia ajasta hänen kanssa tehden pienimuotoisesti somekanavieni ylläpitoa ja tulevan yritykseni töitä. Työt tulevat ajoittumaan varmasti paljon iltapäivään-iltaan ja viikonloppuihin, jolloin Matias on kotona auttamassa. Tulee varmasti olemaan haasteellista pitää kaikkea balanssissa ja perheen sekä parisuhteenkeskeistä aikaa riittävänä unohtamatta ystäviä. Aina ei kuitenkaan ole varaa valita ja on mukauduttava ympäröiviin muutoksiin. On myös haastavaa erottaa työaikaa muusta, kun teen tätä kaikkea niin mielelläni. Some ja valokuvaus on mulle kuin oma unelmaharrastus, jossa saan tuoda omia parhaita puolia esille.

Lue myös:
CFS ja äitiys

-Iida

CFS ja äitiys

Olen joskus ohimennen tuonut esille Instagramissa, että mulla on yhdeksän perussairautta. Eniten pinnalle olen nostanut niistä mielenterveyteen liittyviä asioita. Näiden ohella sairauksia tosiaan löytyy muitakin, myös sellaisia jotka ovat arjessa näkyvillä ihan joka ikinen päivä. Olen aristellut kertoa näistä, sillä olen pelännyt niiden vaikuttavan ihmisten muovaamaan mielikuvaan minusta. Pelko on syntynyt kahdeksan vuoden aikana, kun olen joutunut kohtaamaan lukuisia tilanteita, joissa minua ei uskota tai kuunnella ja pahimmassa tapauksessa ihmiset ovat karisseet ympäriltäni kuultuaan totuuden sairauksestani. ME/CFS eli Krooninen väsymysoireyhtymä tuntuu olevan sairaus, jota ihmisten on vaikea ymmärtää ja käsitellä.

Toisaalta tykkään tuoda esille asioita, joista voisi olla apua tai vertaistukea muille. En halua pelätä liikaa näistä puhumista, sillä tää on kuitenkin osa mua ja osa meidän päivittäistä arkea, eikä meillä kellään arki ole pelkäästään sitä mitä somessa näkyy. Haluankin kertoa teille mun tarinan CFS:n sairastamisesta ja sen vaikutuksesta äitiyteen. Tästä ei mielestäni puhuta riittävästä sairautena saatika tuoda sen vakavuutta esille. Sairastuin itse kyseiseen sairauteen v.2013 vaikeassa elämäntilanteessa traumaattisen kokemuksen johdosta, joka samalla onnistui romauttamaan henkisen hyvinvointini. Minua tutkittiin pitkään lääkäreissä lukuisten oireiden vuoksi, joista suurimpana oli jatkuva todella paha uupumus, kivut ympäri kehoa ja yli 38 asteen jatkuva kuume, joka ei laskenut lääkkeillä tai levossa. En jaksanut edes viestitellä kavereille.

Suomessa tämä sairaus jakaa mielipiteitä siitä, onko se diagnosoitava sairaus lainkaan, mutta silti ulkomailla CFS tunnetaan jo erityisen hyvin, luokitellaan sairaudeksi ja annetaan sille kuuluvaa hoitoa sekä tutkitaan aktiivisesti. Suomessa tilanne on edelleen katastrofaalinen, sillä ymmärtääkseni mikään lääkärikeskus ei anna tähän hoitoa – puhumattakaan vakuutuksen ja Kelan korvattavuuksista tai tarvittavien tukien hakemisesta. Tämä jos jokin on oikeasti pöyristyttävää, sillä validia tietoa kroonisesta väsymysoireyhtymästä kuitenkin riittäisi todella paljon – jopa jo Suomessakin. On ollut hullua seurata sairauden tunnettavuuden ja kehityksen matkaa näin pitkän aikaa ilman näkyviä tuloksia. Auttavia hoitomuotoja on keksitty jo useampia, mutta mikään ei silti paranna sairautta.

Mikä on CFS?
Krooninen väsymysoireyhtymä on vakavasti elämää rajoittava elimellinen sairaus, jota psyykkiset syyt eivät selitä. Sairauden nimi on sinänsä harhaanjohtava, sillä kyseessä on enemmänkin uupumus kuin väsymys. Sairauden oirekuvaa hallitsee useimmiten äkillisesti alkanut pitkäkestoinen uupumus, joka pahenee todella vähäisestäkin fyysisestä tai henkisestä rasituksesta eikä helpota levolla. Väsymysoireyhtymän vaikeusasteita on useita ja jokainen potilas kokee oireet eri tavalla.

Uupumus voi johtaa täyteen invaliditeettiin. Uupumus ei ole suinkaan ainoana oireena sairaudessa vaan oireiden kirjo on uskomattoman laaja! CFS aiheuttaa kuumetta, kiputiloja kuten lihas- ja nivelsärkyjä, infektioherkkyyttä, aistiyliherkkyyksiä sekä flunssan kaltaisia oireita. Lisäksi sairauteen kuuluu päänsärkyä, migreeniä, pahoinvointia, masennusta, ahdistusta ja sydämen lisälyöntejä sekä rytmihäiriöitä. Uni on usein katkonaista, levotonta ja painajaisten täyteistä. CFS:lle tavanomaista on jaksottaiset hetket, jolloin olo voi olla niin hyväkin, ettei koko sairautta välttämättä huomaa, kunnes tila taas romahtaa. Osa potilaista on täysin vuodepotilaita.

Keskittymiskyky sekä lähimuisti heikentyvät niin, ettei työnteko tai opiskelu useilta onnistu. Keskittymis- ja muistihäiriöt ovat tavallisia, jopa dementoitumiseen asti. Muistivaikeuksia aiheuttaa muun muassa verenkierron liian vähäinen happi. Aivot tarvitsevat toimiakseen verenkierrossa happea eri lohkoilleen ja CFS:n vuoksi happi ei riitäkään aivojen kaikille lohkoille. Tämä aiheuttaa eri potilailla erilaisia vaikeuksia. Verenpaine voi laskea äkisti ja aiheuttaa huimaus- ja heikotuskohtauksia. Krooninen väsymysoireyhtymä aiheuttaa rinnalle usein myös muita sairauksia, kuten kroonista kipuoireyhtymää, endometrioosia ja ärtyvän suolen oireyhtymää. Tämä siis kertookin varmasti jo paljon siitä, miksi itselläni on yhdeksän sairautta.

(postauksessa hyödynnetty seuraavia lähteitä: unesta.fi ja terveyskirjasto.fi)

Miten CFS on näkynyt mun arjessa ennen ja miten nyt lähes kahdeksan vuoden kuluttua? Mitä haluaisin sanoa kanssasairastajille ja etenkin teille, jotka toivotte omaa lasta CFS sairastamisen keskellä?
Huhh mistä edes alottaisin. Tosiaan kohta kahdeksan vuotta sitten sairaus todettiin Tyksissä ja muistikuvat oireiluista ovat varmasti hämärtyneet paljon. Yritän kuitenkin kertoa parhaani mukaan mitä vielä muistan.

Koulusta alkoi tulla jatkuvia poissaoloja erilaisten infektioiden, uupumuksen ja kuumeilun vuoksi. Olin niin loppu ja kipeä, että nukuin vain pimeässä huoneessani. Totta puhuen, en edes tiedä kuinka paljon ja kuinka kauan vain nukuin. Koko muu elämä katosi ympäriltä ja voitte vain kuvitella, miten elämänilo katoaa tuollaisina aikoina. Oli aika siirtyä laajoihin tutkimuksiin Tyksin lastenosastolle, jossa taisin yöpyäkin muutaman yön. Otettiin jos jonkinlaista tutkimusta, mutta tuloksetta. Mitään ei löytynyt mistään.

Muistan lääkärinkin olleen ihmeissään mistä tilanteessa on kyse, kunnes syyksi paljastui CFS. Emme uskoneet vielä ensimmäistä lääkäriä ja lopulta sama diagnoosi tuli neljältä eri lääkäriltä. Oirekuva oli lähes yhtä laaja, kun koko sairaus pitää sisällään. Tämä tuntuu tässä hetkessä aivan uskomattomalta. Miten olenkaan elänyt läpi tuollaisia aikoja? Meni vuosi, toinen, kolmas… Oireet eivät kadonneet. Oli siis aika hyväksyä tämä ”kohtalokseni”, sillä sairaus on ja pysyy, mutta sen kanssa on opittava elämään. Mikään ei vie sitä ikinä pois, se kulkee kuin takiainen matkassani mukana hautaan asti. On löydettävä ympärille keinoja, joiden kanssa helpottaa oloa ja joiden avulla voi taas nauttia elämästä täysin rinnoin. Oireiden määrän perusteella monikin ajattelee varmasti tätä lukiessaan, että eihän näin voi elää ja miten pidän kasassa koko vauva-arjen puhumattakaan miten haaveilemme toisesta lapsesta.

Vuodet ovat opettaneet uskomattoman paljon. Elämä on ollut täynnä vääryyttä, mutta vastapainona täynnä aitoa onnellisuutta ja elämäniloa. Oikeanlaisten apukeinojen löytäminen on ollut työlästä ja sen myötä palkitsevaa. Enkä suoraan sanoen tiedä olisinko tässä jos en olisi löytänyt rinnalleni upeaa miestä, joka ottaa tämän kaiken vastaan osana minua. Se jos jokin on todellista rakkautta. Nykyään oireilut ovat ajoittain pahempia ja ajoittain en huomaa sairastavani väsymysoireyhtymää lainkaan. Juuri kukaan ei tunnu myöskään huomaavan minusta tätä kaikkea ulospäin, joka toisinaan on todella hyvä juttu. En halua sairauden olevan kaikessa keskipisteessä siinä kuka olen.

Nykyään pystyn tekemään paljonkin asioita päivien aikana ja nauttimaan siitä mitä teen. Unelmia riittää toteutettavaksi vaikka kuinka paljon. Suurimmassa osassa arjessa jaksamisen puolesta on varmasti asioiden priorisointi, tekemisen jaksottaminen pieniin pätkiin tasaisesti, lisävitamiinit ja suolavesi. Krooniseen väsymysoireyhtymään kuuluu usein nesteen imeytymisongelmia, jolloin suolavesi auttaa imeytymisessä ja olon virkistämisessä. Toivoisin saavani happihoitoja säännöllisesti, joka voisi auttaa tilannettani paljon, mutta Suomessa näitä ei korvata ja omakustanteisena ne ovat aivan liian kalliita.

Pelkäsin aina, etten mahdollisten CFS:n tuomien hedelmällisyysongelmien ja keskenmenoriskien vuoksi voisi saada omaa lasta. Tätä sairastavilla naisillahan vaihdevuodet voivat alkaa jo parikymppisenä. En voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen, että lopulta saimme oman lapsen! Se jos jokin on paras palkinto ikinä koko elämälle. Raskausaika ja vauva-aika on ollut haasteellista ja luonnollisesti väsyttävää. En ikinä uskonut onnistuvani tässä kaikessa näin hyvin, jopa normaalisti niin kuin täysin terveetkin ihmiset. Ehkä oloon on vaikuttanut myös se, ettei arjessa ole aikaa jäädä pohtimaan omaa vointia, vaan keskittyminen on ensisijaisesti muualla. Lapsen tuoma päivärytmi helpottaa myös omaa jaksamista ja CFS oireita.

Säännöllisyys ja asioiden ennakointi on oikeastaan kaiken A ja O. Kuulostaa hullulle miten se voi olla lapsiarjessa mahdollista, mutta tähän asti se on onnistunut oikein hyvin. Lääkärit ja läheiset pelkäsivät raskauttani ja vauvan tuloa, jos terveyteni romahtaisikin täysin. Tunsin jotenkin jatkuvaa pelottelua selviytymisestä, mutta nyt äitinä voin sanoa kroonista väsymysoireyhtymää jo kahdeksan vuotta sairastaneena, että mä voin ihan hemmetin hyvin verrattaessa aikaan ennen omaa lasta! Joskus on huonompia hetkiä ja niistäkin selvitään ympäröivällä avulla ja tuella mainiosti. Elämä ei lopu yhteen, toiseen tai yhdeksänteenkään diagnoosiin. Elämä vain muuttaa muotoaan ja siitä voi silti olla super onnellinen ja kiitollinen.

Haluan sanoa teille ketkä sairastatte kroonista väsymysoireyhtymää tai mitä tahansa muuta, että elämä kantaa, kulje virran mukana ja usko itseesi täysin. Voit selvitä kaikesta voittajana entistä vahvempana! CFS ei välttämättä vie mahdollisuutta olla äiti tai isi, mutta mahdollisuus myös vanhemmuudelle kannattaa ehdottomasti antaa eikä kuunnella pelkästään lääkärien ja muiden mielipiteitä siitä miten tulet jaksamaan. Mun elämä todellakin yllätti eikä se mennyt lainkaan muiden ”käsikirjoittamalla” tavalla. Olen ylpeä ja erityisen onnellinen siitä, kun päätin lähteä kulkemaan omaa polkuani ja otin suunnattoman isoja riskejä.

Tsemppiä ja hurjasti voimia just sulle siellä ruudun toisella puolella olit terve tai sairastat yhtä tai useampaa sairautta. Muista nauttia jokaisesta päivästä ja tee niistä itsesi näköinen ❤️.

-Iida

Uudenlainen arki

Pian on takana kuukausi uudenlaista arkea, joka on täyttynyt monenlaisista tunteista. Jokainen päivä on tuonut tullessaan jotain uutta ja päivät ovat olleet todella erilaisia. Jokaista päivää kuitenkin yhdistää hillitön väsymys. Synnytyksen jälkeen kerroin instagramin puolella, miten uusi arki on luonnistunut ja miten tämä on ollut odotettua helpompaa. Taisin sanoa sen liian aikaisin😀… Vauva on ollut oikeastaan koko tämän ajan todella huonouninen eikä hän meinaa saada unen päästä kiinni edes päivisin. Öisin ollaan nukuttu pääsääntöisesti 20min-2h pätkiä.

Vatsavaivat ja refluksioireet ovat vaivanneet häntä jo pidempään, jonka vuoksi olimmekin viikko sitten allergia- ja astmalääkärillä. Lääkäristä saimme vauvalle maitohappobakteereja helpottamaan vatsavaivoja. Suolisto on todennäköisesti mennyt rikki sairaalassa annetusta korvikkeesta, joka oli lehmänmaitopohjainen. Nyt edessä olisikin maitoaltistus sekä ruokatorven pH-rekisteröinnillä refluksin selvitykseen, ennen kuin aloitetaan lääkitys. Vauva on ollut todella herkkä oksentelemaan ruokailujen jälkeen, joka on vaikuttanut ajoittain rajummin painon nousuun. Nyt ollaan kuitenkin ylitetty kolme kiloa! Toivottavasti saadaan pian helpotusta pienen vaivoihin, niin saadaan varmasti yhteinen arkikin sujumaan kevyemmin.

Oma vointi on alkanut olemaan vähän heikohko huonojen yöunien vuoksi. Uskon myös imetyshormoonien sekä valppaana pysymisen vaikuttavan yövalvoskeluun. Päivisin ei ole tullut juurikaan mahdollisuutta levätä, joten parin tunnin yöunilla ollaan porskuteltu eteenpäin. Jostain ihmeestä silti olen löytänyt ne äidilliset supervoimat ja jaksanut arjessa edes ne pakolliset jutut! Armollisuus itseä kohtaan on ollut nyt jos koskaan enemmän pinnalla ja on ollut opittava luopumaan hetkellisesti joistan asioista.

Koen, että tämä arki on muuttanut edelliseen arkeen verrattaessa yöunet, asioiden aikataulutuksen ja ajoittain myös omien mielipuuhien siirtämistä myöhempään ajankohtaan. Olen kuitenkin koittanut ottaa kaiken irti vauva-arjesta ja miettiä, että muiden asioiden aika tulee myöhemmin ja nyt minua tarvitaan enemmän muissa tärkeissä jutuissa ❤️. Haluan tehdä parhaani, että vauvavuodesta jäisi mahdollisimman kaunis ja ihana muisto haasteista huolimatta. Vauvavuoden kokee mahdollisesti vain kerran, joten haluan olla läsnä tässä paljon.

Vaikka usein on ollut haastavia hetkiä ja vaikeaa pitää itsensä kasassa, niin vauva on tuonut arkeen ihan hirmuisen paljon onnellisuutta, iloa ja rakkautta!! Äitiys on ollut erityistä ja antanut paljon, enkä voisi kuvitellakkaan enää elämää ilman meidän pientä. On saanut kokea niin spesiaaleja tunteita, saanut elämään uudenlaisen merkityksen ja on ollut vaan niin huikeaa nähdä pienen ihmisen kehitystä ja kasvua. Upeinta elämässä itselleni on saada olla äiti juuri meidän pojalle ❤️.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Iida

Nuori vanhemmuus

Halusin tulla kirjoittelemaan ajatuksistani nuoresta vanhemmuudesta, sillä se tuntuu itselle kuitenkin jo aika ajankohtaiselta vaikkei vauva olekaan vielä syntynyt. Tämä aihe nousee mielestäni aika usein esille erilaisissa tilanteissa ja erityisesti somessa. Itselläni tämä aihe menee jopa vähän tunteisiin, sillä paljon saa kuulla sitä miten etenkin alle 23- vuotiailla vanhemmilla kaverit ja ystävät lopettavat juhliin ja yhteisiin hetkiin kutsumisen vanhemmuuden myötä ja jopa unohtavat ystävänsä, koska heidän elämäntilanteensa muuttuu raskauden myötä. Ilmiötä ei onneksi esiinny kaikilla nuorilla vanhemmilla, niinkuin ei varsinaisesti minullakaan.

Tuntuu, että monesti kuulee mm. parikymppisiltä (jotka tosin eivät ole vielä vanhempia) siitä miten lapsen myötä menettää nuoruuden, eikä enää ole minkäänlaista vapautta elämässä. Välillä tulee sellainen olo, että vanhemmuuteen olisi jotenkin erityisen tarkat kriteerit millainen elämäntilanteen tulisi olla, jotta on ikään kuin oikeus perheeseen.

Itse koen, että olen saanut jo kokea paljon teinivuosista parikymppiseksi. Saanut bilettää ja mennä vapaasti ja suoraan sanoen en edes ole kokenut sitä omakseni. Olen aina haaveillut nuoremmasta äitiydestä ja perheen perustamisesta eikä siihen mielestäni ole mitään mittaria, milloin elämässä olisi juuri se täydellinen hetki. En usko elämässä olevan ikinä täysin täydellistä hetkeä lapsen hankintaan, sillä ainahan sitä löytää parannettavaa tai muutettavaa jostain.

Kyse ei mielestäni ole niinkään siitä, että perheen tullen entinen elämä on ikään kuin menetetty. Itse ajattelen, että asiat muuttavat vain muotoaan. Toki vauva muuttaa paljon, mutta se myös antaa vielä enemmän <3. Eihän vauva kuitenkaan poista asioita elämästä, vaan muuttaa niiden toteutustapaa. Aiotaan ottaa pientä mukaan moniin paikkoihin ja tehdä asioita mahdollisimman normaalisti.

Ihmisten pitäisi myös miettiä ”tuomitessaan” nuoret vanhemmat, että taustalla voi olla myös sairauksia, jotka vaikuttavat myöhempään hedelmällisyyteen, raskaus voi olla hyvinkin odotettu ja toivottu iästä riippumatta. Meissä nuorissa vanhemmissa on yhtälailla paljon voimaa ja rohkeutta! Voimme olla yhtä hyviä vanhempia iästä huolimatta. Itse nostan hattua meille kaikille, jotka lähdemme tähän nuorempana elämäntilanteistamme riippumatta ja voimme olla ylpeitä siitä mitä olemme saavuttaneet <3.

Vanhemmuus on elämän hienoin lahja!

-Iida

Vieritä ylös